1994 false KKO:1994:8 Asevelvollinen, joka oli suorittanut siviilipalvelusta terveyskeskuksen päivystävänä lääkärinä, ei ollut tuossa toimessa rikoslain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettu virkamies. Ään. Oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 5 a §:n (1064/91) äänestämissäännöstä oli sovellettava ratkaistaessa oikeudenkäyntikulujen korvaamista myös rikosasiassa, joka oli tullut vireille ennen kuin säännös oli tullut voimaan. RL 2 luku 12 § OK 23 luku 5 a § OK 21 luvun (1013/93) voimaantulosäännös ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Joensuun raastuvanoikeudessa Virallinen syyttäjä on lausunut, että A 11.4.1990 Joensuussa suorittaessaan lääkintöhallituksen määräyksestä siviilipalvelusta Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksessa vs. terveyskeskuslääkärinä ja toimiessaan sanotussa toimessaan Joensuun kaupungin ja sanotun kuntainliiton välisen päivystyssopimuksen mukaisesti päivystävän lääkärin tehtävissä Joensuun kaupungin Siilaisen terveyskeskuksessa virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta jättänyt täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa jättämällä henkilökohtaisesti tutkimatta poliisimiesten terveyskeskukseen tuoman erittäin voimakkaasti juopuneen C:n, jolla oli ollut havaittavissa ulkoisen väkivallan merkkinä nirhauma päässä, ja vaikka A:lla ei ole ollut tietoa C:n päähän kohdistuneen väkivallan laadusta tai määrästä ja jättämällä määräämättä C:n asianmukaiseen terveyskeskusseurantaan sen selvittämiseksi, olisiko C:llä mahdollisesti ollut joitain kallonsisäisiä vammoja. C oli sittemmin samana päivänä kuollut päähän kohdistuneen iskun aiheuttamaan kovanaivokalvon alaiseen verenvuotoon. A:n teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lausumansa perusteella virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. D omasta puolestaan ja 27.7.1988 syntyneen tyttärensä E:n holhoojana sekä C:n muut oikeudenomistajat ovat lausuneet, että A ja B olivat 11.4.1990 Joensuussa toimiessaan Joensuun kaupungin Siilaisen terveyskeskuksessa, A päivystävänä lääkärinä ja B perushoitajana, tahallaan jättäneet täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuneen virkavelvollisuutensa menetellen seuraavasti: A oli henkilökohtaisesti tutkimatta ja asianmukaiseen terveyskeskusseurantaan ottamatta määrännyt poliisimiesten terveyskeskukseen tuoman C:n lähetettäväksi putkaan vastoin C:n omaa tahtoa ja huolimatta siitä, että C:llä oli ollut erittäin voimakkaan humalatilan lisäksi ulkoisen väkivallan merkkinä nirhauma päässä eikä päähän kohdistuneen väkivallan voimasta ja laadusta ollut ollut tietoa. A:n menettelystä oli seurannut, ettei C:n päähän kohdistuneesta iskusta kehittynyttä kallon sisäistä verenvuotoa ollut voitu putkassa havaita eikä C:n kallon sisälle syntynyttä verenpurkaumaa ollut sen vuoksi päästy ajoissa leikkauksella poistamaan, mistä oli aiheutunut C:n kuolema vielä samana päivänä. A:n teko, huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut siihen liittyneet seikat, ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. B oli ilmoittaessaan A:lle poliisimiesten terveyskeskukseen tuomasta C:stä antanut virheellisiä tietoja hänen elämäntavoistaan sekä hänen päässään olleesta vammasta ja siihen liittyneestä tutkimustarpeesta sekä esittänyt hänen lähettämistään putkaan ilman, että A oli henkilökohtaisesti tutkinut häntä. B:n menettelystä oli johtunut, että A oli toiminut edellä kerrotuin tavoin ja seurauksin. B:n teko, huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut siihen liittyneet seikat, ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Sen vuoksi D omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan sekä C:n muut oikeudenomistajat ovat vaatineet, että A ja B tuomittaisiin rangaistukseen yksin teoin tehdyistä virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta sekä velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 12.2.1992 Kuultuaan vielä virallista syyttäjää, joka ei ollut yhtynyt asianomistajien esittämään syytteeseen, sekä A:ta ja B:tä heihin kohdistetuista vaatimuksista, raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 