KKO/1994/42

1994 false KKO:1994:42 Ään. Kunnan työntekijät olivat käyttäneet työaikaa rikoksesta aiheutuneiden jälkien siivoamiseen, lääkärissä käyntiin, poliisikuulusteluihin ja oikeudenkäyntiin. Kunta vaati rikoksentekijältä korvausta työntekijöilleen mainitulta ajalta maksamistaan palkoista. Korvausvaatimus hyväksyttiin jälkien siivoamisen ja lääkärissä käynnin osalta, mutta hylättiin muilta osin. ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT Haapaveden kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1991 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Haapaveden kunta, sosiaalijohtaja B ja sosiaalityöntekijä C ovat yhtyneet, kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli Haapavedellä Haapaveden kunnan sosiaalitoimistossa 1) 8.5.1990 ilman laillista syytä jättänyt noudattamatta C:n antaman kehotuksen poistua hänen virkahuoneestaan sekä tahallaan ottanut ainakin yhden C:n pöydällä olleen A:n anomusasiaa koskevan asiakirjan ja repinyt sen pieniksi kappaleiksi ja vielä poistuessaan virkahuoneesta tahallaan ja ilman laillista syytä repinyt pöydällä olleesta kukasta oksia, mitä viimeksi mainittua vahingontekoa oli sen vähäisyys huomioon ottaen pidettävä lievänä, 2) 25.9.1990 tyytymättömänä C:n päätökseen ilkeydestä suuriäänisesti mekastamalla ja syyttelemällä häirinnyt julkisen viranomaisen kotirauhaa kiellosta huolimatta sekä lisäksi tahallaan ja ilman laillista syytä heitellyt C:n työpöydällä olleet paperit ja mapit lattialle sekä poistuessaan huoneesta repinyt kukasta oksat lattialle, mitä viimeksi mainittua vahingontekoa oli sen vähäisyys huomioonottaen pidettävä lievänä ja 3) 17.4.1991 harjoittanut väkivaltaa virkatehtävää suorittavaa B:tä kohtaan lyömällä tätä poskelle sekä kovaäänisesti ilkeydestä häirinnyt julkisen viranomaisen kotirauhaa. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun A oli tuomittu 1 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä julkisen kotirauhan rikkomisesta, yleisen asiakirjan turmelemisesta ja lievästä vahingonteosta, 2 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä julkisen kotirauhan rikkomisesta ja lievästä vahingonteosta sekä 3 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja julkisen kotirauhan rikkomisesta rangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan C:lle ja B:lle erinäisiä korvauksia, velvoittanut A:n suorittamaan Haapaveden kunnalle korvaukseksi kunnalle aiheutuneista työpalkkakustannuksista 1 408,86 markkaa sekä kunnan, C:n ja B:n yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 6 320 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.10.1991 lukien. Vaasan hovioikeuden päätös 24.3.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että kuntaan palvelussuhteessa olevia henkilöitä oli näiden työaikana kuulusteltu asian selvittämiseksi nyt kyseessä olevien rikosten esitutkinnan yhteydessä. Lisäksi eräät kunnan palveluksessa olevat henkilöt olivat muuten käyttäneet työaikaansa näiden rikosten selvittelyyn. Kunta oli kerrotulta ajalta maksanut näiden henkilöiden palkat sosiaalikuluineen 1 408,86 markkaa. Edellä kerrotusta syystä kunta oli menettänyt näiden työntekijöiden työpanoksen ja kunnalle oli siten A:n menettelyn seurauksena aiheutunut mainittujen kustannusten suuruinen vahinko. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt jutun korvausvelvollisuutta koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 10.11.1992. Valituksessaan A on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata kunnalle työpalkkakustannukset 1 408,86 markkaa. Kunta on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.5.1994 Perustelut Haapaveden kunta on vaatinut A:lta korvausta toimihenkilöilleen maksamistaan palkoista sosiaalikuluineen siltä osalta kuin kunnan toimihenkilöt olivat varsinaisten virkatehtäviensä hoitamisen asemesta käyttäneet työaikaa A:n rikoksista aiheutuneiden jälkien siivoamiseen, B:n lääkärissä käyntiin, poliisikuulusteluihin, oikeudenkäyntiin ja muuhun rikosten selvittelyyn. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut. Haapaveden kunta on suorituttanut A:n syyksi 1 ja 2 kohdissa luetuista rikoksista johtuneen rikosten jälkien siivoustyön omilla työntekijöillään, joille se on maksanut siivoustyön ajalta palkan. Kunnalle on siten tältä osin aiheutunut korvattavaa vahinkoa, joka on maksettujen palkkojen ja sosiaalikulujen suuruinen. B on 3 kohdassa kerrotun pahoinpitelyn johdosta joutunut työajallaan käymään lääkärissä. A on ollut velvollinen korvaamaan B:lle tästä syystä mahdollisesti syntyvän palkan menetyksen. Haapaveden kunta on suostunut maksamaan B:lle palkan kysymyksessä olevalta ajalta. Kunta voi sen vuoksi vaatia suorittamiaan työvoimakustannuksia A:lta takautumisoikeuden nojalla. Eräät kunnan työntekijät ovat työaikana osallistuneet poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin A:n tekojen johdosta. Kunnan heille tältä ajalta mahdollisesti maksamat palkat eivät kuitenkaan ole sellaisia kustannuksia tai menetyksiä, jotka perustaisivat kunnalle itsenäisen tai takautumisoikeuteen perustuvan vahingonkorvausvaateen. Kunta ei ole selvittänyt, että sille olisi A:n tekojen johdosta syntynyt muitakaan rikoksen selvittelykuluina korvattavia vahinkoja. