KKO/1995/181

1995 false KKO:1995:181 Vesioikeus oli myöntänyt yhtiölle luvan johtaa vesistöön jätevedet, jotka muodostuivat valmistettaessa yhtiön paperitehtaalla paperia enintään 420 000 tonnia vuodessa. Tehtaalla oli samanaikaisesti ylitetty mainittu vuoden tuotantomäärä ja lupaehdoissa määrätyt jätevesipäästöjen kuormitusarvot. Sekä tuotantomäärien että kuormitusarvojen ylityksiä pidettiin vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) nojalla rangaistavana luvan vastaisena menettelynä. Ks. KKO:1990:144 Ks. KKO:1984-II-189 Yhtiön katsottiin rikollisella menettelyllä saaneen valtiolle menetetyksi tuomittavaa taloudellista hyötyä yhtäältä kustannussäästönä ja toisaalta lisätulona. Vahvistettaessa lisätulona saadun menetettävän hyödyn määrää otettiin lähtökohdaksi paperintuotannon yhtiölle tuottama liikevoitto, josta vähennettiin paperintuotannosta aiheutuneet korkokulut ja välittömät verot sekä kustannussäästönä menetettävä määrä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös 21.6.1990 Vesioikeus on virallisen syyttäjän sekä vesi- ja ympäristöhallituksen varatoimitusjohtaja A:ta, tehtaanjohtaja B:tä ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä vastaan ajamassa, jatkettua tuottamuksellista vesistön pilaamista koskevassa jutussa todennut, että Kajaani Oy, joka oli myöhemmin sulautunut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:öön, oli 19.10.1983 saanut vesioikeudelta luvan johtaa Kajaaninjokeen ne jätevedet, jotka muodostuivat yhtiön Kajaanin kaupungissa sijaitsevilla teollisuuslaitoksilla valmistettaessa enintään 260 000 tonnia hioketta, 80 000 tonnia kuumahierrettä ja 420 000 tonnia paperia vuodessa. Lupaehtojen mukaan yhtiön oli ollut tehostettava jätevesien käsittelyä vuoden 1984 loppuun mennessä niin, että jätevesien vesistössä aiheuttama kuormitus vuoden 1984 jälkeen oli kiintoaineen osalta enintään 4,8 tonnia päivässä (t/d) ja 4 kiloa tonnia kohden vuodessa (kg/tpa), biologisen hapenkulutuksen (BHK 7) osalta enintään 10,0 t/d ja 8,4 kg/tpa ja fosforin osalta enintään 40 kg/d ja 34 g/tpa. Jätevesikuormituksen raja-arvot tarkoittivat kolmen kuukauden liukuvia keskiarvoja. BHK 7, kiintoaine ja fosfori oli määritettävä Suomessa vahvistettujen standardimenetelmien mukaisesti esikäsittelemättömistä näytteistä. Lupaa oli vesioikeuden 12.7.1985 antamalla päätöksellä muutettu niin, että yhtiöllä oli oikeus johtaa Kajaaninjokeen ne jätevedet, jotka muodostuivat valmistettaessa yllä mainituilla teollisuuslaitoksilla enintään 102 000 tonnia hioketta, 265 000 tonnia kuumahierrettä ja 420 000 tonnia paperia vuodessa. Kuormitusarvojen osalta lupaehdot olivat kuitenkin pysyneet ennallaan. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan Kajaani Oy oli kuitenkin jatkuvasti kesäkuusta 1985 lähtien maaliskuuhun 1988 saakka ylittänyt vesioikeuden luvan sallimat kuormitukset kiintoaineen, fosforin ja biologisen hapenkulutuksen BHK 7:n osalta. Ylitykset olivat olleet suurimmillaan tammi - maaliskuun aikana 1987, jolloin kuormitus oli ollut kiintoaineen osalta noin 20 - 25 t/d ja noin 20 kg/tpa, fosforin osalta noin 150 - 160 kg/d ja noin 120 - 130 g/tpa sekä BHK 7:n osalta noin 20 - 22 t/d ja noin 16 - 19 kg/tpa. BHK 7:n osalta yhtiö oli päässyt luvan mukaisiin päästörajoihin syyskuussa

