KKO/1994/85

1994 false KKO:1994:85 Konkurssipesän väliaikainen pesänhoitaja velvoitettiin korvaamaan vahinko, jonka hän oli pesälle aiheuttanut viivytellessään konkurssiin asetetun yhtiön työntekijöiden irtisanomista. KS 70 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Ylöjärven kihlakunnanoikeudessa Oy A. Suominen-Kaunottaren konkurssipesä kertoi, että asianajaja X oli 23.3.1992 jättänyt Oy A. Suominen-Kaunottaren konkurssihakemuksen Turun raastuvanoikeuden kansliaan. Raastuvanoikeus oli 1.4.1992 määrännyt X:n väliaikaiseksi pesänhoitajaksi osakeyhtiön konkurssipesään. Osakeyhtiö oli ollut vaatetusliike, jolla oli ollut yksi suurehko myymälä Turussa. Myymälässä oli työskennellyt yli kymmenen henkilöä, jotka oli irtisanottu 20.3.

1. Useat työntekijät olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa pitkään, joten heillä oli jopa kuuden kuukauden pituinen irtisanomisaika. Kun konkurssipesä ei ollut jatkanut yrityksen toimintaa, väliaikaisen pesänhoitajan olisi tullut irtisanoa kaikki yhtiön työntekijät konkurssin johdosta välittömästi 23.3.1992 taikka joka tapauksessa 1.4.
2. X oli kuitenkin irtisanonut työntekijät vasta 10.4.1992 postitse niin, että työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet 4.5.
3. Väliaikaisen pesänhoitajan menettelyn seurauksena konkurssipesä oli joutunut maksamaan palkat kaikille työntekijöille työsuhteen päättymispäivään asti. Tästä oli aiheutunut konkurssipesälle 87 170 markan suuruinen lisämeno verrattuna siihen, että työntekijät olisi irtisanottu välittömästi 23.3.
4. Vahinko oli aiheutunut väliaikaisen pesänhoitajan huolimattomasta menettelystä. Sen vuoksi X oli velvollinen korvaamaan vahingon konkurssipesälle. X:llä oli oikeus vähentää korvattavasta määrästä väliaikaisen pesänhoitajan palkkio 18 942,70 markkaa. Korvattavaksi määräksi jäi näin 68 227,30 markkaa. Tämän vuoksi konkurssipesä vaati, että X velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 68 227,30 markkaa korkoineen. Vastaus X vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Työntekijät oli irtisanottu 20.3.1992 töiden vähyyden perusteella. Konkurssihakemus oli Turun raastuvanoikeudessa otettu käsiteltäväksi vasta 1.4.1992, jolloin X oli määrätty väliaikaiseksi pesänhoitajaksi. Syynä käsittelyn viivästymiseen oli ollut se, että kaupparekisterinotteen mukaan yhtiön hallituksessa oli ollut vain yksi varsinainen jäsen, vaikka siinä yhtiöjärjestyksen mukaan olisi pitänyt olla kolme jäsentä. Raastuvanoikeus oli siten joutunut selvittämään, oliko hakemus tehty laillisesti. Raastuvanoikeus oli 29.4.1992 päättänyt yhtiön konkurssiin asettamisesta siten, että konkurssi alkoi hakemuksen jättöpäivänä 23.3.
5. Vasta konkurssiin asettamisen jälkeen X olisi voinut irtisanoa työntekijät. Hän oli kuitenkin irtisanonut työntekijät jo 10.4.1992 selvitettyään ensin, voitiinko työntekijöitä käyttää hyväksi konkurssivaraston loppuunmyynnissä, ja saatuaan
6. - 5.4.1992 selville työntekijöiden osoitetiedot. Kihlakunnanoikeuden päätös 16.12.1992 Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Oy A. Suominen-Kaunottaren hakemus, jossa hakija pyysi saada luovuttaa omaisuutensa konkurssiin ja esitti asianajaja X:n määräämistä konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi, oli jätetty Turun raastuvanoikeuden kansliaan 23.3.
