KKO/1995/193

1995 false KKO:1995:193 A oli käyttänyt henkilöautoaan anastamansa noin 30 kilon painoisen perämoottorin kuljettamiseen pois rikoksentekopaikalta. Perämoottorin suuren koon ja painavuuden vuoksi auto tai muu kulkuneuvo oli ollut kuljetuksessa tarpeellinen. Auto voitiin siten rikoksentekovälineenä tuomita valtiolle menetetyksi. Vrt. KKO:1975-II-95 KKO:1979-II-78 KKO:1984-II-136 Koska asiassa kuitenkin oli ilmennyt sellaisia A:n henkilöön ja henkilökohtaisiin oloihin liittyviä seikkoja, joiden perusteella auton tuomitsemista valtiolle menetetyksi oli pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena rikoksesta, menettämisseuraamusta koskeva vaatimus hylättiin. RL 2 luku 16 § 3 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän vaatimus Kokemäen kihlakunnanoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella siitä, että A oli 11.8.1993 Säkylässä yrittänyt anastaa B:n omistaman perämoottorin ja 12.8.1993 Köyliössä anastanut C:n omistaman perämoottorin, joka oli myöhemmin saatu takaisin. Lisäksi syyttäjä kertoi, että A oli käyttänyt anastamansa perämoottorin kuljettamiseen omistamaansa henkilöautoa. Koska A:n asuinkunnastaan Vammalasta Säkylään ja Köyliöön tekemien matkojen yksinomaisena tarkoituksena oli ollut anastaminen ja koska auton käyttäminen oli ollut varkausrikoksen toteuttamiseksi välttämätöntä, virallinen syyttäjä vaati, että A:n omistama takavarikoitu auto tuomitaan rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi. Kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1993 Kihlakunnanoikeus, joka tuomitsi A:n sanotuilta osin varkauden yrityksestä ja varkaudesta rangaistukseen, lausui, että A oli 12.8.1993 lähtenyt kotoaan Vammalasta omistamallaan henkilöautolla noin 50 kilometrin päähän Köyliöön tarkoituksenaan anastaa sieltä edellisenä päivänä sopivaksi anastuskohteekseen katsomansa 9,9-hevosvoimainen perämoottori, jonka paino oli noin 30 kiloa. Perämoottori sinänsä olisi voitu viedä asianomistajan hallusta ilman autoakin, vaikka sen kuljettamiseen auto onkin ollut tarpeen. Koska auto ei kuitenkaan ollut ollut välttämätön anastuksen toteuttamiseksi, kihlakunnanoikeus kumosi autoa koskevan takavarikon ja määräsi auton palautettavaksi A:lle. Turun hovioikeuden tuomio 28.10.1994 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että A oli käyttänyt autoaan hänen syykseen luetun varkausrikoksen suorittamiseen kuljettamalla sillä anastetun omaisuuden pois tekopaikalta. Koska autoa oli pääasiallisesti käytetty etukäteen anastettavaksi suunnitellun omaisuuden kuljettamiseen tekopaikalta ja sen avulla oli anastetun omaisuuden laatu huomioon ottaen muutoinkin erityisesti edistetty rikoksen suorittamista, auto oli rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu rikoksentekoväline, joka oli tuomittava valtiolle menetetyksi. Näillä perusteilla hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että takavarikoitu henkilöauto tuomittiin valtiolle menetetyksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio menettämisseuraamusta koskevalta osalta kumotaan ja asia jätetään siltä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Virallinen syyttäjä on antanut vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.11.1995 Perustelut Menetetyksi voidaan rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin perusteella tuomita rikoksen tekemiseen käytetty esine. Seuraamuksen jättäminen tuomioistuimen harkintaan on lain esitöiden (HE n:o 11/1932 vp. s. 1) mukaan katsottu tarpeelliseksi sen vuoksi, että menettämisen kohteina kysymykseen tulevien esineiden arvo saattaa tehtyyn rikokseen verrattuna olla niin suuri, että menetetyksi tuomitseminen olisi kohtuutonta. Lainkohtaa on tulkittu siten, että menetetyksi voidaan tuomita anastetun omaisuuden kuljettamiseen käytetty ajoneuvo, vaikkei rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisikään omaisuuden pois kuljettamista. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 1975 II 95, 1979 II 78 ja 1984 II 136 on menettämisseuraamus tuomittu, kun ajoneuvon käyttö on anastetun omaisuuden laatu, paino tai määrä huomioon ottaen ollut välttämätöntä omaisuuden kuljettamiseksi pois rikoksentekopaikalta. A on käyttänyt henkilöautoaan hänen syykseen luetun varkausrikoksen tekemiseen kuljettamalla anastamansa noin 30 kilon painoisen perämoottorin autolla pois rikoksentekopaikalta. Perämoottorin koon ja painon vuoksi auto tai muu kulkuneuvo on ollut tuossa kuljetuksessa tarpeellinen. A:ta ei ollut rikoksesta rekisteröity ennen niitä tekoja, joista hänet on käsiteltävänä olevassa jutussa tuomittu vankeusrangaistukseen. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A olisi hankkinut auton rikollista toimintaa varten tai että auto olisi rikoksentekoa varten erityisesti varustettu. Ilmeisesti auto on hankittu ja sitä on käytetty normaalien liikennetarpeiden tyydyttämiseen. A on ilmoittanut auton arvoksi 50 000 markkaa ja anastetun perämoottorin uushankinta-arvoksi 8 500 markkaa. A:ta koskevasta lääkärintodistuksesta ilmenee, että hän sairastaa vaikeasti hoidettavissa olevaa vakavaa masennustilaa. Näissä olosuhteissa sekä ottaen lisäksi huomioon A:n vähävaraisuuden ja sen, että hänen on todettu rikokset tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla, Korkein oikeus ei pidä menettämisseuraamuksen tuomitsemista kohtuullisena. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Määräys takavarikoidun Nissan Bluebird -merkkisen henkilöauton EKN-180 tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi kumotaan ja tätä koskeva vaatimus hylätään. Asia jää tältä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Muilta osin asia ei ole ollut Korkeimman oikeuden tutkittavana. Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Kilpi, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Salla-Maaret Keränen esitti mietinnössään, ettei kihlakunnanoikeuden päätöstä muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Kari Vesanen.