1994 false KKO:1994:71 Työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen ehdon mukaan vakuutussummaan olivat oikeutettuja sellaiset työntekijän 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelivat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten. Näiden edellytysten katsottiin täyttyneen, kun alkukesästä kuolleen työntekijän noin viikkoa aikaisemmin merkonomintutkinnon suorittanut 18-vuotias lapsi oli kuoleman tapahtuessa ollut kesätyössä tarkoituksenaan myöhemmin jatkaa opintoja lentäjän ammattiin, jollaiseen koulutukseen hänet olikin sittemmin hyväksytty. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa A kertoi Jälleenvakuutusosakeyhtiö V vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 9.6.1991 kuolleen äitinsä B:n ainoa oikeudenomistaja ja että hän oli kuolemantapauksen sattuessa ollut 18-vuotias. B:n oli hänen työnantajansa vakuuttanut Jälleenvakuutusosakeyhtiö V:ssä työntekijäin ryhmähenkivakuutuksella, jonka perusteella A oli 9.7.1991 yhtiölle saapuneella hakemuksella anonut yhtiöltä 95 900 markan määräistä henkivakuutuskorvausta. Yhtiö oli 18.9.1991 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei A ollut äitinsä kuollessa opiskellut tulevaa ammattia tai tointa varten. Tämän perusteella yhtiö oli hylännyt korvaushakemuksen viitaten vakuutusehtojen kohtaan 5.2, jonka mukaan vakuutussummaan olivat oikeutettuja sellaiset työntekijän 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelivat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten. A oli suoritettuaan merkonomintutkinnon 31.5.1991 ollut kesätyössä tarkoituksenaan kouluttautua myöhemmin lentäjäksi. Alun perin hänellä oli ollut tarkoitus suorittaa asevelvollisuutensa ennen kuin aloittaisi lentäjäksi kouluttautumisen, mutta muun muassa äitinsä kuoleman johdosta hän oli päättänyt hankkia ensin koulutuksen ja suorittaa asevelvollisuuden vasta sen jälkeen. Syyskuussa 1991 hän oli pyrkinyt Amerikan Yhdysvalloissa järjestettävälle lentäjäkurssille, jolle hänet oli hyväksytty 20.11.
- Kurssin oli määrä alkaa 3.3.
- Tultuaan tammi- ja helmikuun 1992 vaihteessa tietämään, että vastaavaa koulutusta voi saada myös Suomessa, A oli pyrkinyt ja tullut hyväksytyksi Suomessa järjestettävään lentäjäkoulutukseen. A ei ollut tarkoittanut lopettaa opiskeluaan suorittamaansa merkonomintutkintoon vaan hänen tarkoituksenaan oli ollut jatkaa opiskelua lentäjäksi. Työ, jossa hän oli äitinsä kuollessa ollut, oli ollut vain kesätyötä. Näin ollen hän oli tuolloin edelleen opiskellut tulevaa ammattia ja tointa varten ja hänellä oli siten oikeus vakuutuskorvaukseen vakuutusehtojen kohdan 5.2 nojalla. Tämän vuoksi A vaati, että yhtiön 18.9.1991 antama päätös kumotaan ja yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vakuutuskorvauksena 95 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.10.1991 lukien. Vastaus Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä. A ei äitinsä kuollessa opiskellut eikä ollut hakenut opiskelupaikkaa. Asiaan ei vaikuttanut se, että A oli sittemmin syksyllä 1991 pyrkinyt ja keväällä 1992 tullut hyväksytyksi lentäjäkoulutukseen. Raastuvanoikeuden päätös 5.10.1992 Perustelut Yhtiö on päätöksessään 18.9.1991 hylännyt A:n korvaushakemuksen muun muassa sillä perusteella, että hän ei äitinsä kuolinhetkellä ollut opiskellut vastaista ammattia tai tointa varten. Käsiteltyään asiaa uudelleen yhtiö on 26.3.1992 hylännyt hakemuksen samoilla