§:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan työnantajalla oli, mikäli hänellä oli oikeus irtisanoa työsopimus, oikeus lomauttaa työntekijä toistaiseksi tai määräajaksi. Saman momentin toisen virkkeen mukaan työnantaja oli oikeutettu työn tilapäisen vähentymisen vuoksi lomauttamaan työntekijän, mikäli työnantaja ei kohtuudella kyennyt järjestämään työntekijälle muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan työsuojeluvaltuutetulla oli työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukainen erityissuoja 30 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä selostettua lomauttamista vastaan. Sen sijaan momentin toisessa virkkeessä esitettyä lomauttamista vastaan työsuojeluvaltuutetulla ei ollut muista työntekijöistä poikkeavaa suojaa. Esitettyä kantaa oli perusteltu siten, että taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet ja työn tilapäisestä vähentymisestä johtuvat lomautusperusteet oli lailla 723/88 selvästi erotettu toisistaan.
§:n 1 momentin toisessa virkkeessä ei viitattu ensimmäisen virkkeen irtisanomis- tai purkuperusteeseen työn tilapäisen vähentymisen perusteella tapahtuvan lomauttamisen edellytyksenä. Asiassa ei ollut väitettykään, että A:n lomauttamisessa olisi käytetty muuta kuin ilmoitettua perustetta. A:n lomauttaminen oli tapahtunut työn tilapäisen vähentymisen perusteella. Yhtiön elementtitehtaan kaikki työntekijät tehtaanpäällikköä ja kustannuslaskijaa lukuun ottamatta oli lomautettu. Esitetyllä perusteella A:n suorittama työ oli loppunut kokonaan eikä hänellä tälläkään perusteella ollut poikkeavaa suojaa lomauttamista vastaan.
§:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan lomauttaminen oli mahdollista vain ellei työnantaja kohtuudella kyennyt järjestämään työntekijälle muuta työtä. Lainkohdan tarkoittaman työn ei tarvinnut olla työsopimuksen mukaista työtä eikä työstä maksettavan palkan saman suuruista kuin aikaisemmassa työssä. Elementtitehtaan työt olivat loppuneet kokonaan. Yhtiön palveluksessa ei elementtitehdasta lukuun ottamatta ollut ollut raudoittajia. Yhtiö ei näin ollen ollut voinut järjestää A:lle työtä hänen aikaisemmassa työpisteessään eikä samanlaista työtä. Myös yhtiön muissa työpisteissä oli lomautettu työntekijöitä. Tällaisen asiantilan vallitessa yhtiö ei ollut voinut kohtuudella järjestää A:lle muuta työtä 27.7.1992. A ei ollut väittänytkään, että yhtiö olisi ollut velvollinen järjestämään hänelle koulutusta. Näillä perusteilla raastuvanoikeus katsoi yhtiön olleen oikeutettu lomauttamaan A:n 27.7.1992 lukien. Yhtiö ei ollut korvausvelvollinen lomauttamisen vuoksi. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Turun hovioikeuden tuomio 9.6.1994 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja toistanut vahingonkorvausvaatimuksensa. Yhtiö on vastannut muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.12.1995 Perustelut A on työskennellyt raudoittajana Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n elementtitehtaalla Turussa. Hän on ollut tehtaan työntekijöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu. Hän on myös toiminut henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa annetun lain mukaisena henkilöstön edustajana yhtiön Turun aluetoimiston ja sittemmin Lounais-Suomen piirin johtoryhmässä. Yhtiö on tilausten loppumisen johdosta sulkenut elementtitehtaan tuotannon keskeytymisen ajaksi ja lomauttanut A:n sekä tehtaan päällikköä ja kustannuslaskijaa lukuunottamatta kaikki muut tehtaan työntekijät. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa luottamusmiehen ammattitaitoa. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 11 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta sekä henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa annetun lain 11 §:n mukaan henkilöstön edustajan irtisanomissuojasta on vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädetään luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta. Jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hänellä on
§:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla oikeus 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen lomauttaa työntekijä siten, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen muutoin pysyessä voimassa. Työsuojeluvaltuutettu ja henkilöstön edustaja voidaan tällöin lomauttaa työn vähentymisen perusteella ilman hänen edustamiensa työntekijöiden suostumusta, josta nyt ei ole kysymys, vain kun työ kokonaan päättyy eikä hänelle voida järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä. Lain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan työntekijä voidaan edellä mainitulla tavalla lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. Lain 37 a §:stä puolestaan ilmenee, ettei työsopimusta kuitenkaan voida irtisanoa työn tilapäisen vähentymisen perusteella. Raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun lomautuksen perusteita koskeneen työsopimuslain muutoksen (723/88) esitöistä tai muutoinkaan ei ole pääteltävissä, että sen yhteydessä olisi tarkoitettu muuttaa lakia siltä osalta kuin se koski oikeutta lomauttaa 53 §:n 2 momentissa tarkoitettu luottamusmies taikka näin ollen myöskään työsuojeluvaltuutettu tai nyt kysymyksessä oleva henkilöstön edustaja. Sen sijaan jo ennen tuota lainmuutosta on ollut tulkinnanvaraista, onko sekä millä edellytyksillä luottamusmies ja muu irtisanomissuojan suhteen samassa asemassa oleva työntekijä voitu lomauttaa työn tilapäisen vähentymisen perusteella.
