KKO/1995/22

1995 false KKO:1995:22 Ään. Jo entuudestaan pääosin velkapääomalla toiminut yrittäjä oli yhdessä eräiden muiden kanssa perustanut kiinteistöyhtiön kokonaan velkarahoituksen varaan. Hän oli antanut takaussitoumuksen kiinteistöyhtiön veloista. Kiinteistöyhtiön toiminnalla, joka tähtäsi neljän vapaa-ajan asunnon rakentamiseen myytäväksi, tavoiteltiin suuria taloudellisia voittoja ja toimintaan sisältyi huomattava taloudellinen riski. Kiinteistöyhtiön toiminnan katsottiin olleen pääasiallisesti keinottelunluonteista. Yrittäjän velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 3 kohdassa säädetty este. L yksityishenkilön velkajärjestelystä 10 § 3 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Velkajärjestelyhakemus Lapuan kihlakunnanoikeudessa A pyysi kihlakunnanoikeuteen 14.7.1993 saapuneessa hakemuksessaan velkajärjestelyn aloittamista. Kihlakunnanoikeus varasi A:n velkojille Kansallis-Osake-Pankille, Kera Oy:lle ja Valtiontakuukeskukselle sekä A:n kanssatakaajalle tilaisuuden lausuman antamiseen. Ainoana lausuman antajana Kansallis-Osake-Pankki ilmoitti kannattavansa velkajärjestelyn aloittamista. Lisäksi ulosottomies antoi pyydetyn ulosottoselvityksen. Kihlakunnanoikeuden päätös 20.8.1993 Kihlakunnanoikeus lausui, että A:n kaikkien velkojen yhteismäärä oli hakemuksen mukaan 3 770 418 markkaa, josta summasta hänen takaamiensa Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän velkojen osuus oli 2 150 000 markkaa. A oli ilmoittanut perustaneensa eräiden muiden henkilöiden kanssa mainitun kiinteistöyhtiön, jonka toimialana oli ollut omistaa ja hallita eräitä tiloja ja niille rakennettavia lomarakennuksia. Yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 22.8.

1. Rakentaminen ja rahoitus oli tapahtunut kokonaan velkapääomalla. Kyseessä oli keinottelunluonteinen elinkeinotoiminta, jossa oli tavoiteltu suuria taloudellisia voittoja tietoisena siitä, että toimintaan sisältyi myös huomattava taloudellinen riski. Näillä perusteilla ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 3 kohdan nojalla kihlakunnanoikeus hylkäsi hakemuksen. Vaasan hovioikeuden tuomio 25.1.1994 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut velkajärjestelyn aloittamista tai asian palauttamista käräjäoikeuteen. Lisäkirjoituksessaan A on pyytänyt väliaikaisen ulosmittauskiellon määräämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.2.1995 Perustelut A:n 14.7.1993 Lapuan kihlakunnanoikeudelle jättämästä velkajärjestelyhakemuksesta ilmenee, että hänen velkojensa jäljellä olevat pääomat ovat yhteensä 3 770 418 markkaa, minkä ohella korkoja on maksamatta 676 951 markkaa. A on harjoittamansa yritystoiminnan päätyttyä ollut osa-aikatyössä. Hänen bruttotulonsa ovat 3 600 markkaa kuukaudessa ja hänen varallisuutensa arvo 351 000 markkaa. Verotustodistusten mukaan A:n tulot ovat vuonna 1989 olleet 210 111 markkaa, vuonna 1990 273 240 markkaa ja vuonna 1991 256 520 markkaa. A:lla on kaksi alaikäistä lasta ja puoliso, jonka bruttotulot kuukaudessa ovat hakemuksen laatimisen aikana olleet 6 973 markkaa. A:n maksukyvyssä ei ole odotettavissa muutosta parempaan. Korkein oikeus katsoo, että velkajärjestelylle on olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n 2 kohdan mukaiset edellytykset. Koska A on ennen velkajärjestelyn hakemista ilmoituksensa mukaan selvitellyt velkojiensa kanssa sovintomahdollisuutta, ei myöskään mainitun lain 11 §:n säännös ole esteenä velkajärjestelylle. A on vuosina 1986 - 1992 toiminut C:n kanssa yrittäjänä muun muassa heidän pääosaltaan yhteisesti omistamassaan Futermo Oy:ssä, jonka nimeksi on sittemmin muutettu KPA-Lämpö Oy ja johon on sulautettu Futermo-konserniin kuuluneet yhtiöt. Yhtiön toimiala käsitti metalli- ja LVI-alan tuotteiden suunnittelun, valmistuksen ja kaupan. Yhtiön päärahoittajat olivat Kansallis-Osake-Pankki, Kera Oy ja Valtiontakuukeskus. KPA-Lämpö Oy on asetettu konkurssiin vuonna
2. A on sitoutunut omavelkaisiin takauksiin kerrotun yritystoiminnan veloista ja joutunut sittemmin takaussitoumustensa perusteella vastuuseen 1 300 000 markan osalta, josta Kansallis-OsakePankin saatavan pääoma on 1 000 000 markkaa, Kera Oy:n 200 000 markkaa ja Valtiontakuukeskuksen 100 000 markkaa. Lisäksi A on eräiden muiden vuosina 1986 - 1991 antamiensa sitoumusten perusteella velkaantunut Kansallis-Osake-Pankille noin 470 000 markkaa. Sanottujen velkojen lisäksi A on Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän velkojen maksamisen vakuudeksi vuosina 1989 -1991 antamiensa takaussitoumustensa perusteella tullut Kansallis-Osake-Pankille velkavastuuseen määrästä, jonka maksamatta oleva pääoma on 2 150 000 markkaa ja jonka velkavastuun tausta on seuraava. A on vuonna 1989 ostanut määräalan perustettavan yhtiön lukuun Vimpelin kunnan pääosin omistamalta yhtiöltä, jonka tarkoituksena on ollut Lakeaharjun alueelle rakentaa laskettelurinne ja lomaosakekylä siten, että tontit myydään rakentamisvelvoitteesta kiinnostuneille. A on yhdessä vaimonsa B:n sekä C:n ja D:n kanssa alkanut vuonna 1990 osaksi omana työnä (rakennuttajatehtävät, urakointi, materiaalihankinnat, aputyöt, varustaminen, markkinointi ym.) rakentaa lomatonteille neljää loma-asuntoa perustamansa Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän lukuun, josta he kukin omistavat 25 prosenttia. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 22.8.
