KKO/1995/152

1995 false KKO:1995:152 Äitiys- ja vanhempainlomalla olleen tuotepäällikön työtehtävät olivat yhtiön toiminnan osittaisen uudelleensuuntaamisen johdosta hänen poissaolonsa aikana jonkin verran muuttuneet ja monipuolistuneet ja tehtäviin sijaiseksi otetun työntekijän työsuhde oli vakinaistettu. Työnantajan olisi työsopimuslain 34 h §:n säännöksen johdosta tullut tarjota hänelle muuttuneita, aikaisempaan työhön rinnastettavia tuotepäällikön tehtäviä eikä lomauttaa häntä. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan tuotepäällikölle vahingonkorvausta perusteettoman lomauttamisen johdosta. TSL 34 h § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A kertoi Naisen Maailma Oy:tä ja sen tytäryhtiötä Grease Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 23.8.1989 lukien työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Naisen Maailma Oy:n tuotepäällikkönä tehtävinään sisäänostot ja tuotteiden hankinta kotimaasta ja ulkomailta, tilausten hoitaminen, tavaran valitseminen vähittäismyyntiä varten, asiakasreklamaatioiden hoitaminen, markkinoinnin suunnittelu ja yhteydenpito vähittäismyymälöihin. A oli 19.1.1992 jäänyt lakisääteiselle äitiys- ja vanhempainlomalle. Hänen tilalleen tuotepäälliköksi samoihin tehtäviin oli palkattu äitiyslomansijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen B. Konsernijärjestelyjen yhteydessä Naisen Maailma Oy:n työntekijät oli 16.1.1993 siirretty Grease Oy:n palvelukseen. Kun A oli 25.1.1993 palannut äitiys- ja vanhempainlomaltaan takaisin työhön, hänelle ei ollut annettu entisiä tuotepäällikön tehtäviä, vaan niitä oli hoitanut B. Yhtiöiden toimitusjohtajan ilmoituksen mukaan syynä siihen, ettei A:lle ollut annettu hänen entisiä tehtäviään oli, että Grease Oy oli alkanut teettää tuotteitaan Baltian maissa, jota aluetta B nyt hoiti. B:n työtehtävät eivät kuitenkaan poikenneet millään lailla niistä tuotepäällikön töistä, joita kantaja ennen äitiyslomaansa oli hoitanut, minkä lisäksi Baltian maihin suuntautuva toiminta oli vielä ollut alkuvaiheessaan. Työhön palattuaan A oli työskennellyt vähittäismyymälöissä myyjien apuna, hinnoitellut tuotteita ja tehnyt varastotöitä, kunnes Grease Oy oli 11.2.1993 antanut hänelle lomautusilmoituksen, jonka mukaan hänet lomautettiin 26.2.1993 lukien toistaiseksi. Lomautus oli ilmoituksen mukaan tehty "yrityksen heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi toiminnan turvaamiseksi". Grease Oy ja Naisen Maailma Oy olivat 24.2.1993 antaneet hänelle uuden lomautusilmoituksen. Hän oli jäänyt työttömäksi. A katsoi, että yhtiöillä olisi työsopimuslain 34 h §:n mukaan ollut ensisijainen velvollisuus tarjota hänelle työtä vanhempainlomalta palaavana työntekijänä eikä lomauttaa häntä. Tuotepäällikön työ ei ollut vähentynyt tilapäisesti, koska uusi henkilö oli jatkanut mainitussa työssä. Näin ollen hänen lomautuksensa oli ollut lainvastainen ja hänellä oli työsopimuslain 51 §:n mukainen oikeus vahingonkorvaukseen. Hänet oli lomautettu käymättä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisia yhteistoimintaneuvotteluja. Yhtiöihin oli niiden henkilöstömäärä huomioon ottaen sovellettava mainittua lakia. Koska yhtiöt olivat laiminlyöneet noudattaa lain säännöksiä, kantajalla oli oikeus lain 15 a §:n mukaiseen hyvitykseen. Tämän vuoksi A vaati, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena työsopimuslain 34 h §:n rikkomisesta