1995 false KKO:1995:4 Ilmailuhallitus oli määrännyt, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa oli noudatettava kulloinkin voimassa olevaa kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä. Kun syytteessä tarkoitetun ilmakuljetuksen tapahtuessa voimassa ollutta kuljetussäännöstöä ei ollut nimenomaisesti määrätty noudatettavaksi eikä määräystä ja säännöstöä asianmukaisesti julkaistu, ilmailulain 68 §:n 1 momenttiin, jossa on säädetty rangaistavaksi ilmailulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkominen, perustuva syyte kuljetussäännöstön määräysten rikkomisesta hylättiin. IlmailuL 68 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Helsingin raastuvanoikeudessa Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan ajamassaan syytteessä muun muassa seuraavaa: A oli 20.11.1984 Vantaan kautta lentoteitse vienyt maasta Thaimaahan 17 100 ajopanossarjaa 60 mm KRH-kranaatteihin ja 1 800 ajopanossarjaa 81 mm KRH-kranaatteihin sekä 200 kappaletta lisäpanoksia, jotka sisälsivät räjähdysainetta yhteensä noin 456 kiloa, vaikka niiden kuljettaminen lentokoneessa oli ollut kiellettyä. A oli myös tahallaan antanut kuljetusasiakirjoissa ja pakkausmerkinnöissä vääriä tietoja. Ajopanossarjat oli merkitty rahtiluetteloon sanalla "Cartridges" eli patruunoita. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä ilmailulain 49 §:n 2 momentin ja ilmailuasetuksen 108 §:n sekä ilmailuhallituksen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksesta 10.1.1984 antaman ilmailumääräyksen OPS M1-18 nojalla vaati, että A tuomitaan rangaistukseen ilmaliikennerikoksesta. Helsingin raastuvanoikeuden päätös 3.6.1991 Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus lausui päätöksessään seuraavaa: Ilmailulain 49 §:n 2 momentin mukaan ilmailuhallitus saattoi yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä kieltää myös muun tavaran kuin sotatarvikkeiden kuljetuksen ilma-aluksessa ja antaa siitä tarkempia määräyksiä. Ilmailuasetuksen 108 §:ssä valtuutettiin ilmailuhallitus antamaan tarkempia määräyksiä mainitunlaisen tavaran kuljettamisesta ilma-aluksessa. Ilmailumääräys OPS M1-18, "Vaarallisten aineiden ilmakuljetus", joka oli annettu 10.1.1984, oli tullut voimaan 1.8.1984 ilmailuhallituksen päätöksellä. Raastuvanoikeus totesi, että ilmailumääräyksessä OPS M1-18 oli viitattu Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Annex 18:n normeihin ja suosituksiin sekä määrätty, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa oli noudatettava mainitun järjestön julkaisemaa vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä. Mainittua kuljetussäännöstöä ei syytteessä tarkoitettuna aikana kuitenkaan ollut käännetty suomeksi tai ruotsiksi. Ilmailumääräys ja sen sisältö oli ilmailuviranomaisten toimesta saatettu sangen suppean ryhmän kuten lentoyhtiöiden sekä erilaisten ilmailualan yhdistysten tietoon. Raastuvanoikeus katsoi, ettei syytekirjelmässä mainitun ilmailumääräyksen voimaan saattaminen ollut tapahtunut siinä järjestyksessä, että sillä olisi, edes suomenkielisenäkään, rikosasiassa oikeudellisesti velvoittavaa merkitystä. Tämän vuoksi ja koska muitakaan määräyksiä ei esitetyn selvityksen mukaan oltu annettu, raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn ilmaliikennerikokseen. Helsingin hovioikeuden päätös 29.6.1993 Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 2.12.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.