KKO/1995/209

1995 false KKO:1995:209 Ks. KKO:1933-II-69 Ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentin mukainen oikeus hylätä kiinteistön pakkohuutokaupassa velkojainluettelon mukaisen alimman hyväksyttävän tarjouksen ylittävä tarjous oli useasta ulosottovelkojasta vain sillä, jonka saatavalla oli paras etuoikeus. UL 5 luku 41 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Pakkohuutokauppa Tampereen kaupunginvouti myi 22.4.1994 toimitetussa pakkohuutokaupassa Tampereen kaupungin Ikurin kaupunginosan korttelissa 3707 sijaitsevan tontin numero 2 velkojen suoritukseksi. Korkein hyväksytty tarjous huutokaupassa oli 99 000 markkaa. Velkojainluettelon mukaan täytäntöönpanokulujen määrä oli 4 889,00 markkaa. Etuoikeusjärjestyksessä toiselle sijalle velkojainluetteloon oli merkitty Suomen Yhdyspankki Oy:n (jäljempänä SYP) kiinnitysperusteista saatavaa 77 765,38 markkaa. Tämän jälkeen kolmannelle sijalle oli merkitty Kansallis-Osake-Pankin (jäljempänä KOP) saatavaa 569 204,25 markkaa. Alin hyväksyttävä tarjous määrättiin suuremmaksi kuin huutokauppakulut 4 889,00 markkaa. Pakkohuutokaupan myyntiehdoissa lausuttiin muun ohella, että mikäli tarjottu kauppasumma ei riittänyt velkojainluetteloon parhaalla etuoikeudella merkityn hakijan SYP:n uloshaettujen saatavien täydeksi maksuksi, tällä oli oikeus vastustaa myyntiä. KOP:n edustajan tiedustelun johdosta pakkohuutokauppatilaisuudessa ilmoitettiin, ettei KOP:lla ollut ulosottokäytännössä ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vallitsevan ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentin tulkinnan mukaan oikeutta vastustaa tarjouksen hyväksymistä, mikäli tarjottu kauppasumma ei riittänyt KOP:n uloshaettujen saatavien täydeksi maksuksi. Valitus Hämeen lääninhallitukselle KOP lausui lääninhallitukseen 11.5.1994 saapuneessa valituksessaan, että myös KOP:lla pakkohuutokaupan hakijana oli oikeus vastustaa myymistä, mikäli kauppasumma ei riittänyt sen saamisen maksuksi. Pankin näkemyksen mukaan kaikilla hakijoina olevilla velkojilla oli tämä oikeus riippumatta siitä, mikä heidän mahdollinen etuoikeusasemansa pakkohuutokaupassa oli. Pankki huomautti olleensa asiassa aktiivinen velkoja ja maksaneensa huutokauppaennakon. Pankki oli hankkinut tontista 21.10.1993 päivätyn arvion, jonka mukaan kiinteistön käypä arvo oli tuolloin ollut 310 000,00 markkaa. Pankilla oli siten asiassa suurin intressi, koska pakkohuutokauppahinnaksi oli tullut ainoastaan 99 000,00 markkaa. Pankki vaati, että lääninhallitus kumoaa pakkohuutokaupan uuden lainmukaisen pakkohuutokaupan toimittamiseksi. Lääninhallituksen päätös 19.5.1994 Lääninhallitus lausui, että KOP:n lisäksi myös SYP oli pyytänyt pakkohuutokaupan toimittamista. Mikäli ulosmittausvelkojia oli useita, kuten tässä tapauksessa, alin hyväksyttävä tarjous määräytyi sen saamisen mukaan, jolla haunalaisista saamisista oli paras etuoikeus. Tässä tapauksessa alin hyväksyttävä tarjous oli oikein määrätty. Ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentin mukainen valta hylätä alimpaan hyväksyttävään määrään nouseva tarjous oli vain sillä ulosmittausvelkojalla, jonka saatavalla oli uloshaetuista saatavista paras etuoikeus. KOP:lla ei näin ollen ollut tätä oikeutta. Edelleen lääninhallitus katsoi, ettei sillä seikalla, kuka oli maksanut pakkohuutokauppakulujen ennakon, ollut merkitystä ratkaistaessa sitä, kenellä oli ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentin mukainen valintavalta. Myöskään sillä seikalla, että tontin pakkohuutokauppahinta oli mahdollisesti jäänyt käypää hintaa alemmaksi, ei ollut merkitystä asiassa. Laillisia edellytyksiä valituksen hyväksymiselle ei siten ollut. Ulosottolain 5 luvun 28 §:n 1 momentin ja 41 §:n 1 momentin sisältämän oikeusohjeen nojalla lääninhallitus hylkäsi valituksen. Turun hovioikeuden tuomio 8.2.1995 KOP valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut lääninhallituksen päätöstä. Eri mieltä ollut jäsen, hovioikeudenneuvos Liesivuori lausui esittelijän mietinnön hyväksyen, että kiinteistö oli ollut ulosmitattuna myös KOP:n saatavasta ennen pakkohuutokauppakuulutusta ja kiinteistö oli kuulutettu myytäväksi myös sen saatavasta. Siten KOP:a oli pidettävä ulosottolain 5 luvun 41 §:n mukaisena hakijavelkojana. KOP, jonka saatavan suoritukseksi pakkohuutokaupassa tehty korkein tarjous ei ollut riittänyt, ei ollut nimenomaan antanut suostumustaan myyntiin, mutta ei myöskään ollut ilmoittanut vastustavansa myyntiä ennen korkeimman tarjouksen hyväksymistä. Näillä perusteilla eri mieltä ollut jäsen ei