enintään 24 kuukauden palkkaa vastaavat 293 112 markkaa korkoineen ja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 73 278 markkaa korkoineen. Vastaus Yhtiöt kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. A:n lomauttaminen oli perustunut työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitettuihin taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Yhtiöt toimivat vaatetusalalla, jonka myynti oli alentuneen kulutuskysynnän johdosta laskenut voimakkaasti. Samalla myös yhtiöiden kannattavuus oli romahtanut. Naisen Maailma Oy:n vähittäismyymälöiden määrä ja niiden myynti oli A:n äitiys- ja vanhempainloman aikana pudonnut puoleen entisestään, minkä lisäksi yhtiön henkilökunnan määrä oli vähentynyt noin 40 prosenttia. Vuoden 1992 aikana henkilökuntaa oli lomautettu ja myyjiä osa-aikaistettu. Naisen Maailma Oy:n palvelukseen ei ollut A:n äitiyslomasijaiseksi palkattu ketään. Kanteessa mainittu B oli tullut Naisen Maailma Oy:n tytäryhtiön NM Wear Oy:n palvelukseen tuotantopäälliköksi. B:n toimenkuva oli ollut erilainen kuin A:n. Konsernin ostotoiminta oli vuoden 1992 alussa muuttunut yhtiöiden siirryttyä valmiiden mallien ostamisesta omaan suunnitteluun ja valmistuttamiseen. B:n tehtävänä oli ollut mallien suunnittelu, valmistajien valitseminen, kankaiden ynnä muiden tarvikkeiden ostaminen ja toimitusten valvonta. Vuodesta 1992 alkaen yhtiöt olivat valmistuttaneet huomattavia määriä omia mallistojaan Baltian maissa. A oli aikanaan ostanut valmiita mallistoja messuilta ja kotimaasta eikä hän ollut yhtiöiden palveluksessa koskaan ostanut kankaita tai suunnitellut malleja, joihin tehtäviin hänellä ei edes ollut koulutusta. A:lle oli yritetty löytää muita tehtäviä vuoden 1993 alusta, mutta siinä ei ollut onnistuttu. A:n palattua työhön hänelle ei ollut voitu antaa entisiä tuotepäällikön tehtäviä, koska niitä ei enää ollut olemassa sellaisina kuin aikaisemmin. Kanteessa mainittu lainkohta ei soveltunut kysymyksessä olevaan tapaukseen, koskei työntekijän aikaisempaa eikä edes siihen rinnastettavaa työtä ollut enää olemassa. Sekä A:n että yritysten koko henkilökunnan kanssa oli käyty yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain tarkoittamia neuvotteluja vuoden 1993 alkupuolella. Raastuvanoikeuden päätös 8.10.1993 Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että A:n työnantajana hänen lomauttamishetkellään oli ollut Grease Oy, jolle työnantajan oikeudet ja velvollisuudet olivat siirtyneet A:n äitiys- ja vanhempainloman aikana. Raastuvanoikeus katsoi oikeudelle annettujen asiakirjojen ja todistajana kuullun Naisen Maailma Oy:n kaupallisen johtajan kertomuksen perusteella selvitetyksi, että Naisen Maailma Oy:n, Grease Oy:n ja vastineessa mainitun NM Wear Oy:n ja mahdollisten muiden yhtiöiden muodostaman Naisen Maailma -nimisen yrityskokonaisuuden liiketulos vuosina 1991 ja 1992 oli ollut huomattavan tappiollinen. Sanotunlaisten olosuhteiden vallitessa työnantajalla liikkeenjohtovaltansa nojalla oli katsottava olevan oikeus kustannusten säästämiseksi päättää tarvittavista toimenpiteistä kuten esimerkiksi toimintojen järjestämisestä uudella tavalla sekä työn jakamisesta uudelleen henkilökuntansa kesken. Tähän liittyen työnantajalla oli katsottava olevan oikeus myös työsuhteiden päättämiseen irtisanomalla tai henkilöstön lomautukseen. A:n toimenkuvan osalta raastuvanoikeus katsoi todistajana kuultujen kaupallisen johtajan ja toisen tuotepäällikön kertomusten perusteella selvitetyksi, että tuotepäällikön toimenkuva oli A:n äitiys- ja vanhempainloman aikana muuttunut siten, että yhtiöissä oli siirrytty huomattavassa määrin valmiiden mallien ostamisesta omaan tuotantoon sekä tuotteiden valmistamiseen Baltian maissa. Kuitenkin B oli otettu nimenomaisesti A:n äitiyslomasijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen ja hoitamaan A:lle tuolloin kuuluneita, kanteessa kerrottuja työtehtäviä. Todistajana kuullun toisen tuotepäällikön kertomuksen perusteella oli selvitetty, että A:n työtehtäviin ennen hänen äitiys- ja vanhempainlomaansa oli kuulunut muun ohella toimitusten valvonta, neuleiden ja asusteiden tilauksista vastaaminen, jossain määrin kankaiden ostaminen sekä neuleiden ja mallien suunnittelu, jotka edelleen kuuluivat myös hänen tilalleen tulleen uuden tuotepäällikön toimenkuvaan. Sanottu todistaja oli todennut, ettei mitään estettä olisi ollut sille, että hän ja A kokemuksen kautta olisivat yhdessä hoitaneet Baltian toimintoja, jos A ei olisi jäänyt äitiyslomalle. Edellä olevan perusteella raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että A:n lomauttaminen oli perustunut työsopimuslain 37 a §:ssä mainittuihin liiketaloudellisiin syihin. Tarjolla oleva työ oli vähentynyt yhtiöiden muodostaman yrityskokonaisuuden piirissä. Sen sijaan tuotepäällikön tehtävät eivät olleet lakanneet tai olennaisesti vähentyneet. Yhtiöiden palveluksessa oli sekä A:n äitiyslomaa ennen että sen jälkeen toiminut kaksi tuotepäällikköä. Tuotepäälliköiden, joiden toimenkuvat olivat varsin samanlaiset, lukumäärä ei ollut vähentynyt. Ainoastaan A:n äitiys- ja vanhempainloman aikana toisen tuotepäällikön toimenkuva oli muuttunut sisällöltään toisenlaiseksi. Tehtävän oli kuitenkin katsottava olevan rinnastettavissa A:n aikaisemmin hoitamaan tuotepäällikön tehtävään. Koska yhtiöt eivät olleet näyttäneet, ettei A:ta ekonomin koulutuksensa ja aikaisemmin Naisen Maailma Oy:n palveluksessa hankkimansa kokemus huomioon ottaen kohtuudella olisi voitu sijoittaa yhtiön palvelukseen hoitamaan tuotepäällikön tehtäviä muuttuneessa muodossaan, raastuvanoikeus katsoi, ettei Grease Oy:llä ollut työsopimuslain 30 §:n ja 37 a §:n säännösten perusteella ollut oikeutta A:n lomauttamiseen. Koska Grease Oy ei ollut muuta näyttänyt, raastuvanoikeus katsoi, että yhtiö oli A:n lomautuksen yhteydessä tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain määräyksiä. Tämän johdosta A oli oikeutettu laissa tarkoitettuun hyvitykseen. Näillä perusteilla raastuvanoikeus, hyläten kanteen Naisen Maailma Oy:öön kohdistettuna kokonaan ja muutoin enemmälti, velvoitti Grease Oy:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 85 491 markkaa sekä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisena hyvityksenä kahden kuukauden palkkaa vastaavat 24 426 markkaa, molemmat korkoineen. Helsingin hovioikeuden tuomio 29.6.1994 A sekä Naisen Maailma Oy ja Grease Oy valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluinaan, että A oli tehnyt työsopimuksen Naisen Maailma Oy:n kanssa 17.7.1989. Lomautusilmoituksen hänelle olivat antaneet molemmat yhtiöt. Grease Oy oli Naisen Maailma Oy:n tytäryhtiö. Yhtiöillä oli sama johto ja ne toimivat yhteisissä tiloissa. Naisen Maailma Oy ja Grease Oy muodostivat siten taloudellisen kokonaisuuden. Vaikka Grease Oy oli alkanut maksaa A:lle