1. Edelleen vesioikeus katsoi virallisen syyttäjän esittämien Kajaani Oy:n vuosikertomuksen otteiden perusteella selvitetyksi, että yhtiö oli ylittänyt vesioikeuden luvan mukaisen paperin vuosituotantomäärän vuosina 1986 ja 1987 siten, että paperintuotanto oli ollut vuonna 1986 noin 422 000 tonnia ja vuonna 1987 noin 438 100 tonnia. Vastaajat eivät olleet kiistäneet jätevesien sallittua enimmäiskuormitusta koskevien lupaehtojen eivätkä paperin tuotantomäärien ylityksiä. Jutussa oli myös selvitetty, että lupaehdot ylittävä jätevesikuormitus oli aiheuttanut Kajaaninjoessa ja Paltajärvessä sekä Oulujärven Paltaselällä fosforipitoisuuden lisäystä enemmän kuin luvassa sallittu enimmäiskuormitus olisi aiheuttanut. Tämän perusteella ja huomioon ottaen veden pitkän viipymän Oulujärvessä vesioikeus katsoi, että fosforipitoisuuden nousu oli myös lisännyt Oulujärven rehevöitymistä, mistä taas oli aiheutunut pyydysten limoittumista ja siitä johtuvaa kalastuksen vaikeutumista ja kalaston laadun heikkenemistä. Rikosoikeudellinen vastuu A oli toiminut syytteessä tarkoitettuna aikana Kajaani Oy:n toimitusjohtajana ja sen johtoryhmän puheenjohtajana. Vesioikeus katsoi A:n olleen alaisiltaan saamiensa raporttien perusteella koko ajan tietoinen tapahtuneista jätevesikuormitusta koskeneiden lupaehtojen ylityksistä. A oli yhtiön toimitusjohtajana laiminlyönyt ryhtyä riittävässä määrin kaikkiin käytettävissä olleisiin toimenpiteisiin tehtaan jätevesipäästöjen saamiseksi viipymättä lupaehtojen mukaiselle tasolle ja erityisesti tehdä asian vaatimia investointi- ja muita toimenpide-ehdotuksia yhtiön hallitukselle toiminnan saattamiseksi lupaehtojen mukaiseksi. B oli toiminut yhtiön paperitehdasyksikön johtajana 1.11.1985 lähtien. Hänen päätehtävänään oli ollut vastata paperitehtaan vuosituloksesta, investointisuunnittelusta ja hyväksyttyjen hankkeiden toteuttamisesta sekä tehtaan ympäristönsuojeluasioista. Myös B oli kuulunut yhtiön johtoryhmään ja hänen välitön esimiehensä oli ollut toimitusjohtaja A. B oli ollut koko ajan tietoinen tehtaan jätevesipäästöjen lupaehtojen ylityksistä sekä myös tehtaan paperintuotantoa koskevan määräyksen ylittämisestä. Vesioikeuden lupapäätöksessä mainitun paperintuotantomäärän ylittämisen rangaistavuuden osalta vesioikeus totesi, että Kajaani Oy oli 30.1.1987 tehnyt vesioikeuteen hakemuksen lupaehtojen muuttamiseksi siten, että yhtiö olisi saanut johtaa Kajaaninjokeen ne jätevedet, jotka muodostuivat valmistettaessa Kajaanissa olevilla teollisuuslaitoksilla valkaistua tai valkaisematonta paperia noin 485 000 tonnia vuodessa. Hakemus oli hylätty sekä vesioikeudessa että korkeimmassa hallintooikeudessa. Tuotannon nostaminen yli lupamääräysten tilanteessa, jossa tehtaan jätevedenpuhdistamo ei ollut toiminut oletetulla ja lupaehdoissa edellytetyllä tavalla, oli osaltaan aiheuttanut vahingollisia seuraamuksia alapuolisessa vesistössä, mistä vesioikeus katsoi B:n hänen tehtävänsä ja kokemuksensa perusteella olleen tietoinen. Tämän vuoksi B:n olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin tehtaan tuotannon rajoittamiseksi lupamääräysten edellyttämälle tasolle, mitä B ei kuitenkaan ollut tehnyt. B oli myös laiminlyönyt ryhtyä riittävinä pidettäviin toimiin investointi- ja muiden toimenpideesitysten tekemiseksi yhtiön johdolle tehtaan jätevesipäästöjen