perusteilla ja lisäksi lausunut, ettei A vakuutustapahtuman sattuessa ollut myöskään hakenut opiskelupaikkaa. Ryhmähenkivakuutusasiain neuvottelukunta oli lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei A ollut merkonomiksi valmistuttuaan hankkinut jatko-opiskelupaikkaa. Mikäli A äitinsä kuollessa olisi jo ollut hakeutunut jatko-opiskeluun tai ollut hyväksyttynä johonkin oppilaitokseen jatko-opintoja varten, hän olisi suorittamastaan merkonomintutkinnosta huolimatta ilmeisesti yhtiönkin mielestä saattanut täyttää vakuutusehtojen kohdassa 5.2 edunsaajalle asetetut ehdot. A oli kanteessa selostetuin tavoin merkonomiksi valmistuttuaan tullut 20.11.1991 hyväksytyksi Amerikan Yhdysvalloissa toimivaan, ammattilentäjiä kouluttavaan oppilaitokseen. Hän oli kuitenkin päättänyt suorittaa lentäjänkoulutuksen Suomessa ja hänet oli 6.3.1992 todettu soveliaaksi koulutettavaksi ammattilentäjäksi tai lennonopettajaksi erään suomalaisen yhtiön järjestämällä ammattilentäjäkurssilla. Raastuvanoikeus totesi, ettei merkonomintutkinnon suorittanut henkilö usein itsekään kokenut tätä tutkintoa loppututkintona tiettyyn ammattiin vaan tuo tutkinto oli yleisesti kaupallisena pohjakoulutuksena moniin ammatteihin tähtääville jatko-opinnoille. Raastuvanoikeus katsoi, ettei ollut syytä epäillä A:n selitystä, jonka mukaan hänellä jo ennen merkonomintutkinnon suorittamista oli ollut tarkoituksena jatkaa opiskelua ammattilentäjän pätevyyden saamiseksi. Hän ei olisi voinut Suomessa aloittaa ammattilentäjän koulutusta aikaisemmin kuin 15.10.1991, jolloin hän täytti 19 vuotta. Raastuvanoikeus katsoi, ettei vakuutuskorvauksen maksamatta jättämistä voitu perustaa sellaisiin sattumanvaraisiin seikkoihin kuin siihen, oliko oppilaitoksen lukukausi vakuutustapahtuman sattuessa jo alkanut tai miten oppilaitokseen pyrkiminen ajoittui vakuutustapahtumaan nähden. Vakuutusehdot olivat kohdan 5.2 opiskelua koskevalta osalta tulkinnanvaraiset. Koska vakuutusehdot olivat vakuutuksenantajan laatimat, niiden tulkinnallinen epäselvyys tuli ratkaista vakuutusyhtiön vahingoksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoi, että A oli vakuutustapahtuman sattuessa täyttänyt työntekijäin ryhmähenkivakuutusehtojen kohdassa 5.2 olevat, edunsaajan opiskelulle asetetut edellytykset. Yhtiö oli myöntänyt kanteen määrältään oikeaksi eikä ollut kiistänyt korkovaatimustakaan. A oli 22.8.1991 toimittanut yhtiölle viimeisen häneltä pyydetyn, vakuutusehdoissa tarkoitetun selvityksen. Hänellä oli siten vakuutusehtojen kohdan 7.6 nojalla oikeus saada korkoa kanteessa vaaditun mukaisesti 1.10.1991 lukien. Päätöslauselma Raastuvanoikeus vahvisti, että A oli oikeutettu työntekijäin ryhmähenkivakuutusehtojen kohdan 5.2 mukaiseen korvaukseen äitinsä jälkeen ja velvoitti yhtiön suorittamaan hänelle vaaditut 95 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.10.1991 lukien. Raastuvanoikeuden puheenjohtaja katsoi, että A:lla äitinsä kuollessa ollut suunnitelma lentäjäksi kouluttautumisesta ei täyttänyt vakuutusehdoissa korvauksen saamiselle asetettua, opiskelua koskevaa ehtoa. Sen vuoksi hän olisi hylännyt kanteen. Turun hovioikeuden tuomio 18.11.1993 Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Yhtiölle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan yhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista. Yhtiö on toistanut aikaisemmin lausumansa ja lisännyt, että työntekijäin ryhmähenkivakuutussopimuksen