KKO/1995/113

1995 false KKO:1995:113 Rikosasian käsittelyyn saapumatta jäänyt vastaaja voitiin oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 8 §:ssä säädetyn noudon asemesta velvoittaa saapumaan asian jatkokäsittelyyn sakon uhalla, kun tuomioistuimella ei ollut riittävää tietoa siitä, oliko vastaajan poissaolo johtunut laillisesta esteestä vai ei. OK 16 luku 8 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hyvinkään kihlakunnanoikeuden päätös 25.6.1992 Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli Hyvinkäällä jäänyt ilman laillista estettä pois rikosasian jatkokäsittelystä 21.5.1992 kihlakunnanoikeudessa kihlakunnanoikeuden hänelle jutun ensikäsittelyssä 2.4.1992 asettamasta ja hänelle asianmukaisesti tiedoksi annetusta 1 000 markan uhkasakosta huolimatta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 18 §:n 1 momentin (21/72) nojalla 2.4.1992 asetettuun 1 000 markan uhkasakkoon. Helsingin hovioikeuden päätös 14.9.1993 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen. Syyttäjä vaati, että A:lle tuomittu uhkasakko poistetaan. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Jalosen lausunto: Kihlakunnanoikeuteen asian ensikäsittelyyn 2.4.1992 henkilökohtaisesti vastaamaan haastettu A oli jäänyt pois kihlakunnanoikeuden istunnosta ilman laillista estettä. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 8 §:n viimeisen virkkeen mukaan hänet olisi sen johdosta tullut tuolloin määrätä tuotavaksi asian jatkokäsittelyyn. Kihlakunnanoikeuden ei niin ollen olisi pitänyt välipäätöksellään 2.4.1992, lykätessään asian käsittelyn istuntoonsa 21.5.1992, velvoittaa A:ta saapumaan jatkokäsittelyyn sakon uhalla eikä myöskään valituksenalaisella päätöksellään tuomita häntä sanotuin tavoin virheellisesti asetettuun uhkasakkoon. Uhkasakko oli sen vuoksi poistettava. Näin ollen eri mieltä ollut jäsen kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja poisti A:lle tuomitun uhkasakon. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Syyttäjälle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan syyttäjä on toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen. A ei ole vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.6.1995 Perustelut A on ollut vastaajaksi haastettuna poissa hovioikeuden päätöksessä tarkoitetun omankädenoikeutta koskevan rikosasian ensikäsittelystä Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa 2.4.1992. Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan mukaan syyttäjä on tuolloin pyytänyt asian lykkäämistä sekä A:n määräämistä noudettavaksi tai velvoittamista saapumaan sakon uhalla asian jatkokäsittelyyn. Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta sen enempää kuin muustakaan asiassa kertyneestä aineistosta ei ilmene, että kihlakunnanoikeudella tuolloin olisi ollut tietoa siitä, johtuiko A:n poissaolo laillisesta esteestä vai ei. Kihlakunnanoikeus on syyttäjän vaatimuksen mukaisesti velvoittanut A:n saapumaan asian jatkokäsittelyyn kihlakunnanoikeuden 21.5.1992 pidettyyn istuntoon henkilökohtaisesti 1 000 markan sakon uhalla. Uhkasakko on tuomittu maksettavaksi valituksenalaisella päätöksellä sillä perusteella, että A:lla ei ole ollut poissaololleen 21.5.1992 laillista estettä. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 8 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan rikosasiassa vastaaja on, mikäli hän ei ole vangittuna tai häntä ei määrätä vangittavaksi, velvoitettava saapumaan asian jatkokäsittelyyn sakon uhalla. Säännöksen viimeisen virkkeen mukaan ilman laillista estettä poissa oleva vastaaja, jota ei määrätä vangittavaksi, määrätään tuotavaksi asian jatkokäsittelyyn, jos hänen on saavuttava henkilökohtaisesti. Viimeksi mainittu virke edellyttää, että tuomioistuin voi asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen päätellä vastaajan olevan poissa ilman laillista estettä. Tällaiseen päätelmään saattaa asianhaaroista riippuen antaa aiheen jo se, että estettä ei ole etukäteen ilmoitettu tuomioistuimelle tai syyttäjälle. Kun toisaalta otetaan huomioon, että oikeusjärjestys pyrkii sekä perustuslain että lain tasoisin säännöksin suojaamaan henkilökohtaista vapautta ja että noudettavaksi määrääminen tähän vapauteen puuttuvana on ankarampi pakkokeino kuin uhkasakko, on perusteltua katsoa, että tuomioistuimella on oikeus käyttää oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 8 §:n ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän pääsäännön mukaisesti sakon uhkaa silloin, kun tuomioistuimella ei ole riittävää tietoa siitä, onko vastaajalla poissaololleen laillinen este vai ei. Kun kihlakunnanoikeudella edellä esitetyn mukaisesti ei ole ollut istunnossaan 2.4.1992 sanotusta seikasta A:n osalta tietoa, kihlakunnanoikeus on voinut määrätä hänet saapumaan asian jatkokäsittelyyn sakon uhalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Jalonen (eri mieltä), Holmas ja Nouro. Esittelijä Pirjo Kyllönen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Taiple, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Pekka Haapaniemi.