saamiseksi luvan mukaiselle tasolle. Vesioikeus katsoi A:n ja B:n menettelyllään syyllistyneen jatkettuun tuottamukselliseen vesistön pilaantumista aiheuttaneeseen vesilain säännösten rikkomiseen. Tämän vuoksi vesioikeus vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin, 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) ja 11 §:n (264/61) sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n, sellaisena kuin viimeksi mainittu lainkohta oli ennen 1.4.1992 voimaan tullutta lainmuutosta, nojalla tuomitsi A:n 45:een 666 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 29 970 markkaa sekä B:n 35:een 547 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 19 145 markkaa. Rangaistusta mitatessaan vesioikeus otti lieventävänä seikkana huomioon sen, että A ja B olivat jätevedenpuhdistamon toimimattomuuden tultua ilmi tiedottaneet asiasta valvontaviranomaiselle ja pyrkineet neuvotteluteitse pääsemään valvontaviranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen aikataulusta, jossa puhdistamon toiminta oli tehostettava lupaehtojen mukaiseksi, sekä sen, että käyttöön otettu puhdistamotekniikka oli rikoksen tekoaikana ollut uutta Suomessa. Lisäksi vesioikeus velvoitti Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n suorittamaan korvauksena kalastuksen tuoton menetyksestä Paltaniemen-Jormuan jakokunnalle 85 800 markkaa sekä Kiehimän-Melalahden yhteisalueelle 46 200 markkaa. Näistä korvauksista A:n ja B:n oli yhteisvastuullisesti suoritettava ne määrät, joita ei saatu perityiksi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ltä. Laiton taloudellinen hyöty Vesioikeus katsoi Kajaani Oy:n saaneen laitonta taloudellista hyötyä lupaehdot ylittävien jätevesikuormitusten osalta säästyneinä puhdistamon käyttö- ja korkomenoina sekä myös paperin tuottamisesta lupamääräyksessä sallittua enemmän. Laskiessaan lupaehdot ylittävien jätevesikuormitusten yhtiölle tuottaman taloudellisen hyödyn määrää vesioikeus otti lähtökohdaksi toteutuneet kustannukset, joiden perusteella voitiin täsmällisesti laskea BOD7 -tonnin hinta. Yhtiön esittämä laskelma toteutunutta puhdistamoa pienemmän puhdistamon kustannuksista oli arvion luonteinen eikä sen perusteella voitu riittävällä tarkkuudella todeta ylitysten arvoa. Tämän vuoksi vesioikeus katsoi oikeaksi vesi- ja ympäristöhallituksen esittämän laskelman, jonka lukuja ei sinänsä ollut kiistetty, ja vahvisti taloudelliseksi hyödyksi vuosilta 1985 - 1988 tältä osin 2 175 700 markkaa. Myös siitä paperintuotannosta, joka oli vuosina 1986 ja 1987 ylittänyt luvan mukaisen määrän 420 000 tonnia vuodessa, yhtiölle koitunut taloudellinen hyöty tuli julistaa menetetyksi. Laskettaessa tätä lupamääräysten ylittävän tuotannon tuottamaa taloudellista hyötyä tuli muun ohessa ottaa huomioon silloisen Kajaani Oy:n luonne monitoimialayrityksenä sekä tuotannon arvon koostuminen myös koneiden ja rakennusten kulumisesta. Yhtiön julkaisemien konsernitietojen perusteella paperin osuus yhtiön koko liikevaihdosta oli ollut 72,0 prosenttia vuonna 1986 ja 69,6 prosenttia vuonna
2. Yhtiön liikevoitto, jossa käyttökatteesta oli vähennetty poistoina koneiden ja rakennusten kuluminen, oli ollut 163 600 000 markkaa vuonna 1986 ja 161 800 000 markkaa vuonna
