1995 false KKO:1995:212 Kysymys rikoslain 7 luvun 8 §:n soveltamisesta. RL 7 luku 6 § RL 7 luku 7 § RL 7 luku 8 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän vaatimus Lappeenrannan kärä

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 2 päivää, 2) varkaudesta (tekoaika 21.7.1992), josta Porin raastuvanoikeus oli 1.4.1993 julistamallaan ja Turun hovioikeuden 5.5.1994 pysyttämällä päätöksellä tuominnut A:n 60 päiväksi vankeuteen, sekä 3) luvattomasta käytöstä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 30.9.1992 vastainen yö) sekä varkauden yrityksestä (tekoaika 4.10.1992), joista rikoksista Mikkelin raastuvanoikeus oli 7.7.1993 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä määrännyt A:lle 5 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen,

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 3 päivää. Lisäksi kihlakunnanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden. Käräjäoikeuden tuomio 27.5.1994 Käräjäoikeus oli asiakirjoista havainnut, että A:lla oli täytäntöönpantavana seuraaviin täytäntöönpanokelpoisiin tuomioihin perustuvat rangaistukset: a) Imatran kihlakunnanoikeuden 21.10.1992 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle luvattomasta käytöstä, ajo-oikeudetta ajosta ja törkeästä rattijuopumuksesta (kaikkien tekoaika 9. ja 10.5.1992) sekä liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 10.5.1992) yhteisen 3 kuukauden vankeusrangaistuksen,

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 2 päivää. b) Imatran kihlakunnanoikeuden 8.12.1992 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle kahdesta varkauden yrityksestä (tekoaika 21.10.1992), luvattomasta käytöstä (tekoaika 2.11.1992), törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 2.11.1992), ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 2.11.1992), varkaudesta (tekoaika 14.11.1992), luvattomasta käytöstä (tekoaika 20.11.1992), törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 20.11.1992) ja ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 20.11.1992) yhteisen 5 kuukauden vankeusrangaistuksen,

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 10 päivää. Lisäksi kihlakunnanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden.

1. c)Porin raastuvanoikeuden 1.4.1993 julistama päätös, jonka Turun hovioikeus on 5.5.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla raastuvanoikeus oli määrännyt A:lle varkaudesta (tekoaika 21.7.1992) 60 päivän vankeusrangaistuksen.
2. d)Imatran kihlakunnanoikeuden 15.4.1993 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle kahdesta varkaudesta (tekoajat 31.12.1992 ja 4.1.1993) yhteisen 3 kuukauden vankeusrangaistuksen.
3. e)Mikkelin raastuvanoikeuden 7.7.1993 julistama lainvoiman saanut päätös, jolla raastuvanoikeus oli määrännyt A:lle luvattomasta käytöstä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta (kaikkien tekoaika 30.9.1992 vastainen yö) sekä varkauden yrityksestä (tekoaika 4.10.1992) yhteisen 5 kuukauden vankeusrangaistuksen,

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 3 päivää. Lisäksi raastuvanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden. f) Imatran kihlakunnanoikeuden 19.8.1993 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 18.11.1993 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle luvattomasta käytöstä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta (kaikkien tekoaika 7.5.1993), alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta (tekoaika 15.5.1993), varkaudesta (tekoaika 26.5.1993), törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 31.5.1993), ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 31.5.1993), alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta (tekoaika 28.6.1993), näpistyksestä (tekoaika 2.7.1993), alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta (tekoaika 2.7.1993), kahdesta varkauden yrityksestä (tekoaika 9.7.1993), kahdesta alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta (tekoaika 10.7.1993), näpistyksestä (tekoaika 15.7.1993), näpistyksestä (tekoaika 17.7.1993), törkeästä varkaudesta (tekoaika 22.7.1993), varkauden yrityksestä (tekoaika 22.7.1993), varkauden yrityksestä (tekoaika 28.7.1993), varkaudesta (tekoaika 28. -31.7.1993) sekä näpistyksestä (tekoaika 30.7.1993) yhteisen 1 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksen,

§:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 19 päivää.