3. Loma-asuntojen rakentaminen on tapahtunut kokonaisuudessaan lainapääomalla. Kansallis-Osake-Pankki on myöntänyt yhtiölle vuosina 1989 - 1991 velkaa kaikkiaan 2 150 000 markkaa, joiden velkojen maksamisen vakuudeksi on vahvistettu velkakiinnitykset yhtiön määräaloista muodostettuihin tiloihin. Lisäksi A on antanut veloista omavelkaisen takauksen. Kanssatakaajana on ollut C. Sittemmin lomaosakkeiden myyntivaikeuksien johdosta yhtiö on joutunut maksuvaikeuksiin eikä ole kyennyt selviytymään velanhoitomenoistaan. Korkein oikeus toteaa, että A:n kokonaisveloista, pääomaltaan noin 3 770 000 markkaa, pääosa eli 2 150 000 markkaa johtuu Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän velvoitteista. A on ollut perustamassa kyseistä kiinteistöyhtiötä, omistanut siitä 25 prosenttia ja ollut mukana rakentamassa yhtiön rakennuksia, kuten myös hänen puolisonsa. Näin ollen A:n kiinteistöyhtiön velvoitteista johtuneet velat ovat syntyneet elinkeinotoiminnassa. KPA-Lämpö Oy:n vuoden 1989 tilinpäätöksen mukaan yhtiön vieras pääoma on ollut yhteensä 17 383 871 markkaa sekä oma pääoma yhteensä 2 834 012 markkaa. Yhtiön toiminta on siten perustunut huomattavalta osalta velkapääomaan. Yhtiön liikevaihto on tosin vuonna 1989 kaksinkertaistunut ja kannattavuus ollut hyvä. Vuonna 1990 liikevaihto on kuitenkin laskenut romahdusmaisesti ja toiminta ollut jo tuolloin A:nkin ilmoituksen mukaan tosiasiallisesti tappiollinen ollen raskaastikin tappiollinen pidennettynä tilikautena 1.1.1991 - 30.6.
4. Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän toiminta, jota on ryhdytty valmistelemaan loppuvuodesta 1989, on puolestaan perustunut kokonaisuudessaan velkapääomaan lukuunottamatta yhtiön neljän osakkeenomistajan omaa työtä. Yhtiöllä ei ole ollut rakennushankettaan koskevaa kustannuslaskelmaa saatikka rahoitussuunnitelmaa eikä mitään todellisuuspohjaisia tietoja mahdollisuuksista myydä vasta kehitysvaiheessa olevaan vapaa-aikakeskukseen rakennettavia loma-asuntoja. Kiinteistöyhtiön lukuun tapahtunut rakentaminen ja sen edellyttämä lainanotto ovat pääasiallisesti ajoittuneet vuoden 1990 puolivälin jälkeiseen aikaan siten, että yhtiön yhteensä 2 150 000 markan lainat on myönnetty ajalla 16.6.1990 - 8.11.1991 lukuunottamatta kiinteistönkaupan tekoaikaa seuranneena päivänä 29.12.1989 myönnettyä 150 000 markan lainaa. Yhtiön talouden kannalta ratkaiseviin toimenpiteisiin on siten ryhdytty sellaiseen aikaan, jolloin taloudellinen laskukausi, samoin kuin KPA-Lämpö Oy:n toiminnan taantuminen ja tappiollisuus olivat jo alkaneet ja olleet selvästi näkyvissä. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että A:n kokonaan velkarahoituksella toimineen Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän puitteissa harjoittama elinkeinotoiminta, jolla on lomaosakkeiden myymisellä tavoiteltu suuria voittoja ja johon hänen tietensä on sisältynyt huomattava taloudellinen riski, on ollut pääasiallisesti keinotteluluonteista. Velkajärjestelyn myöntämiselle A:lle on siten yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 3 kohdassa säädetty este. Erityistä vastasyytä, joka tästä esteestä huolimatta edellyttäisi toista kannanottoa, ei ole. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Vanhempi oikeussihteeri Leskinen, jonka mietintö oli perustelujen kahdeksan ensimmäisen kappaleen osalta Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen, esitti muutoin perustelujen ja päätöslauselman osalta seuraavan mietinnön. Korkein oikeus lausunee lisäksi perusteluina: Vuoden 1989 konsernitilinpäätöksen mukaan Futermo-konsernin liikevaihto on ollut 39 808 139 markkaa ja liikevoitto 857 562 markkaa. Poistoja on tehty yhteensä 3 573 088 markan arvosta. Taseen loppusumma on ollut 22 944 781 markkaa oman pääoman ollessa 1 393 947 markkaa. Hallituksen toimintakertomuksen mukaan konsernin taloudellinen tulos on vuonna 1989 ollut hyvä. Liikevaihto oli edelliseen vuoteen verrattuna kaksinkertaistunut ja konserni oli investoinut rakennuksiin sekä koneisiin ja laitteisiin 4 315 650 markkaa. Maksuvalmius oli säilynyt hyvänä. A:lla ei vuoden 1989 yritystoiminnan tilanteen valossa ole ollut perusteltua syytä epäillä joutuvansa taloudellisiin vaikeuksiin, vaikkakin konserni on toiminut suurelta osalta velkapääoman varassa, kuten valtaosa suomalaisista yrityksistä. Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän perustaminen, määräalan ostaminen yhtiön lukuun ja neljän lomarakennuksen rakentamisen käynnistäminen vuosina 1989 - 1990 velkarahoituksen turvin on jälkikäteen arvioiden ollut huono liiketoimi. Hankkeeseen ryhdyttäessä näkymät ovat kuitenkin olleet toisenlaiset. Kiinteistöjen hinnat ovat olleet jatkuvassa nousussa ja vapaa-ajan kohteiden kysyntä on ollut hyvä tarjolla olleiden runsaiden rahoitusmahdollisuuksien johdosta. Olosuhteissa on tapahtunut vuoden 1990 puolivälissä poikkeuksellisen jyrkkä muutos, joka on ilmennyt kysynnän romahtamisena kiinteistömarkkinoilla ja sittemmin myös rakennusalan lamana, joka on aiheuttanut muun muassa KPA-Lämpö Oy:n konkurssin vuonna
5. Korkein oikeus toteaa, että kokonaan tai pääosaltaan velkarahoitukseen perustuvaan elinkeinotoimintaan sisältyy aina riskejä. Kiinteistöyhtiön toimintaa ei sinänsä voida pitää laaja-alaisena eikä erityisen riskialttiina, kun kysymys oli neljän loma-asunnon rakentamisesta. A:n esittämän erään selvityksen mukaan lomaosakekohteiden liikevaihto oli kehittynyt vuosina 1987 - 1991 varsin suotuisasti. Korkein oikeus katsoo, ettei kiinteistöyhtiön perustaminen ja loma-asuntojen rakentamisen käynnistäminen kerrotuissa olosuhteissa ole ollut laissa tarkoitettua pääasiallisesti keinottelunluonteista elinkeinotoimintaa. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 53 §:n 1 momentin nojalla Korkein oikeus on tutkinut, onko todennäköistä, että A olisi lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti. A on esittänyt selvitystä KPA-Lämpö Oy:stä. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta voitaisiin katsoa A:n velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti antaessaan takaussitoumukset sanotun yhtiön veloista. A:n ei voida katsoa myöskään velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti antaessaan takaussitoumukset Kiinteistö Oy Vimpelin Pesilän veloista, koska takaussitoumusten antamisen aikaan ei loma-asunto-osakkeiden rakentamiseen sisältynyt tavanomaista suurempaa taloudellista riskiä. Takausten antaminen osoittaa päinvastoin vakavaa sitoutumista yritystoimintaan. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei velkajärjestelylle ole olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 3 kohdassa tarkoitettua estettä eikä myöskään pykälän 7 kohdassa tarkoitettua estettä. Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa. Korkein oikeus lausunee päätöslauselmana: Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen Lapuan käräjäoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia välittömästi käsiteltäväkseen. Samalla Korkein oikeus määrää yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 17 §:n ja 21 §:n 1 momentin nojalla voimaan väliaikaisen kiellon ulosmitata A:n omaisuutta velkajärjestelyn piiriin kuuluvista veloista. Mahdollisesti jo ulosmitatun omaisuuden osalta enempi täytäntöönpano on keskeytettävä. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes päätös velkajärjestelyn aloittamisesta tehdään tai velkajärjestelyhakemus hylätään. Oikeusneuvos Kivinen: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kivinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kangasmaa, Hagman ja Latvala. Esittelijä Mikko Pentti. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook, Tulokas (eri mieltä) ja Kivinen (eri mieltä). Esittelijä Petri Leskinen.