11.4.1990 Joensuussa, suorittaessaan lääkintöhallituksen määräyksestä siviilipalvelusta Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksessa vs. terveyskeskuslääkärinä ja toimiessaan sanotussa toimessaan Joensuun kaupungin ja sanotun kuntainliiton välisen päivystyssopimuksen mukaisesti päivystävän lääkärin tehtävissä Joensuun kaupungin Siilaisen terveyskeskuksessa, virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta jättänyt täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa jättämällä henkilökohtaisesti tutkimatta poliisimiesten terveyskeskukseen tuoman erittäin voimakkaasti juopuneen C:n, jolla oli ollut havaittavissa ulkoisen väkivallan merkkinä nirhauma päässä, ja vaikka A:lla ei ole ollut tietoa C:n päähän kohdistuneen väkivallan laadusta tai määrästä ja jättämällä määräämättä C:n asianmukaiseen terveyskeskusseurantaan sen selvittämiseksi, olisiko C:llä mahdollisesti ollut joitain kallonsisäisiä vammoja. C oli sittemmin samana päivänä kuollut päähän kohdistuneen iskun aiheuttamaan kovanaivokalvon alaiseen verenvuotoon. A:n teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. A on siviilipalvelusta suorittaessaan toiminut Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksessa vs. terveyskeskuslääkärinä johtavan lääkärin alaisuudessa. Siilaisen terveyskeskuksessa toimiessaan A on hoitanut terveyskeskuslääkärin tehtäviä. A on siten toiminut virkamieheen rinnastettavassa asemassa. Näyttämättä on jäänyt, että A olisi syyllistynyt tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja kuolemantuottamukseen. Näyttämättä on jäänyt, että B olisi syyllistynyt tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja kuolemantuottamukseen tai tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Asian laatuun nähden A ja asianomistajat saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näillä perusteilla raastuvanoikeus on, vaatimukset enemmälti hyläten, tuominnut A:n rikoslain 40 luvun 11 §:n nojalla tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 30:een 102 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 060 markkaa. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 13.11.1992 Hovioikeus, jossa D omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan sekä C:n muut oikeudenomistajat yhteisesti sekä A ovat hakeneet muutosta, on lausunut, että A oli 11.4.1990 ollut suorittamassa siviilipalvelusta lääkintöhallituksen määräyksestä Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksessa toimien kuntainliiton ja Joensuun kaupungin välisen päivystyssopimuksen mukaisesti kuntainliiton osoituksesta päivystävän lääkärin tehtävissä Joensuun kaupungin Siilaisen terveyskeskuksessa. A ei ollut kerrotussa tehtävässä toimiessaan ollut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu virkamies. Poliisit olivat tuoneet C:n terveyskeskukseen tutkittavaksi. C oli ollut vahvassa humalatilassa ja hänen takaraivollaan oli ollut pinnallinen naarmuuntuma, josta oli vuotanut verta. Hän oli pystynyt vastaamaan osaan hänelle esitetyistä kysymyksistä sekä seisomaan ja kävelemään tuettuna. A oli C:tä henkilökohtaisesti tutkimatta B:n hänelle antamien tietojen perusteella päättänyt olla määräämättä C:tä tarkempiin tutkimuksiin ja olla ottamatta häntä terveyskeskukseen tarkkailtavaksi. C oli A:n ohjeen mukaisesti toimitettu selviämään poliisilaitoksen putkaan, jossa hän oli runsaat viisi tuntia myöhemmin kuollut kovan aivokalvon alaiseen verenvuotoon. Lääkintöhallituksen pysyvän asiantuntijan, neurokirurgian dosentti Olli Heiskasen lausunnon mukaan äkillinen kovan aivokalvon alainen verenvuoto liittyy yleensä vaikeaan aivoruhjevammaan, jolloin ennuste on huono. Pienessä osassa tapauksia ei kuitenkaan tällaista aivoruhjevammaa ole ja C:n tapaus kuuluu näihin, joissa ennuste saattaa olla parempi, mikäli verenpurkauma päästään ajoissa leikkauksella poistamaan. Joensuun terveyskeskuksen johtavan ylilääkärin viransijaisen Olavi Vänskän käsityksen mukaan C:n hengen olisi pelastanut vain se, että hänet olisi heti lähetetty keskussairaalaan, jossa olisi ehkä ollut mahdollista tehdä CT-tutkimus (tietokonekerroskuvaus) tai