§:n 1 momentin rakenne ja sanamuoto huomioon ottaen säännöstä voidaan perustellusti tulkita siten, että sen toisessa virkkeessä lievennetään edellisessä virkkeessä säädettyjä, työsopimuksen päättämisperusteisiin sidottuja lomauttamisen edellytyksiä sallimalla lomauttaminen tietyin edellytyksin jo työn vähentyessä tilapäisesti, vaikkei sen perusteella ole oikeutta irtisanoa työsopimusta. Kun työntekijä, jolla on 53 §:n 2 momentissa säädetty irtisanomissuoja, saadaan irtisanoa työn vähentymisen johdosta vain edellä todetuin edellytyksin, tämä merkitsee, että hänet voidaan työn tilapäisen vähentymisen perusteella lomauttaa vain, kun työ tuolloin kokonaan loppuu eikä hänelle voida tuona aikana järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Tämä tulkinta vastaa myös 53 §:n 2 momentin tarkoitusta suojata ja vahvistaa siinä tarkoitetun työntekijän asemaa hänen toimintamahdollisuuksiensa turvaamiseksi työpaikalla. Säännöksen tarkoitus ei sensijaan toteutuisi, jos työnantaja voisi työn tilapäisesti vähentyessä lomauttaa hänet samoin edellytyksin kuin muut työpaikan työntekijät ja siis myös vaihtoehtoisesti näiden kanssa. Tässä tapauksessa työ on tilapäisesti vähentynyt siten, että tehtaan tuotanto on kokonaan keskeytynyt ja A:n työ tuoksi ajaksi kokonaan loppunut. A:lle ei ole voitu lomauttamisen sijasta järjestää elementtitehtaalla muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan. Näin ollen yhtiöllä on ollut oikeus lomauttaa myös työsuojeluvaltuutettuna ja henkilöstön edustajana toiminut A. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava esittelijäneuvos Jalanko: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa: A on työskennellyt raudoittajana Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n elementtitehtaalla Turussa. Hän on ollut tehtaan työntekijöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu. Hän on myös toiminut henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa annetun lain mukaisena henkilöstön edustajana yhtiön Turun aluetoimiston ja sittemmin Lounais-Suomen piirin johtoryhmässä. Yhtiö on elementtitehtaan tilausten loppumisesta johtuneen työn vähyyden nojalla lomauttanut A:n ja muut tehtaan työntekijät ajaksi 27.7. - 23.10.1992. Lomautusten alkamisen jälkeen yhtiö on tehnyt päätöksen tehtaan toiminnan lopettamisesta. A:n vastustettua lomautustaan yhtiö on 1.10.1992 alkaen ottanut hänet rakennusmiehen työhön Liedon kunnantalon työmaalle. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa luottamusmiehen ammattitaitoa. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 11 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta sekä henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa annetun lain 11 §:n mukaan henkilöstön edustajan irtisanomissuojasta on vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädetään luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta. Jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hänellä on
§:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla oikeus 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen lomauttaa työntekijä siten, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen muutoin pysyessä voimassa. Työsuojeluvaltuutetun ja henkilöstön edustajan erityissuoja ulottuu siten myös tällaista lomauttamista vastaan.
§:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan työntekijä voidaan edellä mainitulla tavalla lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. A on lomautettu työn tilapäisen vähentymisen perusteella, joten jutussa on kysymys siitä, ulottuuko työsuojeluvaltuutetun ja henkilöstön edustajan erityissuoja myös tällaista lomauttamista vastaan.
