KKO/1995/159

1995 false KKO:1995:159 Tilausravintolan niin sanotut extratarjoilijat olivat Korkeimman oikeuden tuomiossa selostetuilla perusteilla määräaikaisissa eikä toistaiseksi voimassa olevissa työsopimussuhteissa työnantajaansa. TSL 2 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A, B, C, D, E ja F kertoivat Arctia Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehitellessään, että he olivat työskennelleet tarjoilijoina työsopimuslain 1 §:n mukaisissa työsuhteissa yhtiön palveluksessa sen omistamassa Helsingin Messukeskuksen ravintolassa. Heille oli maksettu palkkaa kahden viikon jaksoissa. Heidän työsopimuksensa olivat olleet toistaiseksi voimassa olevia. Työsopimusten ehtona palkkauksen osalta oli ollut palvelurahapalkkaus. Yhtiö oli vuoden 1992 alussa ilmoittanut palkkaustavan muutoksesta niin, että tarjoilijoille maksettaisiin palvelurahan sijasta perustuntipalkkaa, joka oli vaihdellut 50 ja 60 markan välillä. A ja hänen myötäpuolensa eivät olleet tähän menettelyyn suostuneet. Tästä huolimatta yhtiö oli yksipuolisesti muuttanut palkkaustavan tuntipalkkaperusteiseksi 1.2.1992 lukien. Heidän ansiotasonsa olivat alentuneet palkkaustavan muutoksen johdosta. A ja hänen myötäpuolensa katsoivat yleisistä sopimusoikeudellisista periaatteista ja oikeuskäytännöstä seuraavan, ettei työnantajalla ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa työsopimusten ehtoja edes irtisanomisaikaa noudattaen. Tämän vuoksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että raastuvanoikeus vahvistaisi yhtiön rikkoneen heidän työsopimuksiaan muuttaessaan yksipuolisesti palkkausjärjestelmän palvelurahasta kiinteäksi tuntipalkaksi ja että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan työsopimuslain 51 §:n mukaisena vahingonkorvauksena A:lle 1 638,14 markkaa, B:lle 4 438,42 markkaa, C:lle 1 787,22 markkaa, D:lle 3 343,24 markkaa, E:lle 3 003,17 markkaa ja F:lle 958,53 markkaa. Vastaus Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. A ja hänen myötäpuolensa olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa kanteessa tarkoitetussa ravintolassa niin sanottuina extroina eli työntekijöinä, jotka oli aina tarpeen vaatiessa kutsuttu töihin. Ravintola oli niin sanottu tilausravintola, joka oli avoinna ainoastaan messujen ja vastaavien tilaisuuksien aikana. Työntekijät olivat myös itse ottaneet yhteyttä ja tiedustelleet työtilaisuuksia. Työntekijät olivat työskennelleet kerrotulla tavalla muidenkin työnantajien palveluksessa ja valinneet itse kulloisenkin työpaikkansa. Heidän työsopimuksensa olivat siten olleet määräaikaisia ja kestäneet aina kulloisenkin tilaisuuden ajan. Kysymyksessä ei ollut ollut toistaiseksi voimassa olleen työsuhteen ehtojen muuttaminen vaan kulloinkin uuden työsuhteen ehdoista sopiminen. Palkkausjärjestelmän muutos oli joka tapauksessa johtunut seikoista, jotka olisivat sinänsä oikeuttaneet myös toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten irtisanomiseen. Raastuvanoikeuden päätös 24.5.1993 Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa kanteessa tarkoitetussa ravintolassa. Heidän työvuoronsa olivat järjestyneet siten, että joko ravintolan henkilökuntaan kuuluva oli ottanut yhteyttä heihin tai päinvastoin. Neuvottelun tuloksena tarjoilijat olivat sitten päättäneet, sopiko heidän tulla työskentelemään tarjottuna ajankohtana vai ei. Heillä ei ollut ollut sopimukseen perustuvaa velvollisuutta ottaa työtä vastaan yhtiöltä eikä toisaalta yhtiöllä ollut velvollisuutta tarjota heille töitä. Tarjoilijat olivat myös voineet peruuttaa jo sovitun töihin tulonsa. Sitä yhtiön ilmoittamaa seikkaa, että ravintola oli ollut avoinna vain erinäisten tilaisuuksien aikana, ei sinänsä ollut kiistetty. Tarjoilijoiden työsuhteiden kestoaika oli käynyt ilmi