palkkaa, ei tämä yksinään vapauttanut Naisen Maailma Oy:tä, kun sanottu yhtiö ei ollut näyttänyt asianmukaisesti sopineensa A:n kanssa tapahtuneesta muutoksesta, työsopimuksesta johtuvista velvoituksista. Kun asiassa ei ollut siten muuta näytetty, molempia yhtiöitä oli pidettävä vastuussa A:lle maksettavasta vahingonkorvauksesta. Tuomitusta hyvityksestä oli sen sijaan vastuussa vain Grease Oy, koska Naisen Maailma Oy:n palveluksessa ei ollut 30 työntekijää, eikä yhteistoiminnasta yrityksissä annettu laki siten koskenut viimeksi mainittua yhtiötä. Muilta osin raastuvanoikeuden päätöstä ei ollut syytä muuttaa. Näillä perusteilla hovioikeus velvoitti Naisen Maailma Oy:n yhteisvastuullisesti Grease Oy:n kanssa maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 85 491 markkaa korkoineen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätöstä ei muutettu. Eri mieltä olleen jäsenen lausunto. Ylimääräinen hovioikeudenneuvos Mansikkamäki: Asiassa on ratkaistavana se, oliko A:n aikaisemmin hoitama tehtäväkokonaisuus olemassa entisenlaisena hänen palatessaan vanhempainlomalta ja ellei ollut, oliko työnantajalla velvollisuus kouluttaa A mahdollisesti muuttuneisiin tehtäviin, tai oliko työnantajalla tarjota muuta vastaavaa työtä. Todistajana kuullun Grease Oy:n, aikaisemmin Naisen Maailma Oy:n toisen tuotepäällikön mukaan tuotteiden valmistuttamisesta Baltian maissa oli ryhdytty neuvottelemaan A:n äitiyslomalle jäämisen aikoihin. Mahdollisuuksia oli kartoitettu jatkuvasti vuoden 1992 aikana, oli tehty tuotantosuunnitelmia ja ensimmäiset tavarantoimitukset olivat toteutuneet vuoden 1992 puolella. Päävastuu tuotannon valvonnasta oli ollut äitiysloman sijaiseksi palkatulla B:llä. Tuotteiden valmistuttaminen oli suuritöisempää kuin aikaisempi hankinta. Baltian maista ostettiin valmistuskapasiteettia ja valmistuttaminen vaati jatkuvaa seurantaa, aikaisemmin tuotteet valittiin valmiina messuilta. Todistajana kuullun Naisen Maailma Oy:n kaupallisen johtajan mukaan B otettiin tehtävään koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella periaatteessa kehittämään eri tyyppisiä menetelmiä. Äkkinäisiä muutoksia alalla ei voi tapahtua, koska ostot suoritetaan vuotta ennen myyntiajankohtaa. B:n toimenkuvaan edellisissä työpaikoissa oli kuulunut mallistojen suunnittelu ja tuotannon valvonta. Vuoden 1991 lopussa B:tä palkattaessa oli jo ollut näkyvissä, että muutoksia täytyy tapahtua. Todistajan käsityksen mukaan A ei olisi kyennyt hoitamaan suunnitteluun ja tuotannon ohjaamiseen liittyviä tehtäviä siinä laajuudessa kuin B. B on kertonut toimineensa kymmenen vuotta vastaavissa valvontatehtävissä. Vastuu tehtävässä on suuri ja kokemus tärkeää. Vuonna 1992 tuotteita oli valmistutettu Baltian maissa agenttien välityksellä. Vuoden 1993 alussa B:n työajasta oli kulunut 80-90 prosenttia Baltian tehtävien hoitamiseen. Todistajana kuullun kaupallisen johtajan mukaan B:n aika kului marraskuun 1992 alusta lukien melko tarkkaan näiden asioiden parissa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Naisen Maailmayrityskokonaisuuden taloudellinen tilanne oli edellyttänyt organisaatiomuutoksia ja uusien mahdollisuuksien kartoittamista. Myymälöistä oli jouduttu lopettamaan noin puolet ja työntekijöiden määrää vähentämään 40 prosenttia. Naisen Maailma -myymälöiden myynti oli vuoden 1991 aikana ollut 31 miljoonaa ja vuonna 1992 noin 24 miljoonaa markkaa. Vuoden 