KKO/1994/21

1994 false KKO:1994:21 Yhtiö oli marraskuussa 1990 seitsemän päivän yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen irtisanonut yhdeksän toimihenkilöä ja huhtikuussa 1991 kolmen kuukauden neuvottelujen jälkeen 53 työntekijää. Kun toimihenkilöiden ja työntekijöiden irtisanomiset olivat johtuneet samoista taloudellisista ja tuotannollisista syistä, jotka olivat olleet yhtiön tiedossa jo ennen toimihenkilöiden irtisanomista, yhtiö oli menetellyt virheellisesti, kun se oli toimihenkilöiden osalta laiminlyönyt noudattaa kolmen kuukauden neuvotteluaikaa. L yhteistoiminnasta yrityksissä 8 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 13.5.1992 A oli työskennellyt työsopimuslain mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Oy Airam Electric Ab:n palveluksessa työnjohtajana. A oli 13.11.1990 irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä kuuden kuukauden irtisanomisajalla. A ei ollut riitauttanut irtisanomisperustetta. Yhtiön toimitusjohtaja oli 26.10.1990 antanut neuvotteluesityksen yhteistoimintaneuvottelujen käynnistämiseksi. 1.11.1990 pidetyn neuvottelun pöytäkirjaan oli kirjattu, että taloudellisten vaikeuksien johdosta yhtiö "joutuu irtisanomaan henkilöstöään, lukumäärä enemmän kuin kymmenen mutta vähemmän kuin viisikymmentä. Irtisanomiset koskevat sekä työntekijöitä että toimihenkilöitä". Pöytäkirjaan oli edelleen merkitty työntekijöiden henkilöstöryhmän edustajan X:n esittäneen, että irtisanomiset koskisivat eläkkeelle pääseviä iäkkäimpiä työntekijöitä, joten nuoremmille jäisi töitä. Toimitusjohtaja Y oli luvannut pyrkiä tällaiseen ratkaisuun. Yhtiössä oli 18.12.1990 pidetty toinen yhteistoimintalain mukainen neuvottelu. Pöytäkirjassa oli todettu, että 1.11.1990 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa oli tuotu esille yhtiön heikko taloudellinen tila, jonka perusteella oli päädytty yhdeksän toimihenkilön irtisanomiseen. Senhetkisen tiedon valossa oli nähty vielä mahdollisena, että irtisanomiset voisivat rajoittua mainittuihin toimihenkilöihin. Lokakuun toteutuneiden tulosten perusteella yhtiön taloudellinen tilanne oli kuitenkin vastoin odotuksia edelleen heikentynyt, mistä syystä oli välttämätöntä sopeuttaa yhtiön tuotanto vastaamaan myyntimahdollisuuksia. Henkilökunnan vähentämistarve oli 35 - 36 työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelujen päättymisen jälkeen yhtiö oli 23.4.1991 irtisanonut 53 henkilöä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Jos neuvoteltava toimenpide ilmeisesti johtaa yli kymmenen työntekijän tai toimihenkilön osa-aikaistamiseen tai irtisanomiseen taikka lomauttamiseen yli 90 päiväksi, eikä ratkaisua sovita, työnantajan ei katsota yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan, ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun neuvotteluesitys on tehty henkilöstön edustajille. Oikeuskirjallisuudessa on tulkittu sanan "ilmeisesti" viittaavan ensinnäkin työvoiman vähentämisseuraamusten todennäköisyyteen. Toiseksi sanan on tulkittu viittaavan toimenpiteiden kohteeksi joutuvien työntekijöiden määrään, johon on sallittu vähäinen joustovara. Jos esimerkiksi tuotantomenetelmän muutosta koskevien neuvottelujen päättymisen jälkeen havaitaan, että työn väheneminen koskeekin vielä yhtä tai kahta työntekijää, asia ei välttämättä siirry pidemmän määräajan alaiseksi. Tähän liittyen on oikeuskirjallisuudessa todettu, että arviointivirheen hyväksyttävyydelle on asetettava korkeat vaatimukset eli neuvottelujen tietoinen osittaminen ei missään tapauksessa ole säännöksen perustelujenkaan mukaan hyväksyttävää. Työnantajan edustaja oli 1.11.1990 käydyissä neuvotteluissa todennut, että koska edeltävä yhdeksän kuukauden tulos oli ollut tappiollinen ja ennuste vuoden loppuun päättyi myöskin tappiolliseen lopputulokseen, joudutaan irtisanomaan henkilöstöä enemmän kuin 10 mutta vähemmän kuin 50 ja että toimenpide tulee kohdistumaan sekä toimihenkilöihin että työntekijöihin. Lisäksi kokouksessa oli mainittu, että kokousta tulee seuraamaan kolmen kuukauden pituiset yhteistoimintaneuvottelut. Kokouksessa olivat työnantajan edustaja ja työntekijöiden edustajana esiintynyt todistajana kuultu X sopineet, että X rupeaa kartoittamaan eläkeikää lähestyvien työntekijöiden mahdollista vapaaehtoista työstä pois jäämistä. X oli suorittanut kartoitusta 1.11.1990 pidetystä yhteistoimintaneuvottelusta seuraavaan 18.12.1990 pidettyyn neuvotteluun saakka. X oli kertonut keskustelleensa 1.