siitä, kuinka kauan kulloinenkin tilaisuus Messukeskuksessa oli kestänyt. Huomioon ottaen mitä edellä oli todettu tarjoilijoiden työntekovelvoitteesta ja yhtiön velvollisuudesta tarjota heille työtä raastuvanoikeus katsoi, että kysymys oli ollut työsopimuslain 2 §:ssä tarkoitetuista määräaikaisista työsopimuksista. Sopimukset eivät olleet olleet työsopimuslain 2 §:n 2 momentin vastaisia. Määräaikaisia työsopimuksia solmittaessa palkkaustaso oli sovittavissa asianosaisten välillä huomioon ottaen mitä laissa tai työehtosopimuksissa oli säädelty. Asiassa ei ollut väitetty, että A ja hänen myötäpuolensa olisivat kärsineet vahinkoa yhtiön menettelyn vuoksi muusta kuin palkkausjärjestelmän muuttamisesta johtuvasta syystä. Näillä perusteilla raastuvanoikeus katsoi, ettei yhtiö ollut rikkonut A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimuksia eikä siten ollut velvollinen suorittamaan heille vahingonkorvausta. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 15.6.1994 A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että yhtiö oli harjoittanut tilausravintolatoimintaa Helsingin Messukeskuksen ravintolassaan. Tilausravintola oli ollut auki vain messujen ajankohtina ja tilauksista. Ravintolaan oli sen aukioloajoiksi palkattu niin kutsutuiksi extratarjoilijoiksi kulloinkin tarvittavaksi ajaksi tarvittava määrä extroiksi ilmoittautuneiden joukosta. Joidenkin kanssa oli etukäteen sovittu useammistakin yksittäisistä työtehtävistä useampiin etukäteen tiedossa olleisiin tilaisuuksiin. Tarjoilijoiksi ilmoittautuneet olivat asiassa kuultujen todistajien mukaan olleet henkilöitä, jotka olivat tehneet extroina töitä usealle eri työnantajalle. Todistajana kuullun ravintolanjohtajan mukaan extroina työskennelleet tarjoilijat olivat ansainneet huippupalkkoja verrattuna muihin samaan aikaan samantapaista työtä tehneisiin. Extroiksi ilmoittautuneet eivät olleet olleet velvollisia vastaanottamaan tarjottuja työtehtäviä ja he olivat voineet kieltäytyä työtehtävästä myös muun työnantajan tarjoaman työtehtävän vuoksi. Hovioikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa eivät yksittäisistä työtehtävistä sopiessaan olleet tarkoittaneetkaan sitoutua toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen velvoitteisiin. Edellä selostetuissa olosuhteissa ja tämä työntekijöiden tarkoitus huomioon ottaen yhtiöllä oli ollut pätevä syy tehdä samojenkin työntekijöiden kanssa toistuvasti määräaikaisia työsopimuksia. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olleen jäsenen lausunto. Viskaali Husso: Arctia Oy ei ole sopinut tarvittaessa töihin kutsuttavan A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n kanssa, perustuuko heidän työssäolonsa määräaikaiseen vai toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen. Ravintola, jossa A myötäpuolineen on ollut työssä, on yhtä vakinaista työntekijää lukuun ottamatta toiminut A:n kanssa samanlaisessa työsuhteessa olevien tarjoilijoiden varassa. Asiassa on selvitetty, että A ja hänen myötäpuolensa ovat tehneet Arctia Oy:n palveluksessa lähes joka kuukausi useita työvuoroja. Työvuoroista he ovat voineet sopia työnantajan edustajien kanssa jopa puoli vuotta ennen työvuorojen alkamista. Palkka A:lle ja hänen myötäpuolilleen on maksettu kaksi kertaa kuukaudessa eikä kunkin työjakson päättyessä kuten määräaikaisissa työsuhteissa olisi tullut ilman eri sopimusta menetellä. Ennakonpidätystodistukset Arctia Oy on antanut A:lle ja hänen myötäpuolilleen aina vuodenvaihteessa. Tarvittaessa työhön kutsuttavien eli niin sanottujen extratarjoilijoiden vuosilomasta ja vuosilomakorvauksesta oli sovittu aina keväällä niin, että osa heistä on saanut vuosilomaa ja osa lomakorvausta prosentin mukaan. Asiassa ei ole osoitettu, että Arctia Oy:llä olisi ollut