1. g)Lappeenrannan käräjäoikeuden 25.2.1994 julistama lainvoiman saanut tuomio, jolla käräjäoikeus oli määrännyt A:lle edellä kohdissa
2. e)ja
3. f)määrättyjen rangaistusten sijasta yhteisen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 22 päivää. Käräjäoikeus totesi, että Lappeenrannan käräjäoikeuden määrätessä A:lle 25.2.1994 edellä kohdassa
4. g)mainitun yhteisen vankeusrangaistuksen edellä kohdissa
5. a)-
6. d)tarkoitetut vankeusrangaistukset eivät olleet vielä olleet täytäntöönpanokelpoisia ja että rikoslain 7 luvun 6 §:stä ilmenevien rikosten yhtymistä koskevien niin sanottujen konkurrenssin katkeamissääntöjen mukaan edellä kerrotuista rikoksista tulisi määrätä yhteinen vankeusrangaistus erikseen kohdissa a),
7. c)ja
8. e)kerrotuista rikoksista, erikseen kohdassa
9. b)kerrotuista rikoksista, erikseen kohdassa
10. d)kerrotuista rikoksista ja erikseen kohdassa
11. f)kerrotuista rikoksista. Lisäksi käräjäoikeus totesi, että rikoslain 7 luvun 8 §:ssä on säädetty yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellisesta määräämisestä tilanteessa, jossa aikaisempi yhteinen vankeusrangaistus havaitaan virheellisesti määrätyksi. Jos myöhemmin rikoslain 7 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että jostakin rikoksesta, josta on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, ja jostakin muusta rikoksesta olisi tullut tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, oli kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus. Koska käräjäoikeus oli 25.2.1994 määrännyt virheellisesti edellä kohdassa
12. g)mainitun yhteisen vankeusrangaistuksen edellä kohdissa
13. e)ja
14. f)kerrotuista rikoksista, uusi yhteinen vankeusrangaistus oli rikoslain 7 luvun 8 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti määrättävä nyt kaikista niistä rikoksista, jotka rikosten yhtymistä koskevien niin sanottujen konkurrenssin katkeamissääntöjen mukaan olisi pitänyt ottaa huomioon tuomittaessa rangaistuksia virheellisten yhteisten vankeusrangaistusten perusteena olevista rikoksista. Tämän vuoksi ja viitaten Korkeimman oikeuden ratkaisuihin 1993:152 ja 1993:170 käräjäoikeus määräsi A:lle yhteisen 1 vuoden 10 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten kaikista edellä kohdissa
15. a)-
16. f)kerrotuista rikoksista. Yhteisestä vankeusrangaistuksesta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 1 kuukausi 4 päivää. Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.11.1994 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja lausui, että käräjäoikeuden ei olisi tullut soveltaa nyt puheena olevassa tapauksessa rikoslain 7 luvun 8 §:n säännöstä yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellisesta määräämisestä, vaan määrätä yhteinen vankeusrangaistus hänen vaatimuksensa mukaisesti lähtien siitä, että käräjäoikeuden tuomion
17. a)kohdassa mainittu Imatran kihlakunnanoikeuden 21.10.1992 julistama päätös katkaisi konkurrenssin. Tämän päätöksen jälkeen, mutta ennen Imatran kihlakunnanoikeuden 19.8.1993 julistamaa päätöstä julistetuissa päätöksissä tarkoitetuista rikoksista olisi tullut erikseen määrätä yhteinen vankeusrangaistus. Viimeksi mainitussa päätöksessä syyksi luettujen rikosten tuli jäädä omaksi ryhmäkseen. Hovioikeus lausui, ettei käräjäoikeuden tuomion kohdissa
18. b)ja
19. d)mainittujen yhteisten vankeusrangaistusten määrääminen ollut tapahtunut rikoslain 7 luvun 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin virheellisesti eikä näitä rangaistuksia koskevia rikoksia siten ollut otettava huomioon yhteistä vankeusrangaistusta määrättäessä. Yhteinen vankeusrangaistus oli siten sanotun lainkohdan nojalla määrättävä vain edellä kohdissa a), c),
