1994 false KKO:1994:20 Ään. Sivullisomistajaksi ilmoittautuneen irtaimen omaisuuden ulosmittauksesta tekemän valituksen jälkeen omaisuus oli myyty pakkohuutokaupalla ja myynnistä kertyneet varat oli luovutettu velallisen konkurssipesälle. Sivullinen oli tukenut omistusoikeuttaan todennäköisin syin. Koska omistusoikeutta varoihin ei voitu vahvistaa ulosottomenettelyssä, kysymys siirrettiin ratkaistavaksi eri oikeudenkäynnissä. UL 4 luku 10 § KS 10 § 2 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Ulosmittaukset Lavian nimismiespiirin avustava ulosottomies X on 2.5.1990 ulosmitannut A:lta olevien yksityisoikeudellisten saatavien, vakuutusmaksujen, verojen ja täytäntöönpanokulujen perimiseksi A:n omaisuutena muun muassa vuosimallia 1964 olevan Ford Dexsta traktorin rekisteritunnus 464-EH. Edelleen X on 7.7.1990 ulosmitannut vakuutusmaksujen, verojen ja täytäntöönpanokulujen perimiseksi A:lta kuormaajalla varustetun Patu metsäkärryn, kipillä varustetun Velsa peräkärryn, Welger paalaimen, Sampo joustopiikki äkeen, Ford Major traktorin, Stiga ruohonleikkurin, Pomo perälevyn ja Eho kasvinsuojeluruiskun. PTU-Rakenne Oy:n valitus Turun ja Porin lääninhallitukseen Yhtiö on lääninhallitukseen 3.8.1990 saapuneessa valituksessaan esittänyt, että se oli 19.2.1990 päivätyn laskun ja luovutustodistuksen mukaisesti ostanut A:lta ulosmitatun irtaimen omaisuuden 158 500 markan kauppahinnalla ehdoin, että ostaja sai laskussa mainittuihin koneisiin ja laitteisiin ynnä muuhun omaisuuteen heti omistusoikeuden. Yhtiö oli kaupantekotilaisuudessa maksanut kauppahinnan käteisenä A:lle. Esineet olivat jääneet A:n hallintaan ainoastaan siitä syystä, ettei yhtiöllä ollut ollut tarvittavaa varastointitilaa Kiikoisissa tai muutoin kohtuullisella etäisyydellä. Yhtiön toimialaan kuului osto- ja myyntitoiminta. Koska yhtiö oli ostanut kysymyksessä olevan omaisuuden ja omistusoikeus oli siirtynyt sille, mainittuja esineitä ei ollut voitu enää ulosmitata A:n veloista. Tämän vuoksi yhtiö on pyytänyt, että valituksenalaiset ulosmittaukset kumottaisiin näiden esineiden osalta tai että yhtiö osoitettaisiin erillisessä oikeudenkäynnissä näyttämään toteen omistusoikeutensa ulosmitattuun irtaimistoon. Selitykset ja vastaukset Avustava ulosottomies X on selityksessään lausunut, että toimitettaessa 2.5.1990 ulosmittausta A oli ilmoittanut kaikki ulosmittauspöytäkirjassa mainitut traktorit ja muut esineet omikseen. Avustava ulosottomies ei ollut tiennyt mitään seikkoja, joiden perusteella velallisen ilmoitusta olisi ollut syytä epäillä vääräksi. Yritettäessä 13.6.1990 toimittaa ulosmittausta A oli väittänyt, että hänen hallussaan olevat Patu metsäkärry, Velsa peräkärry, Welger paalain, Sampo äes, Ford Major traktori, Stiga ruohonleikkuri, perälevy ja kasvinsuojeluruisku kuuluivat Sentoks Oy B:lle, jolle A oli ilmoittanut myyneensä ne aikaisemmin mainitsematta kuitenkaan myyntiaikaa. Tiedusteltaessa A ei ollut voinut esittää mitään asiakirjaa väitteensä tueksi eikä ilmoittaa seikkoja, joiden perusteella omistusoikeus olisi voitu selvittää. A oli sen sijaan ilmoittanut toimittavansa mahdollisimman pian avustavalle ulosottomiehelle asiakirjan, josta myynti ilmeni. A:n väitteiden vuoksi avustava ulosottomies ei tuolloin