pätevä syy solmia pitkähkön ajanjakson aikana A:n ja hänen myötäpuoliensa kanssa perättäisiä, usein vain päiväkohtaisia määräaikaisia työsopimuksia. Edellä esitetyllä perusteella hovioikeus katsonee, että A:n ja hänen myötäpuolensa työsopimukset ovat olleet toistaiseksi voimassa olevia. Näin ollen Arctia Oy ei ole saanut ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa A:n ja hänen myötäpuolensa työsopimuksen ehtoja siten, että työsuhteissa siirrytään palvelurahaperusteisesta palkkauksesta kiinteään tuntipalkkaan. Tämän vuoksi ja kun näyttämättä on jäänyt, että Arctia Oy:llä olisi ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n ja hänen myötäpuolensa työsuhteen irtisanomiseen, on Arctia Oy:n katsottava siirtyessään 1.2.1992 kiinteään tuntipalkkaan rikkoneen A:n ja hänen myötäpuolensa työsopimuksen palkkausta koskevaa ehtoa. Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että A:n ja hänen myötäpuolensa palkat olisivat palkkausjärjestelmän muutoksen johdosta laskeneet, minkä vuoksi heillä ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen. Edellä esitetyllä perusteella hovioikeus ratkaissee asian seuraavasti: Raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja hovioikeus vahvistaa Arctia Oy:n, sen muuttaessa yksipuolisesti A:n ja hänen myötäpuolensa palkkausjärjestelmän palvelurahapalkasta kiinteäksi tuntipalkaksi, rikkoneen heidän työsopimuksensa palkkausta koskevaa ehtoa. A:n ja hänen myötäpuolensa vahingonkorvausvaatimukset hylätään. Hovioikeudenneuvos Lahti: Hyväksyn esittelijän ehdotuksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja hänen myötäpuolilleen on myönnetty valituslupa. Valituksessaan he ovat toistaneet aikaisemmin tekemänsä vaatimukset. Yhtiö on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.9.1995 Perustelut A:n ja hänen myötäpuoltensa työolot ovat olleet järjestetyt alempien oikeuksien kuvaamalla tavalla. Kysymyksessä olevien extratarjoilijoiden työsuhteisiin on liittynyt sekamuotoisia piirteitä, jotka eivät ole helposti sovitettavissa sen enempää määräaikaisia kuin toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia koskevaan käytäntöön. Työsopimussuhteiden määräaikaisuutta puoltaa voimakkaimmin se, että työntekijät ovat voineet kieltäytyä heille tarjotuista työvuoroista, jopa sen jälkeen kun he ovat ilmoittaneet halukkuutensa määrättyyn työvuoroon, ja että he ovat valintansa mukaan voineet tehdä samanlaista työtä muidenkin työnantajien palveluksessa. Pelkästään sillä perusteella, että palkanmaksu on tapahtunut säännöllisin väliajoin, työsopimuksia ei ole pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimukset ovat olleet määräaikaisia. Ravintolan toimiminen tilausravintolana epäsäännöllisin ajoin on olennaisesti vaikeuttanut yhtiön mahdollisuutta järjestää tarjoilua muulla tavoin kuin määräaikaisin työsopimuksin. Työntekijöiden edellä kuvattu mahdollisuus valita työvuoronsa yhtiön ja muiden työnantajien palveluksessa osoittaa, että työnantajalla on ollut perusteltu syy uskoa työsopimusten tekemisen määräaikaisina vastaavan myös työntekijöiden etua. Näissä olosuhteissa yhtiöllä on ollut työsopimuslain 2 §:n 2 momentin edellyttämä pätevä syy tehdä samojenkin työntekijöiden kanssa toistuvasti määräaikaisia työsopimuksia. Palvelurahapalkkaus on voitu muuttaa kiinteäksi tuntipalkaksi uusia määräaikaisia työsopimuksia tehtäessä. A ja hänen myötäpuolensa ovat 1.2.1992 jälkeen tulleet työhön silloin tarjotuilla ehdoilla ja uudet määräaikaiset työsopimukset ovat syntyneet noilla ehdoilla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tornivuori, Brax ja Matti Lahti (eri mieltä). Esittelijä Eeva Husso (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Wirlander, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Risto Jalanko.