muuttanut lääninhallituksen päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA KOP:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki vaati, että Korkein oikeus kumoaa toimitetun pakkohuutokaupan ja määrää järjestettäväksi uuden, ensimmäisenä pakkohuutokauppana pidettävän pakkohuutokaupan, jossa pankille myönnetään ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentin mukainen oikeus hyväksyä tai hylätä korkein tehty tarjous. Merita Pankki Oy (entinen SYP) antoi siltä KOP:n hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.12.1995 Perustelut Ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentissa säädetään: "Jos huutokaupassa tehdään niin korkea tarjous, että se velkojain luettelon mukaan saadaan hyväksyä, tapahtukoon kiinteistön myyminen, paitsi jos kauppasumma ei riitä hakijan saamisen maksuksi ja hän vastustaa myymistä.". Valituksenalaisessa asiassa on kysymys siitä, onko, jos kiinteistö on ulosmitattu eri etuoikeussijoilla olevien saatavien suorittamiseksi, säännöksestä ilmenevä vastustamisoikeus kaikilla ulosoton hakijoilla vai ainoastaan sillä, jonka saatavalla on paras etuoikeus. Kysymyksestä on oikeuskirjallisuudessa esitetty eri käsityksiä. Ensiksi mainittua tulkintavaihtoehtoa on puollettu viittaamalla säännöksen väljään sanamuotoon ja tulkintaa on perusteltu myös tarpeella suojata huonommalla etuoikeussijalla olevia ulosoton hakijoita oikeudenmenetyksiltä erityisesti siinä tapauksessa, että huutokaupassa tehty tarjous on selvästi alihintainen. Viimeksi mainittua, kirjallisuudessa vallitsevaksi muodostunutta tulkintaa taas on perusteltu yleisesti ulosoton joutuisuusvaatimuksella ja vielä erikseen ulosoton hakijoina olevien kiinnitysluotonantajien tarpeella saada takeet siitä, että panttiesine on tarvittaessa vaikeuksitta realisoitavissa. Sitä on pidetty olennaisena kiinnitysluotonannon vakauden edellytyksenä. Ulosottolain valmistelutöihin kuuluneessa lainvalmistelukunnan mietinnössä (Lagberedningens förslag till utsökningslag och till andra dermed sammanhängande författningar jemte motiv. Helsingfors 1889. s. 157 - 158) kiinnitettiin erityisesti huomiota paremmassa etuoikeusasemassa olevan pantinhaltijan aseman turvaamiseen. Tätä ilmensi muun muassa 5 luvun 28 §:n 1 momentin säännös siitä, että alinta hyväksyttävää tarjousta laskettaessa on otettava huomioon uloshaettua saatavaa paremmassa etuoikeusasemassa olevat saatavat. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on vakiintuneesti Korkeimman oikeuden ratkaisun 1935 I 54 mukaisesti katsottu, että silloin kun kiinteistö myydään useiden saamisten suoritukseksi, alin hyväksyttävä tarjous lasketaan sen saamisen mukaan, jolla haetuista saamisista on paras etuoikeus. Muulle kuin parhaan etuoikeusaseman omaavalle hakijalle annettu mahdollisuus estää kiinteistön myyminen ja vaatia toista huutokauppaa voisi heikentää parhaassa etuoikeusasemassa olevan hakijan asemaa. Tämä ei vastaisi lainsäätäjän edellä mainittua pyrkimystä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1933 II 69 nimenomaisesti asettunut sille kannalle, että ulosottolain 5 luvun 41 §:n 1 momentissa tarkoitettu vastustamisoikeus oli kahdesta ulosoton hakijasta vain paremmalla etuoikeussijalla olevalla hakijalla. Ratkaistavana olevassa asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aiheen tarkistaa tätä aikaisemmin omaksuttua kantaa. Näin on asia etenkin kun otetaan huomioon, että pykälään on 1.7.1995 voimaan tulleella lainmuutoksella (551/95) lisätty uusi 3 momentti, joka on tarkoitettu estämään kiinteistön myymisen pakkohuutokaupalla sen käypää pakkohuutokauppa-arvoa olennaisesti alhaisemmasta hinnasta. Tämän myötä vastakkaisen tulkintavaihtoehdon pääperuste kysymyksessä olevan säännöksen väljän sanamuodon ohella on pitkälti menettänyt merkityksensä. Tämän mukaisesti Korkein oikeus katsoo, että KOP:lla, jonka uloshaettu saatava on ollut huonommalla etuoikeussijalla kuin SYP:n uloshaettu saatava, ei ole ollut oikeutta vastustaa kiinteistön myyntiä valituksenalaisessa pakkohuutokaupassa. Muilla KOP:n mainitsemilla seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa sen vastustamisoikeutta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut oikeushallintopäällikkö Paavo Kokkarinen. Esittelijä Kari Virtanen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde, Liesivuori (eri mieltä) ja Saarinen. Esittelijä Anna-Liisa Aarnio-Helminen (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Krook, Wirilander ja Lehtimaja sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Pekka Haapaniemi.