ollut toimittanut ulosmittausta sanottujen esineiden osalta. Tämän jälkeen oli Lavian piirin nimismies Y ottanut puhelimitse yhteyden B:hen ja ilmoittanut, että väitetty omistusoikeusasiakirja oli toimitettava viikon kuluessa. Kun mitään lisäselvitystä ei kuitenkaan ollut lähetetty tai annettu nimismiespiiriin, avustava ulosottomies oli nimismiehen määräyksestä 7.7.1990 toimittanut A:n hallinnassa olleiden esineiden ulosmittauksen, kuten ulosmittauspöytäkirja osoitti. Ulosmittaustilaisuudessa A oli edelleen ilmoittanut myyneensä esineet nyt muistamansa mukaan B:lle ja toimittavansa siitä selvityksen myöhemmin. Väitteet olivat kuitenkin tuntuneet A:n aikaisemmin esittämä huomioon ottaen paikkaansa pitämättömiltä, koska niiden tueksi ei ollut esitetty mitään näyttöä. Nimismies Y on selityksessään lausunut, että ulosmitattu irtaimisto oli ollut ulosmittaushetkellä velallisen hallussa, eikä tämä ollut uskottavasti osoittanut, ettei sitä omistaisi. Traktoreista ei ollut tehty asianmukaisia omistajanvaihtoilmoituksia autorekisterikeskukselle eikä A:n kirjanpitoon ollut tehty merkintää väitetystä 158 500 markan kauppahinnasta tuloksi. Kun PTU-Rakenne Oy ei ollut sille varatusta tilaisuudesta huolimatta toimittanut nimismiehelle täytäntöönpanon keskeyttämiseksi mitään vakuutta, toimenpiteitä oli jatkettu. Nimismies oli 25.9.1990 pidetyssä pakkohuutokaupassa myynyt kaikki valituksenalaisissa ulosmittauksissa ulosmitatut irtaimet esineet. Kertyneet nettovarat 68 760 markkaa olivat olleet tilittämättöminä nimismiehen postisiirtotilillä. Lavian kihlakunnanoikeus oli 27.9.1990 julistamallaan päätöksellä erään velkojan vaatimuksesta asettanut A:n omaisuuden konkurssiin ja määrännyt velkojainkuulustelun pidettäväksi 25.10.
- Nimismies on vielä ilmoittanut tilittävänsä varat konkurssihallinnolle konkurssisäännön mukaisesti, mikäli konkurssi ei velkojainkuulustelussa raukea. A:n konkurssipesä on vastauksessaan lausunut, ettei pesää selvitettäessä ollut löytynyt kuittia A:n maatalousirtaimiston myynnistä PTU-Rakenne Oy:lle. Pesä ei myöskään ollut havainnut A:n taloudellisessa tilanteessa tapahtuneen kaupanteon aikoihin mitään sellaisia muutoksia, joista voitaisiin päätellä väitetyn maksun tapahtuneen. Pesä on vielä lausunut, että nimismies oli tilittänyt valituksen kohteena olevista tavaroista irtaimiston pakkohuutokaupassa kertyneet varat 26.10.1990 pesän tilille. PTU-Rakenne Oy on selitysten ja pesän vastauksen johdosta lausunut, että Lavian piirin nimismies oli toimittanut esitutkinnan sen selvittämiseksi, oliko valituksessa mainitun luovutustodistuksen antamisessa ulosottoviranomaisille kysymys sisällöltään väärän kirjallisen todistuksen antamisesta julkiselle viranomaiselle. Nimismies oli tehnyt asiassa 17.10.1990 syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen todeten, että sekä A että PTU-Rakenne Oy:n puolesta toiminut B olivat poliisikuulusteluissa kieltäneet laskun ulosmittauksen jälkeen tehdyksi ja sisällöltään vääräksi. Heidän väitteitään olivat tukeneet laskuun todistajiksi merkittyjen henkilöiden todistajalausumat. Tällä perusteella ja koska pelkästään omaisuuden hallinta ei luonut omistusoikeusolettamaa silloin, kun ulosottovelallisen taholta ilmoitettiin omistusoikeuden