1. ja 18.12.1990 välisenä aikana tuotantojohtaja Z:n kanssa siitä, ketkä olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi lähtijöiksi. Z ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut X:lle, ettei kartoitusta tarvinnut jatkaa, koska työntekijöitä ei tarvitse irtisanoa, vaan oli aina ottanut nimet ylös, kun niitä oli ilmaantunut lisää. X oli kerännyt 18 nimeä. 1.11.1990 pidetyn yhteistoimintaneuvottelun jälkeen ei enää ollut pidetty uutta toimihenkilöiden irtisanomisia käsittelevää kokousta, vaan työnantajan seuraava toimenpide oli ollut irtisanomisilmoitusten antaminen. Työnantaja ei ollut ilmoittanut selvittävän vain toimihenkilöitä koskevilla irtisanomisilla. Yhtiö oli väittänyt, että sille oli syntynyt ennalta-arvaamattomia taloudellisia menetyksiä joidenkin tilausten menettämisen takia ja että Oy Airam Ab:ltä Kesälahden toimipisteestä siirtynyt tuotantolinja olisi vaikuttanut kohentavasti työntekijöiden työtilanteeseen. Raastuvanoikeus ei ole pitänyt väitettä yhtiön taloudellisen kehityksen ennalta-arvaamattomuudesta uskottavana siltä osalta kuin oli kysymys sen vaikutuksesta henkilökunnan määrään huomioon ottaen, että yhteistoimintaneuvottelujen välillä oli ollut vain puolitoista kuukautta ja että 53 työntekijää oli sitten irtisanottu. Yhteistoimintamenettelyyn ryhdyttäessä yhtiö oli toiminut ainoastaan kymmenen kuukautta ja tuottanut tappiota yhtiönkin ilmoittamat 7 282 000 markkaa. Työnantaja oli ilmoittanut tehneensä ennen 1.11.1990 kartoituksen yrityksen taloudellisesta tilasta ja muun muassa pystynyt ilmoittamaan aiotun tuotesortimenttien karsimisen koskevan 108 tuotetta. Poikkeamisesta yhteistoimintalain 8 §:n mukaisesta kolmen kuukauden neuvotteluajasta ei ollut sovittu. Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli syyllistynyt yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain rikkomiseen laiminlyömällä kolmen kuukauden neuvotteluajan noudattamisen. Sen vuoksi A oli oikeutettu mainitun lain 15 a §:n mukaiseen hyvitykseen. Hyvityksen määrää arvioidessaan raastuvanoikeus on ottanut huomioon, että neuvotteluja sinänsä oli käyty, mutta vaikka oli ollut odotettavissa, että irtisanomisia tultaisiin kohdistamaan myös työntekijöihin, heidän tarkka määränsä ei kuitenkaan vielä ollut työnantajan tiedossa kyseisenä aikana. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisena hyvityksenä kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 70 488 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.9.1991 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.5.1992 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 24.3.1993 Raastuvanoikeuden päätöstä ei ole muutettu. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 1.7.
2. Yhtiö on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään sekä että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.3.1994 Perustelut Yhtiö on 1.11.1990 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa ilmoittanut henkilöstön vähentämistarpeeksi enemmän kuin kymmenen mutta vähemmän kuin viisikymmentä henkilöä. Yhtiön mukaan irtisanomiset koskivat sekä toimihenkilöitä että työntekijöitä. Työvoiman vähentämistarvetta on perusteltu yhtiön tappiollisella tuloksella ja loppuvuoden 1990 tulosennusteen tappiollisuudella. Yhtiön toiminta oli syyskuun 1990 loppuun mennessä tuottanut tappiota 7,8 miljoonaa markkaa. Syksyllä 1990 yhtiö oli todennut hintatason huolestuttavaksi ja katsonut, ettei parempaa kehitystä ollut odotettavissa. Yhtiö oli pitänyt todennäköisenä, että hehkulamppujen tuotanto loppuisi kokonaan ja että yhtiö jatkaisi vain erikoislamppujen ja tilaustuotteiden valmistusta. Yhtiö oli näin ollen syksyllä 1990 tiennyt, että työ tulisi kannattavuuden heikentymisen ja tuotannon supistumisen takia vähentymään siinä määrin, että yhtiö joutuisi irtisanomaan tuotantopuolelta myös työntekijöitä. Koska yhtiön kannattavuudessa ja tuotannon määrässä ei marraskuun 1990 alun jälkeen ole tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan, yhtiön työvoiman vähentämiseen johtaneet yhdeksän toimihenkilön irtisanomiset marraskuussa 1990 ja 53 työntekijän irtisanomiset huhtikuussa 1991 ovat johtuneet samoista yhtiön tiedossa jo ennen toimihenkilöiden irtisanomista olleista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Kun yhteistoimintaneuvotteluihin marraskuussa 1990 ryhdyttäessä on siten ollut ilmeistä yhteensä yli kymmenen toimihenkilön ja työntekijän irtisanominen, yhtiö on menetellyt virheellisesti laiminlyödessään toimihenkilöiden osalta noudattaa kolmen kuukauden neuvotteluaikaa. Koska yhtiö on tietoisesti laiminlyönyt noudattaa neuvotteluaikaa, eikä yhtiön laiminlyöntiä voida pitää vähäisenä, A:lla on oikeus saada yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n mukaista hyvitystä. Hyvityksen suuruudeksi Korkein oikeus hyväksyy raastuvanoikeuden tuomitseman kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Järvinen, Nikkarinen ja Juusela. Esittelijä Thea Lång. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Roos, Raulos ja Tulokas. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen