KKO/1995/201

1995 false KKO:1995:201 Velkajärjestelyn hakija ei ollut henkilökohtaisessa vastuussa veloista, mutta hänen yhdessä puolisonsa kanssa omistamansa omakotitalokiinteistö, jolla puolisot asuivat, oli vakuutena vieraasta velasta. Hakijalle voitiin silti vakuusvastuun järjestelyn asemesta myöntää velkajärjestely. VJL 26 § VJL 73 § VJL 75 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös 11.11.1994 A pyysi käräjäoikeuteen 11.4.1994 saapuneella hakemuksella velkajärjestelyn aloittamista. Hakemuksesta kuitenkin ilmeni, ettei hakija ollut henkilökohtaisesti vastuussa hakemuksessa mainituista veloista. A:n vastuu oli vakuusvastuuta, joka perustui 26.4.1988 päivättyyn yleispanttaussitoumukseen, jolla A oli antanut yhdessä puolisonsa kanssa omistamaansa omakotitalokiinteistöön kiinnitetyn haltijavelkakirjan vakuudeksi hakemuksessa mainittujen saatavien maksamisesta. Näin ollen asiassa ei ollut edellytyksiä yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamiselle. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi hakemuksen tarkoittavan myös yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 73 §:ssä mainittua vakuusvastuun järjestelyä. Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi asiassa olevan edellytykset vakuusvastuun järjestelyyn. Tämän vuoksi käräjäoikeus yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain säännösten nojalla määräsi vakuusvastuun järjestelyn aloitettavaksi ja A:n laatimaan ehdotuksensa mainitun lain 75 §:ssä tarkoitetuksi maksuohjelmaksi. Turun hovioikeuden tuomio 17.2.1995 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että hänelle vakuusvastuun järjestelyn asemesta myönnetään velkajärjestely. Kansallis-Osake-Pankki pantin saajana ei vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.12.1995 Käsittelyratkaisu A:n määräajan jälkeen toimittama lisäselvitys jätetään huomiotta, koska selvityksen huomioon ottamiseen ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä. Pääasia A on tehnyt puolisonsa kanssa yhteisen velkajärjestelyhakemuksen. Puolisot asuvat yhdessä omistamallaan omakotikiinteistöllä, jonka arvo hakemukseen liitetyn kiinteistönvälittäjän arvion mukaan on 250 000 markkaa. A:lla ei ole henkilökohtaista velkaa, mutta hän on puolisonsa kanssa luovuttanut mainittuun kiinteistöön kiinnitetyn 300 000 markan pääomamääräisen haltijavelkakirjan Kansallis-Osake-Pankille pantiksi pankin eräälle osakeyhtiölle myöntämistä luotoista. Hakemuksen mukaan A saa vain eläketuloa, jonka määrä ennakonpidätyksen jälkeen on 4 350,57 markkaa kuukaudessa. A:n maksuvara kuukautta kohti on 1 250 markkaa. Puolison vastaava maksuvara on hakemuksen mukaan 753 markkaa. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 25 §:n 3 momentista ilmenevästä periaatteesta johtuen asiassa on ensin harkittava, onko A:lla yhdessä puolisonsa kanssa mahdollisuus suorittaa kysymyksessä oleva vakuusvelka vakuusvastuun järjestelyn puitteissa. Vakuusvastuun järjestelyyn kuuluvasta maksuohjelmasta säädetään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 75 §:ssä. Pykälässä todetaan, että maksuohjelman mukaan vakuuden asettajan on kyettävä muita sitoumuksiaan vaarantamatta maksamaan koko vakuusvelan määrä pykälässä mainittuine korkoineen enintään viiden vuoden kuluessa, tai jos velan jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika on tätä pitempi, sinä aikana. Kun vakuusvelan määrän arvioinnissa otetaan lähtökohdaksi kiinteistönvälittäjän arvioima puolisoiden omakotikiinteistön arvo kohtuullisilla realisointikustannuksilla vähennettynä sekä A:n ja hänen puolisonsa maksuvarat, voidaan havaita, että vakuusvelan määrä suhteessa puolisoiden maksukykyyn on huomattava. Ei myöskään ole odotettavissa, että erinäisistä sairauksista kärsivä A, joka on syntynyt vuonna 1921, pystyisi parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä velasta aiheutuvista menoista. On ilmeistä, ettei hän yhdessä puolisonsa kanssa kykenisi suorittamaan vakuusvelan määrää lain 75 §:ssä tarkoitetun maksuohjelman mukaisesti. Näissä olosuhteissa ongelmana on, voidaanko A:lle vakuusvastuun järjestelyn asemesta myöntää velkajärjestely. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei velkajärjestelyä voida myöntää, koska A ei ole henkilökohtaisesti vastuussa päävelallisen veloista pankille vaan hänen vastuunsa on vakuusvastuuta. Velkajärjestelyn edellytyksistä säädetään puheena olevan lain 9 §:ssä, että velalliselle, joka on maksukyvytön, voidaan myöntää velkajärjestely muun muassa, jos siihen on painavat perusteet ottaen huomioon velkojen määrä suhteessa velallisen maksukykyyn. Lain 73 §:n mukaan taas omistusasuntonsa toisen velasta vakuudeksi antaneelle voidaan velan eräännyttyä maksettavaksi vakuusvastuun järjestelyssä vahvistaa vakuusvastuuta koskeva maksuohjelma. Laissa ei ole säännöstä, joka kieltäisi myöntämästä velkajärjestelyn vakuuden antajallekin siinä tapauksessa, että edellytyksiä maksuohjelman vahvistamiseksi vakuusvastuun järjestelyssä ei ole. Verrattaessa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 75 §:stä ilmeneviä vakuusvastuun järjestelyn keinoja lain 25 ja 26 §:stä ilmeneviin vakuusvelkaan sovellettaviin velkajärjestelyn keinoihin on todettavissa, että vakuusvastuun järjestelyn keinot ovat rajoitetummat kuin varsinaisen velkajärjestelyn. Kuitenkin sekä velkajärjestelyn että vakuusvastuun järjestelyn osalta lain tarkoituksena on suojata velallisen asumista, kun velallisen omistusasunto on velasta vakuutena. Velallisten asumisen suoja ei toteutuisi tasapuolisesti, jos velkajärjestely ei olisi käytettävissä niillä vakuudenantajilla, jotka ovat pantanneet asuntonsa vieraasta velasta. Muutoinkaan ei ole perusteita tulkita velkajärjestelyn edellytyksiä koskevia säännöksiä niin, etteivät ne velan eräännyttyä maksettavaksi voisi koskea vakuusvastuussa olevaa. Myös lain 75 §:n esitöissä todetaan, että vakuudenantajalla on mahdollisuus hakea velkajärjestelyä, jos hän ei kykene maksamaan vakuusvelkaa käytettävissä olevilla tuloillaan ja varoillaan maksuohjelman enimmäiskeston aikana (HE n:o 183/1992 vp. s. 86). Näin ollen alempien oikeuksien tarkoittamaa periaatteellista estettä velkajärjestelyn aloittamiselle ei ole. Velkajärjestelyn aloittaminen, ellei siihen ole muuta estettä, voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia välittömästi käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liesivuori, Kilpi ja Kuusinen, joka toimi myös esittelijänä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Suhonen, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Jukka Kontio.