1995 false KKO:1995:145 Ään. Jääkiekkoilijan ja seuran välistä pelaajasopimusta pidettiin työsopimuslain 1 §:n mukaisena työsopimuksena. Ks. KKO:1997:38 TSL 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Pietarsaaren raastuvanoikeudessa C kertoi A:ta ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli neuvotellut B:n kanssa jääkiekon pelaamisesta Hockey CentersIFK r.f:n joukkueessa ja 14.10.1992 tehnyt Suomen Jääkiekkoliiton vakiosopimusmallin mukaisen pelaajasopimuksen yhdistyksen kanssa. A oli allekirjoittanut sopimuksen taloudellisia ehtoja koskevan osan yhdistyksen puolesta. C oli sopimuksen mukaan sitoutunut 30.4.1993 saakka pelaamaan seurassa 25 000, oikeastaan 25 200 markan kiinteää korvausta eli vastiketta vastaan. Kuukausikorvaus oli ollut 4 200 markkaa. Kysymys oli ollut määräaikaisesta työsopimuksesta. C oli pelannut yhdistyksen joukkueessa lokakuun alusta 1992 alkaen ja ollut yhdistyksen käytettävissä koko sopimuskauden ajan. Hänelle ei kuitenkaan ollut suoritettu yhtään palkkaerää. D oli 30.10.1992 kirjallisesti purkanut sopimuksen. Myöhemmin oli ilmennyt, että yhdistys oli ollut sopimuksentekohetkellä rekisteröimätön. Se oli merkitty yhdistysrekisteriin vasta keväällä
- A ja B olivat rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta toimineina henkilökohtaisesti ja yhteisvastuullisesti vastuussa sopimuksen oikeusvaikutuksista ja vastuista. C:llä oli oikeus myös odotusajan palkkaan, koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt. Keskimääräinen päiväpalkka oli ollut 200 markkaa. Tämän vuoksi C vaati, että 14.10.1992 tehdyn pelaajasopimuksen vahvistetaan olleen työsopimus ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle työsopimuksen mukainen palkka syyskuun, oikeastaan lokakuun 1992 ja maaliskuun 1993 väliseltä ajalta 4 200 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 25 200 markkaa korkoineen sekä odotusajan palkka kuudelta päivältä yhteensä 1 200 markkaa korkoineen. Vastaus A ja B kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Pelaajasopimusta ei voitu pitää työsopimuksena. Sopimus oli ollut esisopimus, joka olisi edellyttänyt yhdistyksen hallituksen hyväksymistä, mitä ei ollut tapahtunut. Raastuvanoikeuden päätös 3.11.1993 Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että C oli 14.10.1992 solminut 22.2.1993 yhdistysrekisteriin merkityn yhdistyksen puolesta toimineen A:n kanssa esisopimuksen, jonka mukaan C:n tuli saada 25 000, oikeastaan 25 200 markan korvaus jääkiekon pelaamisesta seuran joukkueessa. Taloudellisia velvoitteita ja etuja koskenut sopimus oli liittynyt jääkiekossa tehtävään varsinaiseen pelaajasopimukseen, jota ei kuitenkaan ollut vielä esisopimusta tehtäessä allekirjoitettu. Esisopimuksen ehtona oli ollut, että C:n sopimus vielä hyväksyttiin yhdistyksen hallituksessa. Yhdistyksen hallitus ei kuitenkaan ollut hyväksynyt sopimusta. Näin ollen C:llä ei ollut sopimukseen perustuvaa oikeutta saada korvausta A:lta eikä B:ltä. Näillä perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Vaasan hovioikeuden tuomio 30.5.1994 C valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että C:n tekemä sopimus koostui allekirjoittamattomasta pelaajasopimuksesta ja taloudelliset ehdot sisältävästä, 14.10.1992 päivätystä sopimuksesta. Viimeksi mainitun sopimuksen olivat allekirjoittaneet C omasta puolestaan ja A tuolloin vielä rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta. Pelaajasopimuksessa oli muun muassa seuraavat ehdot: "
- Pelaaja sitoutuu pelaamaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa johdon määräysten mukaisesti seuran edustusjoukkueissa ja mahdollisissa juniorijoukkueissa.
- Sopimuskausi on 1.6.1992 - 30.4.1993, jolloin sopimus päättyy ilman eri irtisanomista.