1992 aikana tuotepäällikön toimenkuva oli muuttunut niin, että aikaisemmin harjoitetun maahantuonnin sijasta tehtävään kuului suunnitella, valmistuttaa ja valvoa vaatteiden valmistusta Baltian maissa. Muutoksen seurauksena A:n aikaisempi tehtäväkokonaisuus oli muuttunut olennaisesti eikä A:n aikaisemmin hoitamaa tehtäväkokonaisuutta ole ollut hänen palatessaan äitiyslomalta enää sellaisenaan olemassa. Harkittaessa yhtiön kouluttamisvelvollisuutta on otettava huomioon A:n ammattitaidon, kokemuksen ja soveltuvuuden ohella myös työnantajan taloudelliset ja käytännölliset edellytykset siihen. A:lla ei ole koulutusta vaatteiden suunnitteluun tai kokemusta vaatteiden valmistuttamisesta. Tuotannonvalvontaan ei ole olemassa varsinaista koulutusta, vaan siihen perehdyttäminen olisi ollut hoidettava työn ohessa. A:n sijaiseksi vuoden 1992 alussa tullut B kykeni koulutuksensa ja kokemuksensa ansiosta hoitamaan A:ta tai yhtiön toista tuontisihteeriä paremmin uuden tyyppistä hankinta- ja tuotantotoimintaa sekä valvomaan ulkomailla tapahtuvaa tuotantoa. Siihen nähden, että Baltian projekti oli täysitehoisesti käynnistynyt vasta vuoden 1993 alussa ja että se oli kriittisessä vaiheessa, katson, ettei työnantajalla ole ollut velvollisuutta ryhtyä kouluttamaan A:ta uusiin tehtäviin. Näyttämättä on myös jäänyt, että yhtiöillä olisi ollut järjestettävissä muutakaan vastaavaa työtä. Työnantajalla on siten ollut työsopimuslain 30 §:n nojalla oikeus lomauttaa A taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Tämän vuoksi hylkään kanteen siltä osin kuin työnantajan on väitetty lomauttaneen A:n laittomasti. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain nojalla vaaditun hyvityksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Enemmistö on katsonut, että A:lla on oikeus vahingonkorvaukseen. Äänestyksen tulokseen nähden olen siten velvollinen lausumaan myös A:lle tulevan korvauksen määrästä. Olen samaa mieltä kuin enemmistö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Naisen Maailma Oy:lle ja Grease Oy:lle on myönnetty valituslupa. Yhteisessä muutoksenhakemuksessaan yhtiöt ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. A on vastannut muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.9.1995 Perustelut A on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on 23.8.1989 lukien työskennellyt Naisen Maailma Oy:n ja 16.1.1993 lukien Grease Oy:n toisena tuotepäällikkönä. Hänen tehtäviinsä on kuulunut vaatteiden hankinta vähittäismyyntiä varten niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Yhtiö on valmistuttanut vaatteita Portugalissa, jota toimintaa A on osaksi valvonut. Hänen tehtäviinsä on jonkin verran kuulunut myös vaatteiden ideointia ja suunnittelua. A on 19.1.1992 jäänyt äitiys- ja vanhempainlomalle. Naisen Maailma Oy on 13.10.1991 julkaistun työpaikkailmoituksen perusteella palkannut hänen äitiyslomansijaisekseen B:n, joka on koulutukseltaan ylioppilasmerkonomi ja vaatemallisuunnittelija. Yhtiö ja B ovat tehneet määräaikaisen työsopimuksen vuoden 1992 loppuun saakka. A on ennen äitiyslomalle jäämistään perehdyttänyt B:n tehtäviinsä. Naisen Maailma Oy on vuoden 1992 loppupuolella ryhtynyt valmistuttamaan vaatteita Baltian maissa, erityisesti Virossa. B:n työtehtävät ovat keskittyneet tähän Baltian projektiin, joka on olosuhteiden erilaisuuden johdosta vaatinut tuotepäälliköiltä enemmän panostusta kuin vaatteiden