angiografia (verisuonten varjoaineröntgenkuvaus) ja pikainen craniotomia (kallon avaus). Olosuhteet huomioon ottaen hovioikeus on katsonut, ettei A:n toiminnalla ole ollut syy-yhteyttä C:n kuolemaan eikä A siten ollut syyllistynyt kuolemantuottamukseen. Näyttämättä oli jäänyt, että B olisi kysymyksessä olevassa tilaisuudessa perushoitajana toimiessaan ja C:tä hoitaessaan antanut C:stä A:lle virheellisiä tietoja tai muutoinkaan rikkonut tahi jättänyt täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Näillä perusteilla ja A:n esittämän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta raastuvanoikeuden mainitsemalla perusteella hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt syytteen A:ta vastaan ja vapauttanut A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta. Muilta osilta hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Virallinen syyttäjä, D omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan sekä C:n muut oikeudenomistajat ovat pyytäneet lupaa hakea muutosta hovioikeuden päätökseen. Heille on 23.3.1993 myönnetty valituslupa A:han kohdistettujen vaatimusten osalta. B:hen kohdistettujen vaatimusten osalta kysymys luvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Valittajat ovat katsoneet, että A:han tuli soveltaa hänen toimiessaan päivystävän lääkärin tehtävissä rikoslain virkamiestä koskevia säännöksiä ja uudistaneet raastuvanoikeudessa A:han ja B:hen kohdistamansa vaatimukset. D myötäpuolineen on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A on antanut pyydetyn vastauksen. Hän on vaatinut rangaistus- ja korvausvaatimusten hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan 16 prosentin korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.2.1994 Käsittelyratkaisu D:lle myötäpuolineen ei myönnetä valituslupaa B:hen kohdistettujen vaatimusten osalta. Tältä osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Pääasiaratkaisu Perustelut Asevelvollisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan jokainen Suomen mies on asevelvollinen. Tämä julkisoikeudellinen palvelusvelvollisuus voidaan laissa säännellyin edellytyksin suorittaa siviilipalveluksena. Nyt kysymyksessä olevien tapahtumien aikaan voimassa olleen lainsäädännön mukaan siviilipalvelusmiesten sijoittaminen ja heidän palveluksensa järjestämisen yleinen johto ja valvonta on kuulunut työministeriölle. Valtioneuvoston vahvistaman sijoitussuunnitelman mukaisesti asianomaiset ministeriöt tai niiden alaiset virastot ja laitokset ovat huolehtineet työministeriön osoittamien siviilipalvelusmiesten sijoittamisesta palveluspaikkoihin. Työministeriö on sopinut kuntien ja kuntainliittojen tai niiden keskusjärjestöjen kanssa siviilipalvelusmiesten sijoittamisesta kuntien ja kuntainliittojen tehtäviin. Lääketieteen kandidaatti A on lääkintöhallituksen 14.2.1990 antaman määräyksen perusteella palvellut siviilipalvelusmiehenä Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliitossa 12.3.1990 - 19.1.1991. A on näin ollen työskennellyt rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1) kohdassa mainitun yhteisön palveluksessa. Lääkintöhallituksen määräyksessä ei ole mainittu A:n asemaa ja tehtäviä, vaan ne ovat jääneet sijoituspaikalla määrättäviksi. Syytteessä tarkoitettuna ajankohtana 11.4.1990 A on hoitanut päivystävän terveyskeskuslääkärin tehtäviä, mutta häntä ei ole määrätty hoitamaan kysymyksessä olevaa virkaa. Siviilipalvelussuhteensa ja sen käsittämien tehtävien perusteella A ei niin ollen ole ollut rikoslain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitetussa virkasuhteessa. Kysymyksessä olevia tehtäviä A ei ole hoitanut vapaaehtoisesti vaan siviilipalvelusvelvollisuutensa nojalla. Siviilipalvelusmiestä koskevat erityisissä säädöksissä määritellyt oikeudet ja velvollisuudet ovat olennaisesti poikenneet virkasuhteisiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Niihin on kuulunut myös erityisesti säännelty rikosoikeudellinen vastuu. