KKO/1995/129

1995 false KKO:1995:129 Ojan perkaustyön yhteydessä tietoliikennekaapeli oli vaurioitunut ja sen omistajalle oli aiheutunut korjauskuluja ja tappiota liikenteen keskeytymisestä, mistä johtuen perkaustyön teettäjä velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta. Korvausta soviteltiin, kun vahingon syynä oli ollut myös työn teettäjän menettelyyn kuulumaton, luonnon olosuhteista johtunut seikka. VahL 6 luku 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Orimattilan kihlakunnanoikeudessa Posti- ja telelaitos, nykyisin Telecom Finland Oy, kertoi muun muassa A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että urakoitsija B oli 31.8.1990 suorittanut kaivinkoneellaan viemäriojien perkausta A:n maatilalla. Perkaustyötä tehtäessä kaivinkoneen kauhan piikki oli tarttunut posti- ja telelaitoksen omistamaan tietoliikennekaapeliin, joka oli vaurioitunut niin, että puhelin- ja tietoliikenneyhteydet Helsingistä Lahteen ja muuhun Etelä-Suomeen olivat katkenneet. Tästä oli posti- ja telelaitokselle aiheutunut korjauskustannuksina ja liikennetappiona yhteensä 133 913,50 markan vahinko. B ei ollut ennen perkaustyön aloittamista edes yrittänyt selvittää kaivuualueella mahdollisesti olevien maanalaisten johtojen sijaintia teletoimintalain 31 §:n edellyttämällä tavalla. A oli tiennyt alueella olevan kaapeleita mutta ei ollut varoittanut niistä, vaikka hänen oli täytynyt ymmärtää teettämänsä kaivuutyön vaarantavan maakaapelin. A ja B olivat huolimattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään laiminlyöneet teletoimintalaissa olevat määräykset. Tämän vuoksi posti- ja telelaitos vaati, että A velvoitetaan yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan sille vahingonkorvausta 133 913,50 markkaa korkoineen. A:n vastaus A kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Toissijaisesti hän vaati, että vahingonkorvausta joka tapauksessa sovitellaan. Kihlakunnanoikeuden päätös 5.11.1991 Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että B oli 31.8.1990 suorittanut omistamallaan traktorikaivurilla ojan perkaustyötä A:n omistamalla tilalla. Perkaustyötä suorittaessaan B oli vaurioittanut tilalla olevaa posti- ja telelaitoksen tietoliikennekaapelia. A:n omistamalle tilalle oli asetettu koaksiaali-kaapeli vuonna 1978. Rakentamisoikeus kaapelireittiin oli posti- ja telelaitoksen ilmoituksen mukaan hankittu tuolloin voimassa olleen lennätinlaitteista annetun lain säännösten mukaisesti kuuluttamalla. A:lle oli myös 14.12.1978 lähetetty kaapelia koskevat asiatiedot laskukuvineen. A oli poliisitutkinnassa kertonut olleensa tietoinen kaapelin sijainnista summittain. Maan päällä oli tienvarressa merkkitolppia säännöllisin välein. A:lle oli annettu kartta, johon oli merkitty, missä kaapeli kulki. Tarkkaa kaapelin syvyyttä A ei muistanut hänelle ilmoitetun. Asiakirjoista selvisi, ettei A ollut ilmoittanut B:lle kaapelin paikkaa. B oli poliisikuulustelussa kertonut, että hän oli joskus aikaisemmin kuullut saman tien sivussa olevasta kaapelista, mutta sen tarkkaa sijaintia hän ei tiennyt. Teletoimintalain 31 §:n mukaan työn suorittajan eli tässä tapauksessa B:n velvollisuutena oli ollut selvittää työmaalla mahdollisesti olevien telekaapelien sijainti. Paikalla olleiden maamerkkien ja lähistöllä olleen vahvistinaseman vuoksi B:llä oli ollut syytä olettaa kaivuualueella saattavan olla kaapeli. A tai B eivät olleet pyytäneet telelaitosta näyttämään