§:n 1 momentissa on erotettu toisistaan irtisanomis- tai purkuperusteella ja työn tilapäisen vähentymisen perusteella toimeenpantavat lomauttamiset. Säännöksen toisessa virkkeessä ei lomauttamisen edellytysten osalta viitata säännöksen ensimmäiseen virkkeeseen. Työn tilapäisen vähentymisen perusteella toimeenpantavasta lomauttamisesta on ennen voimassa olevia säännöksiä säädetty
§:n 1 momentin ohella myös työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa (320/70). Tuolloinkin on kuitenkin erotettu toisistaan irtisanomis- tai purkuperusteella ja työn tilapäisen vähentymisen perusteella toimeenpantavat lomauttamiset. Edellä mainittuja säännöksiä koskevassa lainvalmisteluaineistossa ei käsitellä työsuojeluvaltuutetun (luottamusmiehen) eikä henkilöstön edustajan suojaa
§:n 1 momentin toisen virkkeen mukaista lomauttamista vastaan. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että työsuojeluvaltuutetulla (luottamusmiehellä) ei tässä suhteessa ole erityisasemaa (Kahri -Hietala: Työsopimuslaki, 1995, s. 370 ja Koskinen ym: Talous ja työsuhdeturva, 1993, s. 78). Toisaalta työsuojeluvaltuutetun ja henkilöstön edustajan erityissuojan taustalla olevan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on suojata ja vahvistaa mainittujen henkilöiden asemaa. Tämä tarkoitus viittaa siihen, että heidän erityissuojansa tulee ulottua myös kysymyksessä olevaan tilanteeseen. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöksen tarkoitus ei toteudu, jos työnantaja voi työn tilapäisesti vähentyessä lomauttaa työsuojeluvaltuutetun ja henkilöstön edustajan samoin edellytyksin kuin muut työntekijät. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla työsuojeluvaltuutettuna ja henkilöstön edustajana on ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukainen erityissuoja myös lain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesti eli työn tilapäisen vähentymisen perusteella toimeenpantua määräaikaista lomauttamista vastaan. Tässä tapauksessa yhtiö on kuitenkin työn tilapäisen vähentymisen johdosta lomauttanut elementtitehtaan kaikki työntekijät ja työ on lomautuksen ajaksi kokonaan päättynyt. A:lle ei ole voitu lomauttamisen sijasta järjestää muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on muiden työntekijöiden ohella voinut lomauttaa myös työsuojeluvaltuutettuna ja henkilöstön edustajana toimineen A:n. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa vahingonkorvaukseen. Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Ylimääräinen oikeusneuvos Vuori: Esittelijän mietinnössä sanotuilla perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen. Oikeusneuvos Tulokas: Perustelujen osalta yhdyn Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen neljässä ensimmäisessä kappaleessa sanottuun. Lisäksi lausun seuraavaa: Edellä kerrottujen säännösten perusteella on tulkinnanvaraista, voidaanko ja millä edellytyksillä luottamusmies ja muu irtisanomissuojan suhteen samassa asemassa oleva työntekijä lomauttaa työn tilapäisen vähentymisen perusteella. Lomauttamista koskevien säännösten rakenteesta, aikaisemmin voimassa olleista lomauttamista koskevista säännöksistä taikka lainvalmisteluaineistosta ei löydy tulkinta-apua. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin tarkoituksena on suojata ja vahvistaa luottamusmiehen ja muun irtisanomissuojan suhteen samassa asemassa olevan työntekijän asemaa hänen toimintamahdollisuuksiensa turvaamiseksi työpaikalla. Säännöksen tarkoitus ei toteutuisi, jos työnantaja voisi työn tilapäisesti vähentyessä lomauttaa hänet samoin edellytyksin kuin muut työntekijät ja siis myös vaihtoehtoisesti näiden kanssa. Tässä tapauksessa työ on tilapäisesti vähentynyt siten, että tehtaan tuotanto on kokonaan keskeytynyt ja A:n työ tuoksi ajaksi kokonaan loppunut. A:lle ei ole voitu lomauttamisen sijasta järjestää elementtitehtaalla muuta työtä, joka olisi vastannut hänen ammattitaitoaan. Näin ollen yhtiöllä on ollut oikeus muun henkilöstön ohella lomauttaa myös työsuojeluvaltuutettuna ja henkilöstön edustajana toiminut A. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liesivuori, Onninen ja Mikkola. Esittelijä Kirsi Kanerva. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Taipale (eri mieltä), Suhonen ja Tulokas (eri mieltä) sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori (eri mieltä). Esittelijä Risto Jalanko (mietintö).
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.