siirtymisestä, yhtiö on pyytänyt pakkohuutokaupassa kertyneiden varojen luovuttamista itselleen. Lääninhallituksen päätös 5.3.1991 Lääninhallitus on katsonut selvitetyksi, että A oli 19.2.1990 päivätyllä A:n ja kahden todistajan allekirjoittamalla luovutustodistukseksi ja PTU-Rakenne Oy:lle osoitetuksi laskuksi merkityllä asiakirjalla luovuttanut omistusoikeuden ulosmitattuun, valituksessa tarkoitettuun irtaimeen omaisuuteen. Lavian piirin nimismies oli mahdollisen rikoksen selvittämiseksi toimittanut esitutkinnan, jossa oli kuultu asiakirjoihin todistajiksi merkittyjä henkilöitä. Nimismies oli 17.10.1990 tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, koska näyttöä ei ollut saatu sisällöltään väärän kirjallisen todistuksen antamisesta julkiselle viranomaiselle ulosmittausvalituksen yhteydessä. Esitetyn selvityksen mukaan kuului mainittu omaisuus PTU-Rakenne Oy:lle, eikä omaisuutta siten voitu ulosmitata A:n velkojen suorittamiseksi. Tämän vuoksi lääninhallitus on ulosottolain 4 luvun 9 §:n sekä konkurssisäännön 10 §:n 2 momentin nojalla kumonnut ulosmittaukset kysymyksessä olevaa omaisuutta koskevalta osalta. Lavian piirin nimismiehen oli ryhdyttävä ulosmittauksen kumoamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin heti, kun päätös oli saanut lainvoiman. Turun hovioikeuden päätös 10.5.1993 Konkurssipesä on valittamalla saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi ja vaatinut, että lääninhallituksen päätös kumottaisiin. Konkurssipesä on ensisijaisesti vaatinut, että PTU-Rakenne Oy:n lääninhallitukselle osoittama valitus jätettäisiin tutkimatta, koska ulosmittauksesta kertyneet varat oli tilitetty konkurssipesälle eli A:n velkojille. Toissijaisesti konkurssipesä on vaatinut, että PTU-Rakenne Oy:n valitus hylättäisiin. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeus on lausunut selvitetyksi, että Lavian piirin nimismies oli lääninhallituksen päätöksestä ilmenevin tavoin myynyt kyseiset ulosmitatut esineet. Konkurssipesä oli ilmoittanut saaneensa siitä kertyneet nettovarat 68 760 markkaa nimismiehen tilittämänä 26.10.
- Konkurssiin luovutettu omaisuus pysyi konkurssivelallisen omaisuutena, kunnes konkurssipesä siitä asianmukaisesti luopui. Konkurssipesän hallussa vieläkin ollutta omaisuutta ei näin ollen ollut luovutettu konkurssivelkojalle, ja PTU-Rakenne Oy oli ollut oikeutettu hakemaan muutosta ulosmittaukseen. Ulosmittausmenettely oli A:n konkurssin vuoksi keskeytynyt. Erillinen määräys ulosmittauksen kumoamisesta ei siten enää ollut tarpeen. Kun ulosmittauksessa oli tapahtunut lääninhallituksen päätöksessä tarkoitettu virhe, ulosmittauksessa kertyneet, ulosottomiehen konkurssipesälle tilittämät varat oli sen sijaan määrättävä luovutettavaksi omistajalleen. Näillä perusteilla hovioikeus on poistanut lääninhallituksen lausunnon ulosmittausten kumoamisesta. Pakkohuutokaupassa kertyneet varat 68 760 markkaa korkoineen on määrätty luovutettavaksi PTU-Rakenne Oy:lle. Muilta osin lääninhallituksen päätös on jäänyt voimaan. Konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan PTU-Rakenne Oy:n vastauskulut hovioikeudessa 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen 10.5.1993 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 6.7.