heille mahdollisen kaapelin sijaintia. Koska A oli tiennyt kaapelin sijaitsevan hänen maallaan eikä hän antaessaan B:lle määräyksen työn aloittamisesta ollut varoittanut tätä kaapelista eikä antanut kaapelin vaurioitumisen välttämiseksi tarpeellisia ohjeita kaivuutyöstä, A osaltaan oli B:n ohella vastuussa aiheutetusta vahingosta. Oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan kaapelin vaurioitumisesta oli posti- ja telelaitokselle aiheutunut kaapelin korjauskuluina 46 665,50 markan vahinko. Lisäksi posti- ja telelaitokselle oli aiheutunut liikennetappiona vahinkoa. Liikennetappion tarkkaa määrää ei voitu laskea. Kihlakunnanoikeus arvioi liikennetappion määräksi 30 000 markkaa. Oikeudelle jätetyn selvityksen mukaan vahinko oli sattunut B:n kaivurin tullessa ojarummun kohdalle. Kysymyksessä olevassa kohdassa kaapeli oli ollut veden pinnan alapuolella, mutta sitä ei ollut peitetty maalla eikä merkitty keltaisella varoittavalla muovinauhalla. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus katsoi, että posti- ja telelaitos oli laiminlyönnillään myöskin osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n ja B:n postija telelaitokselle korvattavan vahingon määränä oli pidettävä 50 000 markkaa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus velvoitti A:n yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan posti- ja telelaitokselle vahingonkorvauksena teleliikennekaapelin vaurioitumisesta 50 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.4.1991 lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 13.10.1993 Posti- ja telelaitos sekä A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että kaapelin siirtyminen lähemmäksi ojan pohjaa ja keltaisen varoittavan muovinauhan katoaminen olivat johtuneet maa-aineksen liikkumisesta ja mahdollisesta muusta luonnon olosuhteista johtuvasta syystä eikä niitä voitu katsoa posti- ja telelaitoksen myötävaikutukseksi vahingon syntymiseen. Työtä oli tehty A:n omistaman tilan hyväksi. A oli tiennyt kaapelin kulkevan niillä main. Kaapeli oli ollut riittävästi merkitty. A oli ollut vahingon sattuessa paikalla. Hän ei ollut edes väittänyt, että olisi varoittanut B:tä kaapelista. Kaapelivaurion korjaamisesta aiheutuneista kuluista ja liikenteen menetyksestä oli esitetty laskelma, jota voitiin pitää uskottavana. Posti- ja telelaitokselle oli siten näytetty aiheutuneen korjauskuluista ja liikenteen menetyksestä vahinkoa yhteensä 133 913,50 markkaa, josta kaapelin korjauskulujen osuus oli 46 665,50 markkaa ja liikenteen menetyksen osuus 87 248 markkaa. Näillä perusteilla hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A:n yhteisvastuullisesti B:n kanssa posti- ja telelaitokselle suoritettavaksi määrätty vahingonkorvaus korotettiin 133 913,50 markaksi kihlakunnanoikeuden määräämine korkoineen. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi. Eri mieltä olleen jäsenen, hovioikeudenneuvos Setälän lausunto: Asiassa oli selvitetty, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettu kaapelivaurio oli tapahtunut tilanteessa, jossa B varsinaista kaivuuta tekemättä oli siirtänyt kaivinkoneen kauhaa sivusuunnassa. Tuolloin kauhan piikki oli osunut ojassa poikittain olleeseen kaapeliin. Kaapeli oli ollut ojan pohjan yläpuolella eikä se siten ollut ollut maa-aineksen peitossa. Kaapelikaivannot tehdään yleensä vähintään 70 senttimetrin syvyisiksi; nyt kysymyksessä oleva kaapeli oli ilmoitettu sijoitetuksi 120 