KKO/1994/45

1994 false KKO:1994:45 Vakuutuksenottajan henkivakuutus oli sellainen, ettei siihen perustuvaa oikeutta voitu vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin johdosta ulosmitata. Säännöksen estämättä pankilla oli oikeus käyttää vakuutuksenottajan lesken pankkitilille suoritettua vakuutussummaa leskeltä olevan saatavansa kuittaukseen. VakSopL 116 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa A kertoi Suomen Yhdyspankki Oy:lle 31.3.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että hänen aviomiehensä X:n kuoltua 6.8.1991 Henkivakuutusyhtiö Verdandi oli 25.9.1991 maksanut hänelle henkivakuutuskorvausta 97 991,70 markkaa. Vakuutuskorvaus oli perustunut kahteen henkivakuutussopimukseen. Korvaus oli maksettu A:n tilille Suomen Yhdyspankin konttoriin. Pankki, jolla oli A:lta takaukseen perustuva saaminen, oli tämän jälkeen 2.10.1991 A:ta kuulematta kuitannut hänen pankkitililtään saamisensa määrän 35 636,85 markkaa. Kysymyksessä olevien henkivakuutusten osalta vakuutusmaksuja ei ollut suoritettava loppuun kymmentä vuotta lyhyemmässä ajassa. Henkivakuutussopimukset olivat siten sellaisia, ettei vakuutusmääriä voitu vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin mukaan ulosmitata vakuutuksenottajan tai hänen aviopuolisonsa velasta. Näin ollen niitä ei voitu käyttää kuittaukseenkaan. Pankin menettely oli siten vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin vastaista. Sen vuoksi A vaati pankin velvoittamista palauttamaan hänelle kuittaukseen käytetyt 35 636,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.10.1991 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Vastine Pankki lausui, että vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin kielto ulosmitata vakuutuksenottajalle tai hänen puolisolleen vakuutussopimuksen nojalla kuuluvaa oikeutta kummankaan velasta tarkoitti ainoastaan vakuutuksen takaisinostoarvoa tai vakuutuksen muuta odotusarvoa eikä jo maksettuja vakuutuskorvauksia. Pankki kiisti kanteen ja vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 5.5.1992 Raastuvanoikeus totesi, ettei Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä saatu johtoa vakuutussopimuslain 116 §:n tulkintaan tässä tapauksessa. Sitä vastoin johtoa oli saatavissa oikeuskäytännön muusta kehityksestä, joka oli painottunut sosiaalisen suojan aikaisempaa suuremmalle arvostamiselle. Toisaalta myös ulosottolakiin oli viime vuosina otettu säännöksiä, joissa kiellettiin tiettyyn tarkoitukseen maksettujen rahamäärien ulosotto. Sen vuoksi ja ottaen huomioon myös oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot raastuvanoikeus katsoi, että A:n tulkinta vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentista oli oikea ja vastasi sitä tarkoitusta, jota sanotulla lainkohdalla pyrittiin suojaamaan. Raastuvanoikeus lausui, ettei pankilla ollut oikeutta kuitata A:lta olevaa saatavaansa 35 636,85 markkaa Henkivakuutusyhtiö Verdandin maksamasta henkivakuutuskorvauksesta. Mainitsemillaan perusteilla raastuvanoikeus velvoitti pankin suorittamaan A:lle puheena olevat 35 636,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.10.1991 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 8 250 markalla 16 prosentin korkoineen 5.5.1992 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 5.5.1993 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki saattoi jutun, totesi, että vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin mukaan milloin vakuutus oli otettu vakuutuksenottajan tai hänen puolisonsa hengelle, älköön jommallekummalle heistä vakuutussopimuksen nojalla kuuluvaa oikeutta ulosmitattako kummankaan velasta, ellei vakuutusmaksuja ollut suoritettava loppuun 10 vuotta lyhyemmässä ajassa tai jonakin vuonna ollut suoritettu enemmän kuin viidennes niiden vakuutusmaksujen yhteenlasketusta määrästä, jotka olisi ollut suoritettava, jos vakuutusmaksut olisi tasaisesti jaettu 10 vuodelle sopimuksen päättämisestä lukien. Jos 10 vuotta oli kulunut sopimuksen päättämisestä, älköön ulosmittausta enää missään tapauksessa toimitettako. Hovioikeus lausui, että mainitussa lainkohdassa ulosmittauksen ulkopuolelle oli haluttu jättää vain vakuutussopimukseen perustuva oikeus. Sen sijaan vakuutuksenantajan edunsaajalle jo suorittamaa vakuutussummaa ei ollut tarkoitettu jättää ulosmittauskelpoisuuden ulkopuolelle. Edunsaajalle maksettu vakuutussumma kuului hänen omaisuuteensa, eikä se vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentin perusteella ollut suojattu hänen velkojiltaan. A ei ollut esittänyt lainmukaista perustetta vaatimuksensa tueksi. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti pankin kaikesta raastuvanoikeuden määräämästä maksuvelvollisuudesta. Koska juttu oli niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltua aihetta, asianosaisten tuli itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa 2.9.1993. Hän vaati kanteensa hyväksymistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Pankki vastasi valitukseen ja vaati korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.6.1994 Perustelut Vakuutussopimuslain 116 §:n 1 momentissa ei ole nimenomaista säännöstä saamisoikeuksien kuittauksesta. A onkin perustanut vaatimuksensa mainitun lainkohdan tulkintaan. Hänen mukaansa sitä on tulkittava niin, että se suojaa vakuutussopimukseen perustuvia oikeuksia kuittaukselta samassa määrin kuin ulosmittaukselta. Säännöksen mukaan ulosmittauskielto koskee vain vakuutussopimukseen perustuvaa oikeutta. Säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata henkivakuuttamista vakuutustapahtumaa edeltävällä ajalla. Lainkohdan sanamuoto ja tarkoitus eivät puolla tulkintaa, jonka mukaan siinä säännelty perimiskielto koskisi myös edunsaajalle jo maksettua vakuutussummaa. Mainitusta säännöksestä ei siten voida johtaa oikeusohjetta, jonka perusteella kanteessa kerrottu Suomen Yhdyspankki Oy:n suorittama kuittaus olisi lainvastainen. A ei ole nojautunut muihinkaan seikkoihin, joiden perusteella pankin suorittamaa kuittausta olisi pidettävä kiellettynä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian laadun vuoksi pankin on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuomola, Onninen ja Mikkola. Esittelijä Mika Herhi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Paasikoski, Raulos ja Hidén. Esittelijä Hannu Kiuru.