- Seura suorittaa pelaajalle korvauksia eri sopimuksen mukaisesti. Samalla seura ja pelaaja toteavat, että tämä sopimus ei ole työsopimus, eikä vuosilomakorvauksia suoriteta pelaajalle. Näin ollen TEL-vakuutukset ja -laki eivät myöskään liity tähän sopimukseen." Mainittujen ehtojen lisäksi sopimus sisälsi määräyksiä harjoittelusta, varusteiden käytöstä, oikeudesta harrastaa eräitä muita urheilulajeja jne. Taloudelliset ehdot sisältävän sopimuksen mukaisesti seura muun muassa maksoi sopimuskaudelta "arviosummana 25.000 mk netto. Peruskorvauksen ensimmäinen osa 4.200 mk maksetaan lokakuun viimeisenä päivänä
- Sen jälkeen korvaus suoritetaan tasaerinä 5 x 4.200 mk syyskuu -92 - maaliskuu -93 välisenä aikana kunkin kuukauden viimeisenä päivänä". C oli edellä kerrotun sopimuksen mukaisesti sitoutunut pelaamaan ja harjoittelemaan yhdistyksen johdon määräysten mukaisesti palkkiota vastaan. Sopimuksen asettamat keskeiset velvoitteet ja oikeus palkkioon täyttivät työsopimuslain 1 §:n mukaiset työsopimuksen tunnusmerkit. Sopimustekstin 3 kohdan sanamuodosta huolimatta sopimusta oli pidettävä työsopimuksena. Sopimuksen voimaantulo oli sopimustekstin mukaisesti jätetty riippumaan hallituksen hyväksymisestä. Suullisesti oli kuitenkin sovittu, että C aloittaa pelaamisen heti ja hän olikin osallistunut Suomen Jääkiekkoliiton järjestämiin otteluihin ainakin jo 4.10.1992 alkaen. Osaakaan työsopimuksen voimassaoloajasta ei ollut näytetty sovitun koeajaksi. Tehtyä sopimusta oli siten pidettävä määräajaksi tehtynä sopimuksena, jonka jatkuvuus oli jäänyt riippumaan hallituksen hyväksymisestä. Sopimusta ei sittemmin ollut hallituksessa hyväksytty ja C oli tullut tästä tietoiseksi, kun hän oli saanut 30.10.1992 päivätyn purkamisilmoituksen. Yhdistyslain 58 §:n mukaan rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastasivat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtaisesti ja yhteisvastuullisesti. Jutussa kuultu todistaja oli kertonut, että joukkueen johtaja B oli pyytänyt C:tä pelaamaan yhdistyksen joukkueeseen. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja taas oli ilmoittanut B:lle, että uusia pelaajia ei voitu ottaa. Myös todistajana kuulustellun yhdistyksen tilapäisen kanslistin kertomuksesta oli käynyt ilmi, että A ja B olivat toimineet asiassa ilman yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan suostumusta. Yhdistyksen hallituksen jäsen oli kertonut A:n ja B:n neuvotelleen C:n kanssa pelaajasopimuksesta. A oli allekirjoittanut C:n pelaajasopimuksen. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta sopineet C:n kanssa pelaamisesta seuran joukkueessa. He olivat sen vuoksi vastuussa C:lle sopimuksen aiheuttamista velvoitteista. C:n oli näytetty pelanneen joukkueessa lokakuun 1992 ajan. Hänellä oli oikeus saada sovittu palkkio tuolta ajalta. Palkkion määrä oli taloudellisia ehtoja koskevan sopimuksen mukaisesti 4 200 markkaa. Palkkio oli erääntynyt maksettavaksi 31.10.
- Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli ollut työsuhteen päättyessä viivästynyt, C:llä oli oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä. C:n keskimääräinen päiväpalkka oli ollut 200 markkaa. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoitti A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle palkkiona lokakuulta 1992 4 200 markkaa korkoineen ja odotusajan palkkana 1 200 markkaa korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan he ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista. C on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.9.1995 Perustelut C on syksyllä 1992 neuvotellut B:n kanssa siirtymisestä pelaamaan jääkiekkoa Hockey Centers - IFK r.f:n edustusjoukkueessa. Pelaamista varten hän on muuttanut Turusta Pietarsaareen ja asunut ensin hotellissa ja myöhemmin vuokra-asunnossa. Hän on pelannut jääkiekon I-divisioonaan osallistuneessa yhdistyksen edustusjoukkueessa ainakin 4.10., 6.10., 10.