senttimetrin syvyiseen kaapeliojaan. B ei ollut voinut siirtäessään kauhaa sivusuunnassa ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että toimenpiteen seurauksena maakaapeli saattaisi vaurioitua. Arvioidessaan sitä, olisiko B:n tullut selvittää kaapelin sijainti ennen kuin hän ryhtyi tekemään A:n osoittamaa työtä, jolloin kaapelin tavanomaisesta poikkeava sijainti olisi todennäköisesti ilmennyt ja vahinko näin välttynyt, eri mieltä ollut jäsen totesi, että B oli A:lta saanut tehtäväksi perata pelto-ojien reunat syventämättä ojia. Sanottu työ ei ollut ollut sellaista teletoimintalain 31 §:ssä tarkoitettua työtä, joka olisi saattanut vaurioittaa asianmukaisesti asennettua kaapelia, ja kaapelin sijainnin selvittäminen tuon työn vuoksi ei siten ollut ollut tarpeen. A ei sen vuoksi ollut jättäessään ilmoittamatta B:lle kaapelista varomattomuudellaan aiheuttanut kaapelivauriota. Posti- ja telelaitoksen korvausvaatimukselle ei siten ollut perustetta. Tämän vuoksi eri mieltä ollut jäsen muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä ja hylkäsi posti- ja telelaitoksen korvausvaatimukset A:han kohdistettuina sekä vapautti A:n kihlakunnanoikeuden määräämästä suoritusvelvollisuudesta. B:n tyydyttyä kihlakunnanoikeuden päätökseen ei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä hänen osaltaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti A on vaatinut, että korvausvastuuta joka tapauksessa huomattavasti sovitellaan. Telecom Finland Oy on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.7.1995 Perustelut Posti- ja telelaitoksen tietoliikennekaapeli on 31.8.1990 vahingoittunut, kun A on teettänyt kiinteistöllään ojanperkaustyötä. A on tiennyt, että alueella oli maan sisälle asennettuna kaapeli. Hän ei kuitenkaan ole ennen perkaustyötä varmistautunut kaapelin sijainnista. Hän ei myöskään ole varoittanut työn suorittanutta B:tä kaapelista eikä antanut B:lle vahingon välttämiseksi tarpeellisia ohjeita. Hän on siten, kuten alemmat oikeudet ovat katsoneet, työn teettäjänä osaltaan vastuussa sen yhteydessä aiheutuneesta kaapelin vaurioitumisesta. Traktorikaivurin kauhan osuessa B:n poliisitutkinnassa kertomin tavoin sivuttaisessa liikkeessä kaapeliin ja vaurioittaessa sitä kaapeli ei ole ollut maan sisällä ojan alla, minne se on vuonna 1978 laskettu, vaan veden peittämänä ojan pohjalla. Kaapelista varoittavan nauhan katoaminen ja kaapelin sijaintipaikan muuttuminen ovat, kuten hovioikeus on katsonut, johtuneet luonnon olosuhteista. Näitä seikkoja ei voida pitää kaapelin maahan asentaneen ja sen omistavan laitoksen myötävaikutuksena vahinkoon. Myöskään A ei ole vastuussa luonnon olosuhteiden vaikutuksesta vahingon syntymiseen, vaan tältä osin on vahingon syynä A:n huolimattomaan menettelyyn kuulumaton seikka. Vahingonkorvausta on tämän johdosta soviteltava. Korkein oikeus harkitsee A:n kohtuuden mukaan korvattavaksi määräksi 70 000 markkaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n yhteisvastuullisesti B:n kanssa postija telelaitokselle, nykyisin Telecom Finland Oy, suoritettavan vahingonkorvauksen määrää alennetaan siten, että A:n on osallistuttava korvaukseen 70 000 markalla hovioikeuden määräämine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikkilä, Setälä (eri mieltä) ja Häkämies. Esittelijä Kari Janhunen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Taipale, Suhnen, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Eija Iivonen.