3. Näillä perusteilla lasketusta paperitehdasyksikön liikevoitosta oli vielä vähennettävä edellä puhdistamon osalta valtiolle menetettäväksi määrätyt 530 590 markkaa vuodelta 1986 ja 1 581 930 markkaa vuodelta 1987, jolloin tuhannen paperitonnin arvoksi saatiin 277 870 markkaa vuoden 1986 osalta ja 253 437 markkaa vuoden 1987 osalta. Tämän perusteella vesioikeus katsoi yhtiön saaneen taloudellista hyötyä lupamääräyksen ylittävästä paperintuotannosta 555 740 markkaa vuonna 1986 ja 4 587 210 markkaa vuonna 1987, joten tuotantomääräyksen ylityksistä saatu taloudellinen hyöty oli ollut yhteensä 5 142 950 markkaa. Vesioikeus totesi, että yhtiö ei ollut saanut rikoksesta laitonta taloudellista hyötyä siltä osin kuin se oli edellä sanotulla tavalla velvoitettu suorittamaan Paltaniemen-Jormuan jakokunnalle ja Kiehimän-Melalahden yhteisalueelle vahingonkorvausta yhteensä 132 000 markkaa. Siten yhtiön saaman todellisen laittoman taloudellisen hyödyn määrää vahvistettaessa tämä korvausmäärä oli vähennettävä edellä yhtiön saamaksi lasketusta hyödystä. Edellä mainituin perustein vesioikeus rikoslain 2 luvun 16 §:n nojalla määräsi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n suorittamaan valtiolle rikoksen tuottamana laittomana taloudellisena hyötynä 7 186 650 markkaa. Vesiylioikeuden päätös 13.6.1991 Vesiylioikeus, jossa A, B, Yhtyneet Paperitehtaat Oy sekä Paltaniemen-Jormuan jakokunta hakivat muutosta, hyväksyi vesioikeuden päätöksen perustelut A:n ja B:n syyksi luetun rikoksen täyttymisen sekä heidän rikosoikeudellisen vastuunsa osalta. Vesioikeuden 19.10.1983 antamassa lupapäätöksessä mainitun vuotuisen paperintuotantomäärän 420 000 tonnin ylittämisen osalta vesiylioikeus totesi, että sitä, joka pani toimeen vesilaissa tarkoitetun yrityksen toisella tavalla kuin annetussa lupapäätöksessä oli määrätty, rangaistiin vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) mukaan riippumatta siitä, aiheutuiko toiminnasta vesistön tai veden pilaantumista taikka muunlainen vahingollinen muutos vesioloissa. Tätä periaatetta oli vesilain 13 luvun 11 § (264/61) huomioon ottaen sovellettava myös tuottamukselliseen tekoon. A:n ja B:n vesioikeuden luvan vastaisesta menettelystä oli myös aiheutunut haitallisia seuraamuksia Oulujärven vedelle ja kalastolle sekä kalastukselle, koska luvassa sallitun jätevesikuormituksen ylittäminen oli osaltaan lisännyt vesistön liiallista fosforikuormitusta. Siten vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden perustelut myös rikoksesta vesistössä aiheutuneiden muutosten ja tästä kalastolle ja kalastukselle aiheutuneiden vahingollisten seurausten osalta. Samoin vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden ratkaisun perustelut rikoksesta aiheutuneen vahingon ja siitä seuraavan korvausvelvollisuuden osalta. Rikoksesta saadun taloudellisen hyödyn valtiolle menettämisen osalta vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden laskentaperusteet ja menetettäväksi tuomitsemat määrät. Säästyneistä puhdistamon käyttö- ja korkokuluista aiheutunut menettämisseuraamus ei ollut päällekkäinen paperin tuottamisesta lupaehtoja enemmän aiheutuneen menettämisseuraamuksen kanssa, koska tätä laskettaessa oli käyttö- ja korkokulut otettu kuluina huomioon. Edellä mainituilla perusteilla vesiylioikeus ei ole muuttanut vesioikeuden päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.12.