- Korkein oikeus on 7.7.1993 antamallaan välipäätöksellä määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. PTU-Rakenne Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen. Valituksessaan konkurssipesä on toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. Yhtiö on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.3.1994 Perustelut PTU-Rakenne Oy on ulosottovalituksessaan ilmoittanut omistavansa A:n veloista ulosmitatun irtaimen omaisuuden ja vaatinut sen erottamista täytäntöönpanosta. Valituksen käsittely on ollut kesken, kun A asetettiin konkurssiin. Konkurssisäännön 10 §:n 2 momentin nojalla valituksen käsittelyä on tullut jatkaa, koska asian ratkaisulla on ollut merkitystä niin valittajan kuin konkurssipesänkin kannalta. Omaisuuden myymisestä ja kauppahinnan tilittämisestä konkurssipesälle on seurannut vain se, että väitetyn omistusoikeuden sijaan on tullut oikeus kauppahintaan tai sen suuruinen saamisoikeus konkurssipesältä. Ottaen huomioon jutussa esitetyn selvityksen kokonaisuudessaan PTU-Rakenne Oy:n ei ole katsottava näyttäneen toteen väittämäänsä omistusoikeutta ulosmitattuun irtaimistoon. Kun yhtiö on kuitenkin tuonut esiin todennäköisiä perusteita vaatimukselleen, asia tulee siirtää ulosottolain 4 luvun 10 §:n mukaisesti ratkaistavaksi eri oikeudenkäynnissä. Siihen nähden, että PTU-Rakenne Oy on jo ulosottovalituksessaan toissijaisesti pyytänyt osoitusta eri oikeudenkäyntiin, yhtiötä ei voida velvoittaa korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikuluja. Koska myöskään yhtiö ei ole voittanut asiaa, sillä ei ole oikeutta saada vastauskulujaan korvatuiksi. Päätöslauselma Hovioikeuden ja lääninhallituksen päätökset kumotaan. Asia siirretään Vammalan käräjäoikeuteen ratkaistavaksi eri oikeudenkäynnissä, joka PTU-Rakenne Oy:n tulee panna haastehakemuksella vireille A:n konkurssipesää vastaan kolmessa kuukaudessa Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien uhalla, että asia muutoin jää sillensä. Konkurssipesä vapautetaan korvaamasta PTU-Rakenne Oy:n vastauskulut hovioikeudessa korkoineen. Konkurssipesän oikeudenkäyntikuluvaatimus ja yhtiön vastauskuluvaatimus hylätään. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava esittelijäneuvos Walamies: Korkein oikeus antanee seuraavan päätöksen. Perustelut PTU-Rakenne Oy on valittanut ulosmittauksista väittäen omistavansa ulosmitatun omaisuuden. Ulosmittaukset ovat myöhemmin konkurssisäännön 10 §:n 2 momentin nojalla lakanneet A:n konkurssin johdosta. Konkurssin alkamisen jälkeenkin voidaan sanotun lainkohdan viimeisen virkkeen mukaan ulosmittauksesta tehty valitus tutkia, jolloin konkurssiasiassa ratkaistaan ainoastaan, minkä etuoikeuden ulosmittaus tuottaa. Väitettynä sivullisomistajana yhtiöllä ei kuitenkaan ole oikeussuojan tarvetta saada sellaista ratkaisua ulosmittausten pysyvyydestä, jolla on merkitystä vain konkurssisaamisten keskinäisten etuoikeuksien kannalta. Sen vuoksi ja koska yhtiöllä on ulosmittausten lakattua oikeus ajaa erillistä kannetta konkurssipesää vastaan ulosmitatun omaisuuden pakkohuutokaupasta saatujen varojen luovuttamiseksi itselleen, valitusta ei olisi tullut tutkia. Päätöslauselma Lääninhallituksen ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Ulosmittauksista tehty valitus jätetään tutkimatta. Omistusoikeudesta esitetyn näytön, eri oikeudenkäyntiin siirtämisen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta mietintö oli Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen. Oikeusneuvos Raulos: Perustelut PTU-Rakenne Oy on lääninhallitukseen 3.8.1990 saapuneessa kirjoituksessaan valittanut A:han 2.