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole toiminut myöskään virkasuhteeseen rinnastettavassa palvelussuhteessa. Siten hän ei ole ollut rikoslain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettu virkamies. Koska C oli vahvassa humalatilassa ja hänen päässään havaittiin ulkoinen vamma, A:n velvollisuutena puheena olevassa lääkärintehtävässä olisi ollut tutkia C henkilökohtaisesti ja ottaa hänet terveyskeskukseen seurattavaksi. Hovioikeuden päätöksessä selostetuista dosentti Olli Heiskasen ja ylilääkärin sijaisen Olavi Vänskän lausunnoista ilmenee, että C:n kuoleman olisi saattanut estää vain pikaiset tutkimukset ja leikkaus keskussairaalatasoisessa sairaalassa. Tällöin C:n lähettäminen keskussairaalaan olisi kuitenkin edellyttänyt, että terveyskeskuksessa suoritetuissa tutkimuksissa ja seurannassa olisi päädytty riittävän nopeasti oikeaan diagnoosiin siitä huolimatta, että potilaan vahva humalatila peitti kehittyvän kallonsisäisen verenvuodon aiheuttamia oireita. Huomioon ottaen terveyskeskuksen päivystysolosuhteet sekä A:lta edellytettävä lääketieteellinen tietämys ja kokemus ei voida pitää todennäköisenä, että A:n asianmukainenkaan menettely olisi johtanut oikeaan diagnoosiin ja C:n lähettämiseen keskussairaalaan niin, että tämän kuolema olisi voitu estää leikkauksella. Näin ollen A:n tapahtuneilla laiminlyönneillä ei ole syy-yhteyttä C:n kuolemaan. Edellä kerrotuilla ja hovioikeuden muuten lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian laadun vuoksi A:n on pidettävä vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Tulokas: Valitusluvan myöntämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Asiakirjoihin liitetyn todistuksen mukaan lääketieteen kandidaatti A on lääkintöhallituksen 14.2.1990 antamalla määräyksellä palvellut siviilipalvelusmiehenä Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliitossa 12.3.1990 - 19.1.1991 välisen ajan. Lääkintöhallituksen määräyksessä ei ole määritelty siviilipalvelusmiehen tehtäviä, vaan ne ovat jääneet sijoituspaikalla määrättäväksi. Syytteissä tarkoitettuna ajankohtana 11.4.1990 A on hoitanut päivystävän terveyskeskuslääkärin tehtäviä Joensuun kaupungin Siilaisten terveyskeskuksessa Joensuun terveyslautakunnan ja Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton solmiman lääkäripäivystyssopimuksen mukaisesti. Sopimuksesta ilmenee, että päivystävän lääkärin tehtäviin on kuulunut päivystyspotilaiden vastaanotto, kotikäyntien suorittaminen tarvittaessa, hoito-ohjeiden ja lääkemääräysten antaminen puhelimitse yleisölle sekä virka-avun antaminen poliisille oikeuslääkeopillisten tutkimusten suorittamiseksi. Aseman ja tehtävien perusteella arvioiden päivystävä terveyskeskuslääkäri on rikosoikeudellisen virkavastuun alainen. Siviilipalvelusmiehenä A on ollut sijoituspaikan eli Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton valvonnan ja kurinpidon alainen ja häntä on koskenut aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (1969/132) 13 ja 14 §:istä ilmenevä rangaistusuhka. Tältä osin kysymys on ollut asevelvollisuuden sijasta suoritettavan siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämisestä. Syytteet eivät koske siviilipalvelusvelvollisuuden oikeaa täyttämistä, vaan A:n toimintaa päivystävänä terveyskeskuslääkärinä, johon aseman ja tehtävien perusteella yleisen edun vuoksi ja muun muassa potilaiden oikeusturvaa silmällä pitäen liitetään rikosoikeudellinen virkavastuu. Päivystävän terveyskeskuslääkärin velvollisuudet ja vastuu eivät riipu siitä, onko kysymyksessä vakinainen viranhaltija vai henkilö, joka on hakemuksensa perusteella määrätty tehtävää hoitamaan siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämiseksi. Mainituilla perusteilla katson A:n olleen rikoslain 2 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa virkasuhteeseen rinnastettavassa palvelussuhteessa kuntainliittoon ja vastaavan kuten virkamies tehtäviensä laiminlyönnistä. Kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta yhdyn enemmistön perusteluihin. Kumoan hovioikeuden päätöksen ja jätän asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:n vastauskuluista olen niiden korvaamisesta samalla kannalla kuin enemmistö. Oikeusneuvos Nikkarinen: Enemmistön tavoin en myönnä D:lle myötäpuolineen valituslupaa B:hen kohdistettujen vaatimusten