4. A ja B ovat vaatineet, että vesiylioikeuden päätös kumotaan ja heihin kohdistetut syytteet ja korvausvaatimukset hylätään. Yhtyneet Paperitehtaat Oy on vaatinut, että se vapautetaan taloudellisen hyödyn menettämisseuraamuksesta valtiolle ja kaikesta korvausvelvollisuudesta jutussa. Lääninpoliisineuvos Haikola virallisena syyttäjänä, vesi- ja ympäristöhallitus, Paltaniemen-Jormuan jakokunta, Paltaniemen-Jormuan kalastuskunta sekä KiehimänMelalahden yhteisalue ovat vastanneet muutoksenhakemuksiin. VÄLITOIMET Yhtyneet Paperitehtaat Oy on Korkeimman oikeuden pyynnöstä toimittanut tänne entisen Kajaani Oy:n tilinpäätöstiedot vuosilta 1986 ja 1987 sekä tilintarkastajan vahvistaman eritellyn selvityksen Kajaani Oy:n paperintuotannon osuudesta tuon yhtiön vuosien 1986 ja 1987 myyntikatteesta, käyttökatteesta, liikevoitosta, korkokuluista ja välittömistä veroista. Vesi- ja ympäristöhallitus sekä lääninpoliisineuvos Haikola virallisena syyttäjänä ovat antaneet selitykset yhtiön antaman selvityksen johdosta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.10.1995 Perustelut Korkein oikeus hyväksyy vesiylioikeuden päätöksen A:n ja B:n syyksi luettujen rikosten ja heille niistä tuomittujen rangaistusten sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten osalta. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetetyksi tuomitun laittoman taloudellisen hyödyn osalta Korkein oikeus vesiylioikeuden tavoin katsoo, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:öön sulautunut Kajaani Oy on saanut A:n ja B:n vesioikeuden luvan vastaisesta menettelystä laitonta hyötyä yhtäältä säästyneinä puhdistamon käyttö- ja korkomenoina ja toisaalta lisätuloina paperin tuottamisesta lupamääräyksessä sallittua enemmän. Mainittuna kustannussäästönä saadun hyödyn laskentatavan ja määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy vesiylioikeuden päätöksen ja siis katsoo, että tältä osalta yhtiö on vuosilta 1985 - 1987 saanut valtiolle menetettäväksi tuomittavaa laitonta hyötyä yhteensä 2 175 700 markkaa. Vesiylioikeuden tavoin Korkein oikeus niin ikään katsoo, että määrättäessä vesioikeuden luvassa sallitun paperintuotannon ylittämisestä entiselle Kajaani Oy:lle lisätulona koitunutta hyötyä on perusteltua ottaa laskennan pohjaksi paperintuotannon osuus Kajaani Oy:n koko liikevoitosta. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Korkeimmalle oikeudelle toimittaman, Kajaani Oy:n vuosilta 1986 ja 1987 vahvistettuihin tilinpäätöksiin sekä sisäisen laskennan antamiin toimialakohtaisiin tietoihin perustuvan selvityksen mukaan Kajaani Oy:n paperintuotannosta saama liikevoitto on ollut 132 400 000 markkaa vuonna 1986 ja 115 200 000 markkaa vuonna
5. Liikevoiton käsitteen mukaisesti näissä luvuissa on vesioikeuden päätöksessä mainituin tavoin jo otettu vähennyksinä huomioon paperintuotantoon kohdistuneet, rakennuksista ynnä muusta käyttöomaisuudesta tehdyt poistot, mutta ei paperintuotantoon kohdistuneita korkomenoja eikä paperintuotannosta johtuneita välittömiä veroja. Koska paperintuotantoon kohdistuvat korkokulut kuitenkin ovat yhtiön siitä saamaa voittoa vähentäviä menoja ja ovat osaltaan kohdistuneet myös yhtiön vesioikeuden lupamääräyksen ylittävään paperintuotantoon, ne on otettava vähennyksinä huomioon vahvistettaessa yhtiön ylituotannosta saaman laittoman hyödyn määrää yhtiön kirjanpidolliseen tulokseen perustuvan laskelman pohjalta. Sama koskee paperintuotannosta maksettuja välittömiä veroja, jotka myös ovat vähentäneet paperintuotannosta yhtiölle jäänyttä voittoa. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Korkeimpaan oikeuteen toimittaman edellä mainitun selvityksen mukaan Kajaani Oy:n paperintuotantoon kohdistuneet korkokulut ovat olleet 58 400 000 markkaa vuonna 1986 ja 49 100 000 markkaa vuonna 1987 sekä paperintuotannosta johtuneet välittömät verot vastaavasti 2 300 000 markkaa ja 3 200 000 markkaa. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kustannussäästönä valtiolle menetettäväksi laittomaksi hyödyksi vuosilta 1985 -1987 on edellä vahvistettu 2 175 700 markkaa. Tästä määrästä 530 590 markkaa kohdistuu vuoteen 1986 ja 1 581 930 markkaa vuoteen
6. Menettämisseuraamuksen päällekkäisyyden poistamiseksi myös viimeksi mainitut määrät, jotka todellisia käyttö- ja korkokuluja vastaavina menoerinä rasittavat Kajaani Oy:n vuosien 1986 ja 1987 tulosta, on edellä sanottujen korko- ja veromäärien tavoin otettava vähennyksinä huomioon vahvistettaessa yhtiön paperin ylituotannosta lisätulona saaman laittoman hyödyn määrää. Näistä lähtökohdista Kajaani Oy:n vuosina 1986 ja 1987 saama nettohyöty tuotetulta paperitonnilta on laskettavissa siten, että asianomaisen vuoden kokonaispaperituotannosta saatu liikevoitto, vähennettynä korkokuluilla, välittömillä veroilla ja valtiolle kustannussäästönä menetettävällä laittomalla hyödyllä, jaetaan saman vuoden aikana tuotettujen paperitonnien määrällä, joka on ollut 422 000 tonnia vuonna 1986 ja 438 100 tonnia vuonna
7. Tämän mukaan yhtiön vuonna 1986 saama nettohyöty tuotetulta paperitonnilta on ollut 168,65 markkaa ja vuonna 1987 vastaavasti 139,96 markkaa. Kun yhtiön yli lupamääräyksen vuonna 1986 tuottama paperimäärä on ollut 2 000 tonnia ja vuonna 1987 vastaavasti 18 100 tonnia, yhtiön ylituotannosta lisätulona saama laiton hyöty on siten ollut 337 300 markkaa vuonna 1986 ja 2 533 276 markkaa vuonna 1987 eli yhteensä 2 870 576 markkaa. Kaiken edellä olevan mukaisesti Kajaani Oy on luvan vastaisesta toiminnastaan saanut valtiolle menetetyksi tuomittavaa laitonta hyötyä yhtäältä kustannussäästönä 2 175 700 markkaa ja toisaalta lisätulona 2 870 576 markkaa eli yhteensä 5 046 276 markkaa, josta määrästä kuitenkin on vesioikeuden mainitsemasta syystä lisäksi vähennettävä asianomistajille maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset, yhteensä 132 000 markkaa. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetettävä laiton hyöty on siten kaikkiaan 4 914 276 markkaa. Tuomiolauselma Vesiylioikeuden päätöstä muutetaan siten, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetettäväksi tuomittu laiton taloudellinen hyöty alennetaan 4 914 276 markaksi. Muilta osin vesiylioikeuden päätös jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet vesioikeuden jäsenet Räisänen, Vuorio ja Pakonen. Esittelijä Ilkka Ylönen. Asian ovat ratkaisseet vesiylioikeuden jäsenet Kainlauri, Hahto, Turpeinen, Peräinen, Korhonen ja Anttila. Esittelijä Matti Heinonen. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Lindholm, Krook, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Raimo Kyllästinen.