7. Raastuvanoikeus oli 1.4.1992 määrännyt X:n väliaikaiseksi pesänhoitajaksi ja lykännyt asian velkojain kuulusteluun 15.4.
8. Yhtiön konkurssihakemuksen lainmukaisuutta oli sen jälkeen vielä tutkittu, kunnes raastuvanoikeus oli 29.4.1992 vahvistanut konkurssin alkaneen velallisyhtiön hakemuksesta 23.3.
9. X oli irtisanonut yhtiön työntekijät vasta 10.4.1992 postitse lähetetyin kirjein niin, että työsuhteet olivat päättyneet 4.5.
10. X:n selityksen mukaan irtisanominen oli viivästynyt väliaikaisen pesänhoitajan määräyksen saamisen jälkeen sen vuoksi, ettei hän ollut saanut asianomaisia tietoja velallisen työntekijöistä ennen kuin viikonvaihteessa 14/15 eli
11. - 5.4.
12. Yhtiön työntekijät olivat nimittäin lopettaneet työnteon jo 20.3.1992 tapahtuneen yhtiön hallituksen jäsenen suorittaman irtisanomisen johdosta eivätkä työntekijät niin ollen olleet työpaikalla tavoitettavissa. Yhtiön konttorissa vallinneen tilanteen vuoksi X oli tarvinnut yhtiön henkilöstöasioiden hoitajaa apunaan ennen kuin sai työntekijöistä tarvittavat tiedot. Kihlakunnanoikeus katsoi, että X:llä, jolla ei ollut ollut toimivaltaa sanoa irti työntekijöitä ennen 1.4.1992, jolloin hänet oli määrätty konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi, oli ollut hyväksyttävä peruste irtisanomisen viipymiseen, kunnes hän oli saanut tarpeelliset tiedot työntekijöistä ja heidän osoitteensa. Samoin irtisanomisen toimittaminen postitse oli ollut perusteltua. X:n olisi kuitenkin tullut lähettää irtisanomisilmoitukset heti 5.4.1992 jälkeen. Sen vuoksi hän oli velvollinen korvaamaan pesälle viivytyksestä
13. - 10.4.1992 aiheutuneen vahingon. Enemmän näytön puuttuessa kihlakunnanoikeus arvioi vahingon vastaavan väliaikaisen pesänhoitajan palkkion määrää. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus velvoitti X:n suorittamaan Oy A. Suominen-Kaunottaren konkurssipesälle korvaukseksi 18 942,70 markkaa, josta X sai vähentää väliaikaisen pesänhoitajan saman suuruisen palkkionsa. Turun hovioikeuden tuomio 9.8.1993 Konkurssipesä ja X valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että X oli Oy A. Suominen-Kaunottaren hallituksen jäsenen B:n toimeksiannosta 23.3.1992 jättänyt raastuvanoikeuden kansliaan Oy A. Suominen-Kaunottaren hakemuksen, jossa osakeyhtiö oli pyytänyt saada luovuttaa omaisuutensa konkurssiin. Raastuvanoikeus oli tämän jälkeen menetellyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla. Osakeyhtiölain 13 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan osakeyhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin voi päättää vain yhtiön hallitus. Osakeyhtiölain ja osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan mainitun osakeyhtiön hallituksessa tuli olla kolme jäsentä, ja se oli päätösvaltainen kahden jäsenen ollessa paikalla. B oli raastuvanoikeudelle hakemuksen yhteydessä jätettyjen asiakirjojen mukaan yhtiön hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä hallituksen kokouksessa 22.3.1992 päättänyt yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Päätös yhtiön asettamisesta konkurssiin ei hakemusta raastuvanoikeudelle jätettäessä tai raastuvanoikeuden sitä 1.4.1992 käsitellessä asiakirjojen mukaan ollut syntynyt osakeyhtiölain mukaisessa järjestyksessä. Hakemus ei siten ollut tuolloin hyväksyttävissä. Raastuvanoikeus oli vasta 29.4.1992 vahvistanut konkurssin alkaneeksi mainitusta velallisyhtiön hakemuksesta. Työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voitiin irtisanoa molemmin puolin työnantajan joutuessa konkurssitilaan. Kun osakeyhtiö ei selostetulla perusteella ollut vielä 10.4.1992 joutunut lain tarkoittamalla tavalla konkurssitilaan, ei X:llä ollut vielä tuolloinkaan ollut perustetta toimittamilleen irtisanomisille. Näyttämättä oli siten jäänyt, että konkurssipesälle olisi aiheutunut sen väittämää vahinkoa. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Oy A. Suominen-Kaunottaren konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä toisti kanteensa. X vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.9.1994 Perustelut X on Oy A. Suominen-Kaunotar nimisen yhtiön asiamiehenä 23.3.1992 jättänyt Turun raastuvanoikeuden kansliaan hakemuksen yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Raastuvanoikeus on ottanut hakemuksen käsiteltäväkseen 1.4.1992 ja tuolloin määrännyt X:n konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi. Konkurssiasian käsittely on samalla lykätty 15.4.1992 pidettäväksi määrättyyn velkojain kuulusteluun. Yhtiön konkurssi on näin ollen alkanut sen omasta hakemuksesta 23.3.