- ja 7.7.1990 kohdistetuista ulosmittauksista vaatien niiden kumoamista sillä perusteella, että yhtiö on ollut ulosmitatun irtaimiston todellinen omistaja. Ulosmittausvalituksen ollessa lääninhallituksessa vireillä ulosmitattu omaisuus on kuitenkin myyty 25.9.1990 toimitetussa pakkohuutokaupassa. A:n omaisuuteen kohdistuvan yleistäytäntöönpanon alettua ja keskeytettyä ulosottomenettelyn ulosottomies on 26.10.1990 tilittänyt myynnistä kertyneet varat A:n konkurssipesään. Tämän jälkeen PTU-Rakenne Oy:n mahdollista omistusoikeutta irtaimistoon ei enää ole voitu suojata ulosottoasiana. Lääninhallituksen ei niin ollen enää olisi 5.3.1991 antamallaan päätöksellä tullut yhtiön valituksesta antaa asiallista lausuntoa ulosmittausten pysyvyydestä. Toimitetut ulosmittaukset eivät estä PTURakenne Oy:tä väittämänsä omistusoikeuden perusteella ajamasta A:n konkurssissa kannetta oikeudesta myydyn omaisuuden sijaan tulleeseen kauppahintaan. Päätöslauselma Kumoan lääninhallituksen ja hovioikeuden päätökset ja jätän enemmän lausunnon antamisen PTU-Rakenne Oy:n ulosmittausvalituksesta raukeamaan. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan myös omistusoikeudesta esitetystä näytöstä, eri oikeudenkäyntiin siirtämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ilmoitan näiltä osin olevani samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Oikeusneuvos Krook: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos. Oikeusneuvos Roos: Päätöslauselman osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Perustelujen osalta lausun seuraavaa. Kysymyksessä olevista 2.
- ja 7.7.1990 toimitetuista ulosmittauksista on ennen A:n konkurssin alkamista valitettu sillä perusteella, että ulosmitattu omaisuus kuului PTU-Rakenne Oy:lle. Kysymys ulosmittauksen pätevyydestä on konkurssisäännön 10 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan käsiteltävä ulosottolain 4 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Tämän lainkohdan mukaan PTU-Rakenne Oy:n valitus ei ole estänyt täytäntöönpanon loppuun saattamista. Sen loppuun saattamisesta huolimatta on yhtiön omistajanvaatimuksen johdosta meneteltävä ulosottolain 4 luvun 10 §:n mukaisesti. Ottaen huomioon asiassa esitetyn selvityksen kokonaisuudessaan yhtiö ei ole näyttänyt toteen väittämäänsä omistusoikeutta ulosmitattuun omaisuuteen. Kun yhtiö on kuitenkin tuonut esiin todennäköisiä perusteita vaatimukselleen, kysymys sen oikeudesta ulosmitatusta omaisuudesta kertyneisiin varoihin on ratkaistava haasteen nojalla oikeudenkäynnissä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Renvall, Kilpi ja Lehmus. Esittelijä Jouko Valtonen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Roos (eri mieltä), Krook (eri mieltä), Raulos (eri mieltä) ja Tulokas. Esittelijä Juhani Walamies.