valmistuttaminen Portugalissa. B on valmistustoiminnan valvomisen lisäksi ostanut kankaita ja suunnitellut asusteita. B:n työsopimus on vuoden 1992 lopulla muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi. A on 25.1.1993 palannut äitiys- ja vanhempainlomaltaan. Hänelle ei kuitenkaan ole annettu takaisin tuotepäällikön tehtäviä, vaan hänen sijaisekseen alunperin otettu B on saanut jatkaa niiden hoitamista. Grease Oy, jonka palvelukseen työntekijät oli 16.1.1993 siirretty, on 11.2.1993 antamallaan lomautusilmoituksella taloudellisista ja tuotannollisista syistä lomauttanut A:n 26.2.1993 lukien toistaiseksi. A:n palatessa äitiyslomalta ja yhtiön lomauttaessa hänet tuotepäällikön tehtäviä hoiti kaksi henkilöä kuten ennen äitiyslomaa ja sen aikanakin. Tuotepäällikön työ ei siis sinänsä ollut vähentynyt. A:lla alunperin olleet ja sittemmin B:lle siirretyt tuotepäällikön tehtävät ovat edellä kerrotun Baltian projektin johdosta jonkin verran muuttuneet ja monipuolistuneet. Tuotepäällikön tehtävät ovat kuitenkin perusluonteeltaan pysyneet entisenlaisina. Pääpaino on ollut vaatteiden valmistuttamisen valvomisessa, joskin olosuhteet ovat osittain muuttuneet. Tehtävänä on edelleenkin ollut vaatteiden hankkiminen vähittäismyyntiä varten. A:lla ei ole ollut vaatemallisuunnittelijan koulutusta eikä samanlaista työkokemusta kuin B:llä. Työnantaja onkin arvioinut B:n pystyvän hoitamaan osittain muuttuneet työtehtävät paremmin kuin äitiyslomalta palaava A. Esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan voida päätellä, ettei A:lla olisi koulutuksensa ja tekstiilialan kokemuksensa perusteella työnantajan antaman perehdyttämiskoulutuksen jälkeen ollut riittävät edellytykset omaksua tuotepäällikön työtehtävät myös muuttuneessa muodossa. Korkein oikeus katsoo, että työnantajalla on työtehtävien osittaisesta muuttumisesta huolimatta edelleen ollut tarjota äitiys- ja vanhempainlomalta palaavalle A:lle aikaisempaan tuotepäällikön työhön rinnastettavaa työtä. Työsopimuslain 34 h §:n säännös estää äitiys- ja vanhempainlomalta palaavan työntekijän syrjäyttämisen sillä perusteella, että työntekijän sijaiseksi otettu toinen työntekijä työnantajan arvion mukaan selviytyy osittain muuttuneista työtehtävistä paremmin kuin lomalta palaava työntekijä. A:n lomauttaminen on johtunut työsopimuslain 34 h §:n vastaisesta työn tarjoamatta jättämisestä, joten siihen ei ole ollut lain 30 §:n 1 momentin edellyttämää perustetta. A:n lomauttaminen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä on yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 3 b kohdan mukaan ollut yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluva asia. Grease Oy ei kuitenkaan ole näyttänyt ennen asian ratkaisemista neuvotelleensa lain 7 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla A:n kanssa lomauttamisen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Yhtiö on siten yhteistoimintavelvoitteen tahallisen tai ilmeisestä huolimattomuudesta johtuneen rikkomisen vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle lain 15 a §:n 1 momentin mukaista hyvitystä. Näillä ja lisäksi hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Korhonen ja Mansikkamäki (eri mieltä) sekä Nikolainen, joka on ollut myös esittelijänä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Taipale, Suhnen ja Tulokas sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Risto Jalanko.