osapuolina ovat työnantaja vakuutuksenottajana ja työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolin jäseninä olevat henkivakuutusyhtiöt vakuutuksenantajina. Työnantaja on työehtosopimuksen perusteella velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä siten kuin keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat sopineet. Edunsaaja sen sijaan ei ole sopijapuolen asemassa. Näistä syistä vakiosopimusten tulkintaa koskevia sääntöjä ei voida soveltaa asiassa. Ratkaiseva merkitys on työoikeudellisilla näkökohdilla. Ryhmähenkivakuutusasiain neuvottelukunta, jossa työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat edustettuina, on katsonut, ettei A:lla ole oikeutta vakuutuskorvaukseen. A on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.8.1994 Käsittelyratkaisu Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännösten mukaan muutoksenhakijalla ei ole oikeutta vastata muutoksenhakemukseen annettuun vastaukseen. Korkein oikeus jättää sen vuoksi huomiotta tänne vastineena vastaukseen toimitetun kirjoituksen. Perustelut A suoritti merkonomintutkinnon 31.5.1991 ja hänen äitinsä B kuoli 9.6.
- B oli kuollessaan L Oy:n palveluksessa, jonka työntekijät oli tuolloin vakuutettu asianomaisten työmarkkinajärjestöjen kesken sovittujen, 1.1.1991 voimaan tulleiden työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen ehtojen mukaisesti. Jälleenvakuutusosakeyhtiö V, joka vakuutuksenantajina olevien henkivakuutusyhtiöiden valtuuttamana huolehtii vakuutuksenantajien puolesta niiden korvaustoiminnasta, on valtuutuksensa nojalla 18.9.1991 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n korvaushakemuksen. Tuo päätös perustuu siihen, että A ei täyttänyt vakuutusehtojen kohdan 5.2 ehtoa, jonka mukaan vakuutussummaan oikeutettuja olivat eräissä tapauksissa sellaiset työntekijän 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelivat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten. A on suorittanut merkonomintutkinnon ennen äitinsä kuolemaa. Tuo kuolemantapaus on kuitenkin sattunut niin pian mainitun tutkinnon suorittamisen jälkeen, ettei kysymyksessä olevaa vakuutusehtojen kohtaa tulkittaessa voida edellyttää A:n vielä tuona aikana ehtineen aloittaa jatko-opintoja tai edes hakeutua sellaisiin. Asiassa on selvitetty hänen tarkoituksenaan olleen jatkaa opintoja merkonomintutkinnon suorittamisen jälkeen päämääränään lentäjän ammatti. Hän on tosin 27.
- - 31.10.1991 ollut työssä L Oy:ssä. Tuo työ ei kuitenkaan vastannut A:n koulutusta ja työsuhde oli muutoinkin opiskelijan kesätyön luontoinen. Työsuhteen oli alun perin määrä ollut päättyä jo 31.7.1991, mutta B:n kuolemantapauksen sekä eräiden työnantajaa koskeneiden järjestelyjen johdosta A:lle on voitu antaa työtä 31.10.1991 saakka. Työsuhteen aikana ja sen päätyttyä hän on pyrkinyt toteuttamaan aikaisempaa suunnitelmaansa jatkaa opintoja ammattilentäjäksi. Hänet on sittemmin hyväksytty alan koulutukseen. A on siten äitinsä kuollessa täyttänyt vakuutusehtojen kohdassa 5.2 edunsaajalle asetetut edellytykset. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto kumotaan. Jälleenvakuutusosakeyhtiö V:n on korvattava A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 100 markalla. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lahtinen, Saarinen ja Hirsikangas. Esittelijä Olli Kuusinen. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Marja-Leena Honkanen.