- ja 11.10.1992 järjestetyissä otteluissa. C on 14.10.1992 allekirjoittanut hovioikeuden tuomiossa selostetun pelaajasopimuksen osana pidettävän sopimuksen taloudellisista ehdoista. Yhdistyksen puolesta sopimuksen on allekirjoittanut A. Sopimukseen on yhdistyksen hallituksen erään jäsenen kehotuksesta lisätty ehto siitä, että sopimus astui taannehtivasti voimaan sitten kun yhdistyksen hallitus oli sen hyväksynyt. C:n sopimusta on käsitelty yhdistyksen hallituksen kokouksissa, mutta sitä ei ole kuitenkaan hyväksytty. Tästä huolimatta yhdistys on sallinut C:n pelata yhdistyksen edustusjoukkueessa. Vasta 30.10.1992 päivätyllä kirjeellään yhdistys on ilmoittanut "purkavansa" C:n sopimuksen. Sitä ennen yhdistys on 15.10.1992 maksanut Forssan Sijoituskiekko Oy:lle 5 500 markkaa C:n pelaajaoikeuksista. Yhdistys on myös aikanaan toimittanut Suomen Jääkiekkoliittoon pelaajasiirtoilmoituksen, jonka mukaan yhdistys oli 23.11.1992 siirtänyt C:n pelaajaoikeudet toiselle seuralle. Pelaamisen aloittaminen A:n ja B:n kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella ja pelaajaoikeuksien siirtyminen ovat pelaajasopimuksen allekirjoittamatta jäämisestä ja taloudelliset ehdot sisältävään sopimukseen otetusta ehdosta huolimatta merkinneet sitä, että sopimus C:n pelaamisesta yhdistyksen edustusjoukkueessa on tehty ja tullut voimaan. A ja B ovat hovioikeuden tuomiossa selostetulla perusteella yhdistyslain 58 §:n mukaan vastuussa tuolloin vielä rekisteröimättä olleen yhdistyksen puolesta tekemästään sopimuksesta. Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä, sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan sopimus voidaan tehdä kaikenlaisesta työstä. C on A:n ja B:n kanssa käymiensä neuvottelujen sekä allekirjoittamansa sopimuksen perusteella sitoutunut pelaamaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa yhdistyksen edustusjoukkueessa. Ei ole syytä, miksi pelaamista ja harjoittelemista ei voitaisi pitää työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuna työnä. Työn tekeminen toisen lukuun edellyttää, että työnteon välitön taloudellinen arvo tulee toisen osapuolen eli työnantajan hyväksi. C:n pelaamisen tulokset on tarkoitettu tulemaan yhdistyksen hyväksi. Vastikkeellisuus merkitsee sitä, että työntekijä tekee työtään palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. C:llä on sopimuksen mukaan ollut oikeus saada pelaamisestaan 4 200 markan suuruinen kuukausipalkkio. Työn johdolla ja valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta määrätä muun muassa työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä sen ajasta ja paikasta. Työntekijän kannalta se merkitsee velvollisuutta noudattaa työnantajan tai tämän sijaisen toimivaltansa rajoissa antamia ohjeita sekä sallia työnteon ja sen tulosten tarkastaminen. C on edellä sanotuin tavoin sitoutunut pelaamaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa yhdistyksen johdon määräysten mukaisesti. Osallistuminen muihin kuin yhdistyksen tai Suomen Jääkiekkoliiton järjestämiin otteluihin on ollut kiellettyä. Lisäksi C:n mahdollisuus harrastaa muita urheilulajeja kuin jääkiekkoa on pelaajasopimuksen mukaan ollut rajoitettua. C:n solmima pelaajasopimus on siis täyttänyt kaikki työsopimuslain 1 §:n mukaiset työsopimuksen tunnusmerkit. Työsopimuslaki on ehdotonta oikeutta eivätkä osapuolet voi määrätä sen soveltamisesta keskinäisellä sopimuksellaan. Sen vuoksi sillä seikalla, että pelaajasopimus ei siihen sisältyvän ehdon mukaan ole työsopimus, ei ole vaikutusta asiassa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C on ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsopimussuhteessa tuolloin vielä rekisteröimättömään yhdistykseen. Hänellä on oikeus saada 4 200 markkaa sopimuksen mukaisena palkkiona pelaamisestaan lokakuussa 1992 yhdistyksen joukkueessa. Hänellä on lisäksi oikeus saada 1 200 markkaa odotusajan palkkana, koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus on työsuhteen päättyessä viivästynyt. Edellä mainituilla perusteilla A ja B ovat vastuussa palkkion ja odotusajan palkan suorittamisesta C:lle. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Portin: B on Hockey Centers - IFK r.f:n puolesta neuvotellut C:n kanssa tämän siirtymisestä seuran jääkiekkojoukkueen pelaajaksi. C:n siirryttyä Turusta Pietarsaareen ja hänen pelattuaan neljä ottelua seuran joukkueessa on tehty 14.10.1992 päivätty taloudelliset ehdot sisältävä sopimus. A on allekirjoittanut sopimuksen seuran nimissä. Sopimuksessa on ollut varaus, että sopimus astuu voimaan kun seuran hallitus on sen hyväksynyt. Sopimukseen on liittynyt pelaajasopimus, jota ei ole allekirjoitettu. Seura, joka tuolloin ei vielä ole ollut merkittynä yhdistysrekisteriin, ei ole hyväksynyt taloudelliset ehdot sisältänyttä sopimusta. Seura on 30.10.1992 ilmoittanut tästä C:lle purkuilmoitukseksi kutsutulla kirjeellä. Näin ollen taloudelliset ehdot sisältänyt sopimus ja siihen liittynyt pelaajasopimus eivät ole astuneet voimaan. C:ltä ei ole oikeutta vaatia itselleen noissa sopimuksissa mainittuja etuja. A ja B ovat kuitenkin sallineet C:n tulla seuran riveihin ja pelata sen joukkueessa lokakuussa
- Kun seura on tuolloin ollut rekisteröimätön, he yhdistyksen puolesta toimineina ovat velvollisia suorittamaan C:lle kohtuullisen korvauksen hänen suorittamastaan työstä. Korvauksen kohtuullinen määrä on 4 200 markkaa. Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että vapautan A:n ja B:n velvollisuudesta yhteisvastuullisesti suorittaa C:lle odotusajan palkkaa 1 200 markkaa korkoineen. Muilta osin jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Latvala ja Pentti. Esittelijä Marjukka Huuskonen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Pasikoski, Wirilander, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Risto Jalanko.