osalta. A:han kohdistettujen vaatimusten osalta lausun seuraavaa. Asevelvollisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan jokainen Suomen mies on asevelvollinen. Tämä julkisoikeudellinen palvelusvelvollisuus voidaan laissa säännellyin edellytyksin suorittaa siviilipalveluksena. Nyt kysymyksessä olevien tapahtumien aikaan voimassa olleen lainsäädännön mukaan siviilipalvelusmiesten sijoittaminen ja heidän palveluksensa järjestämisen yleinen johto ja valvonta on kuulunut työministeriölle. Valtioneuvoston vahvistaman sijoitussuunnitelman mukaisesti asianomaiset ministeriöt tai niiden alaiset virastot ja laitokset ovat huolehtineet työministeriön osoittamien siviilipalvelusmiesten sijoittamisesta palveluspaikkoihin. Työministeriö on sopinut kuntien ja kuntainliittojen tai niiden keskusjärjestöjen kanssa siviilipalvelusmiesten sijoittamisesta kuntien ja kuntainliittojen tehtäviin. Asiakirjoihin liitetyn todistuksen mukaan lääketieteen kandidaatti A on lääkintöhallituksen 14.2.1990 antamalla määräyksellä palvellut siviilipalvelusmiehenä Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliitossa 12.3.1990 - 19.1.1991 välisen ajan. A on näin ollen tuolloin työskennellyt rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1) kohdassa mainitun yhteisön palveluksessa. Lääkintöhallituksen määräyksessä ei ole määritelty siviilipalvelusmiehen tehtäviä, vaan ne ovat jääneet sijoituspaikalla määrättäväksi. Syytteissä tarkoitettuna ajankohtana 11.4.1990 A on hoitanut päivystävän terveyskeskuslääkärin tehtäviä Joensuun kaupungin Siilaisten terveyskeskuksessa Joensuun terveyslautakunnan ja Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton solmiman lääkäripäivystyssopimuksen mukaisesti. Sopimuksesta ilmenee, että päivystävän lääkärin tehtäviin on kuulunut päivystyspotilaiden vastaanotto, kotikäyntien suorittaminen tarvittaessa, hoito-ohjeiden ja lääkemääräysten antaminen puhelimitse yleisölle sekä virka-avun antaminen poliisille oikeuslääkeopillisten tutkimusten suorittamiseksi. Aseman ja tehtävien perusteella arvioiden päivystävä terveyskeskuslääkäri on rikosoikeudellisen virkavastuun alainen. Siviilipalvelusmiehenä A on ollut sijoituspaikan eli Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliiton valvonnan ja kurinpidon alainen ja häntä on koskenut aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (1969/132) 13 ja 14 §:istä ilmenevä rangaistusuhka. Tältä osalta kysymys on ollut asevelvollisuuden sijasta suoritettavan siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämisestä. Syytteet eivät koske siviilipalvelusvelvollisuuden oikeaa täyttämistä, vaan A:n toimintaa päivystävänä terveyskeskuslääkärinä, johon aseman ja tehtävien perusteella yleisen edun vuoksi ja muun muassa potilaiden oikeusturvaa silmällä pitäen liitetään rikosoikeudellinen virkavastuu. Päivystävän terveyskeskuslääkärin velvollisuudet ja vastuu eivät riipu siitä, onko kysymyksessä vakinainen viranhaltija vai henkilö, joka laillisessa järjestyksessä on määrätty hoitamaan sanottua tehtävää. Kun A hakemuksensa perusteella aseellisesta palveluksesta vapautettuna on siviilipalvelusvelvollisuutensa täyttämiseksi säädetyssä järjestyksessä määrätty palvelemaan syytteessä mainituin tavoin terveyskeskuslääkärinä, hän on tuota tehtävää hoitaessaan ollut virkasuhteeseen rinnastettavassa palvelussuhteessa Tohmajärven-Värtsilän kansanterveystyön kuntainliittoon ja siten rikoslain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettu virkamies. Virkavelvollisuuden rikkomista koskevien syytteiden osalta katson raastuvanoikeuden mainitsemin perustein A:n syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö. Sen vuoksi kumoan hovioikeuden päätöksen ja jätän asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A:n vastauskulujen korvaamisen osalta olen samalla kannalla kuin oikeusneuvos Tulokas. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukkola, Mäkinen ja Riitta-Liisa Rautsi. Esittelijä Seppo Isometsä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Roos, Suhonen, Raulos ja Tulokas (eri mieltä). Esittelijä Hannu Kiuru.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.