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla Korkein oikeus arvioi korvattavan vahingon määräksi 500 markkaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n Haapaveden kunnalle suoritettava vahingonkorvaus alennetaan 500 markkaan. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Haapaniemi: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut Haapaveden kunta on vaatinut A:lta korvausta toimihenkilöilleen maksamista palkoista siltä osalta kuin kunnan työntekijät olivat varsinaisten virkatehtäviensä hoitamisen asemesta käyttäneet työaikaa A:n rikoksista aiheutuneiden jälkien siivoamiseen, B:n lääkärissä käyntiin, poliisikuulusteluihin, oikeudenkäyntiin ja muuhun rikosten selvittelyyn. Kunta ei ole edes väittänyt, että sille olisi A:n rikosten vuoksi aiheutunut ylimääräisiä palkkakustannuksia. Kunta ei ole myöskään selvittänyt, ettei se olisi ollut velvollinen maksamaan toimihenkilöilleen palkkaa siltä ajalta, jonka he olivat käyttäneet A:n rikosten selvittelyyn. Kunnalle ei näin ollen ole aiheutunut toimihenkilöidensä normaalin kuukausipalkan maksamisesta vahinkoa. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskulujen lisäksi vahingosta aiheutuneet muut kulut. Tällaisina kuluina voidaan tässä jutussa pitää jälkien siivoamiseen käytetyltä ajalta kunnan palveluksessa oleville toimihenkilöille maksettuja palkkakustannuksia sosiaalikuluineen. Kunta ei kuitenkaan ole, kuulustuttamalla todistajana kunnan korvauslaskelman laatinutta palkanlaskijaa tai muulla tavoin, selvittänyt, mikä osa maksetuista palkoista on kohdistunut jälkien siivoamiseen kuluneeseen aikaan. Koska kunnalle näin aiheutuneesta esinevahinkona korvattavasta vahingosta on ollut saatavissa näyttöä, vahingon määrää ei voida oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n mukaan myöskään arvioida. Kunta on tosin maksanut B:lle hänen säännönmukaisen kuukausipalkkansa B:n työajallaan tekemän lääkärissä käynnin ajalta. Kunta ei ole kuitenkaan edes väittänyt, että B:n oikeus saada korvausta hänelle aiheutuneesta henkilövahingosta olisi tämän vuoksi siirtynyt kunnalle tai kunnalla jollakin muulla perusteella olisi oikeus saada korvausta B:lle aiheutuneesta henkilövahingosta. Kunta ei ole myöskään näyttänyt, että A:n rikosten vuoksi kunnan työntekijöiden työpanoksen saamatta jäämisestä olisi aiheutunut kunnalle vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan korvattavaa taloudellista vahinkoa. Vaikka kunnan lakisääteisten tehtävien hoito on A:n rikosten vuoksi viivästynyt, tällaisen haitan korvaamisesta julkisyhteisölle ei ole laissa erityistä säännöstä. Näillä perusteilla kunnan korvausvaatimus on hylättävä. Tuomiolauselma A vapautetaan velvollisuudesta korvata Haapaveden kunnalle työpalkkakustannukset 1 408,86 markkaa. Muilta osilta hovioikeuden päätöksestä ei ole ollut kysymys Korkeimmassa oikeudessa. Oikeusneuvos Tulokas: Siltä osin kuin on kysymys kunnan toimihenkilöiden osallistumisesta poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin, katson jääneen näyttämättä, että A:n rikoksista olisi aiheutunut sellaisia ylimääräisiä kustannuksia tai menetyksiä, jotka perustaisivat kunnalle oikeuden vahingonkorvaukseen. Muutoin olen samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusneuvos Portin: Haapaveden kunta on vaatinut A:lta korvausta toimihenkilöilleen maksamistaan palkoista sosiaalikuluineen siltä osin kuin kunnan toimihenkilöt olivat varsinaisten virkatehtäviensä hoitamisen asemesta käyttäneet työaikaa A:n rikoksista aiheutuneiden jälkien siivoamiseen, B:n lääkärissä käyntiin, poliisikuulusteluihin, oikeudenkäyntiin ja muuhun rikosten selvittelyyn. Kunta on maksanut puheena oleville toimihenkilöilleen heidän normaalit palkkansa eikä A:n rikosten selvittelystä ole kunnan vaatimusten perusteiden mukaan aiheutunut ylimääräisiä palkkakustannuksia. Kunnan esittämä selvitys ei anna aihetta muuhun päättelyyn kuin, että toimihenkilöt kysymyksessä olevasta ajankäytöstään huolimatta ovat voineet asianmukaisesti hoitaa kaikki virkatehtävänsä. Näin ollen kunnalle ei ole aiheutunut korvattavaa vahinkoa. Asianomistajien yhteisistä oikeudenkäyntikuluista kunnan osuus on, muun selvityksen puuttuessa, runsas kolmannes eli 2 320 markkaa. Näillä perusteilla muutan hovioikeuden päätöstä ja hylkään kunnan korvausvaatimuksen sekä vapautan A:n suorittamasta kunnalle vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. Oikeudenkäyntikulujen osalta A:n maksettavaksi jää C:lle ja B:lle yhteisesti 4 000 markkaa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Lundström ja Latvala. Esittelijä Heikki Rautiola. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Krook, Raulos, Tulokas (eri mieltä) ja Pellinen. Esittelijä Pekka Haapaniemi.