20. e)ja
21. f)tarkoitetuista rikoksista. Tämän vuoksi hovioikeus, muuttaen käräjäoikeuden tuomiota, määräsi A:lle edellä kohdissa a), c),
22. e)ja
23. f)tarkoitetuista rikoksista yhteisen 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 24 päivää. Lisäksi hovioikeus määräsi, että edellä kohdissa
24. b)ja
25. d)tuomitut rangaistukset jäivät aikaisempien lausumien varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomio pysytetään. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.12.1995 Perustelut A on tuomittu rangaistuksiin siten kuin edeltä kohdista
26. a)-
27. f)ilmenee. Lappeenrannan käräjäoikeus on 25.2.1994 julistamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla määrännyt A:lle edellä kohdissa
28. e)ja
29. f)määrättyjen rangaistusten sijasta yhteisen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 22 päivää. Rikoslain 7 luvun 8 §:n mukaan silloin, jos yhteinen vankeusrangaistus on määrätty kahdesta tai useammasta rikoksesta ja sittemmin saman luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että jostakin niistä rikoksista, joista on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, sekä jostakin muusta rikoksesta olisi tullut määrätä tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, on kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus. Mikkelin raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut edellä kohdassa
30. e)tarkoitetut teot on tehty ennen kuin Imatran kihlakunnanoikeus 21.10.1992 on edellä kohdassa
31. a)mainitulla päätöksellään tuominnut A:lle ehdottoman vankeusrangaistuksen. Sanotuissa päätöksissä tarkoitetuista rikoksista raastuvanoikeuden olisi siten tullut, mikäli kihlakunnanoikeuden päätös olisi ollut lainvoimainen, määrätä rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti keskenään yhteinen vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Lappeenrannan käräjäoikeuden ei olisi tullut 25.2.1994 määrätä edellä kohdassa
32. g)mainittua yhteistä vankeusrangaistusta ennen kuin olisi selvinnyt, tulisiko kihlakunnanoikeuden päätös lainvoimaiseksi. Siten yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen on ollut virheellinen. Käräjäoikeuden määrätessä tässä asiassa 27.5.1994 yhteisen vankeusrangaistuksen vain edellä kohdassa
33. g)mainittu yhteinen vankeusrangaistus on ollut määrätty rikoslain 7 luvun 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin virheellisesti. Määrättäessä rikoslain 7 luvun 7 §:n mukaisesti yhteistä vankeusrangaistusta täytäntöönpanoa varten sanottu rangaistus voidaan määrätä vain sellaisten vankeusrangaistusten kesken, joita koskevista rikoksista olisi, jos ne olisivat olleet käsiteltävinä samalla kertaa, ollut tuomittava yhteinen vankeusrangaistus. Tällainen yhteinen vankeusrangaistus olisi voitu määrätä vain edellä kohdissa a),
34. c)ja
35. e)mainituista vankeusrangaistuksista. Siitä, että käräjäoikeus on määrännyt kohdassa
36. g)mainitun yhteisen vankeusrangaistuksen edellä selostetulla tavalla virheellisesti, johtuu rikoslain 7 luvun 8 §:n säännöksen mukaan, että yhteinen vankeusrangaistus on määrättävä kohdissa a), c),
37. e)ja
38. f)mainituista rangaistuksista. Sitä vastoin kohdissa
39. b)ja
40. d)mainittuja rangaistuksia ei voida sisällyttää yhteiseen vankeusrangaistukseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole esitetty aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Nuuttila. Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Seppänen, Setälä ja Räisänen. Esittelijä Minna Hällström. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Suhnen, Raulos ja Kivinen. Esittelijä Kari Vesanen.