14. X ei ole ennen väliaikaiseksi pesänhoitajaksi määräämistään voinut tehdä ratkaisuja konkurssipesän puolesta. Kun yhtiö on kuitenkin konkurssihakemuksessaan esittänyt häntä väliaikaiseksi pesänhoitajaksi ja hän on saamansa toimeksiannon perusteella hoitanut yhtiön konkurssiasiaa, hän on ollut pesänhoitajan määräyksen viivästymisestä huolimatta velvollinen valmistelemaan yhtiön työntekijöiden irtisanomista muun muassa selvittämällä näiden henkilö- ja osoitetiedot ja heti määräyksen saatuaan suorittamaan irtisanomisen. Yhtiön työntekijät eivät ole 20.3.1992 toimitetun irtisanomisen vuoksi olleet työpaikalla 1.4.1992, jolloin X aikaisintaan olisi voinut suorittaa heidän irtisanomisensa yhtiön konkurssin perusteella. Irtisanomisen suorittamiseen työntekijöille postitse lähetetyillä kirjeillä on siten ollut hyväksyttävä syy. Työsopimuslain 47 c §:n 3 momentin mukaan työsopimuksen päättämisen katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun sitä koskeva ilmoitus on jätetty postin kuljetettavaksi. Kun työsopimuksen irtisanomisaika konkurssitilanteessa on työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan neljätoista päivää, olisi yhtiön työntekijöiden työsopimukset siten voitu määrätä päättymään 22.4.
15. X on kuitenkin suorittanut irtisanomiset postitse vasta 10.4.1992 siten, että työsuhteet on määrätty päättyviksi 4.5.
16. Irtisanomisten viivästymisen johdosta konkurssipesälle on aiheutunut ylimääräisiä palkkakustannuksia ajalta 23.
17. - 4.5.
18. X on siten huolimattomuudesta aiheuttanut konkurssipesälle vahinkoa, jonka hän konkurssisäännön 70 §:n 1 momentin mukaan on velvollinen sille korvaamaan. Konkurssipesä on kihlakunnanoikeudessa esittänyt selvitykseksi sille aiheutuneen vahingon määrästä kaksi laskelmaa, joiden osalta X:llä ei ole ollut huomauttamista. Näistä laskelmista ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus arvioi konkurssipesän vahingoksi 45 000 markkaa, josta konkurssipesän suostumuksen mukaisesti on vähennettävä X:n palkkio väliaikaisen pesänhoitajan tehtävästä 18 942,70 markkaa. X:n konkurssipesälle korvattavaksi jää siten 26 057,30 markkaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. X velvoitetaan suorittamaan Oy A. Suominen-Kaunottaren konkurssipesälle vahingonkorvauksena 26 057,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.9.1992 lukien. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Onninen, Olli ja Tuomaala. Esittelijä Marianne Salonen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Suhonen, Möller ja Pellinen. Esittelijä Petri Leskinen.