KKO/1995/42

1995 false KKO:1995:42 Yhtiö ei ollut näyttänyt, että teollisuussähkö- ja elektroniikka-asentajan koulutuksen ja yli 10 vuoden työkokemuksen omannut työntekijä olisi tarvinnut kylmäkoneasentajan työhön sellaista lisäkoulutusta, jota työnantaja ei kohtuudella olisi ollut velvollinen järjestämään. Tämän vuoksi irtisanomiseen ei ollut laillista perustetta. TSL 37 a § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Lappeenrannan raastuvanoikeudessa A kertoi Lappeenrannan Huoltokeskus Kommandiittiyhtiö B:tä ja B:ä vastaan ajamissaan kanteissa ja niitä kehittäessään, että hän oli työskennellyt 1.8.1989 alkaen yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa sähköasentajan tehtävässä pääasiallisena työtehtävänään kodinkoneiden korjaustyö. Yhtiö oli 22.2.1991 irtisanonut työsuhteen päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu liikkeessä suoritettava työtehtävien muutos. Yhtiön palveluksessa oli vain yksi työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt A:n työsuhdetta pidemmän ajan. Yhtiön palvelukseen oli otettu kaksi virolaista sähköasentajaa, joilla ei ollut asianmukaista koulutusta eikä ammattitaitoa toimia kylmäkoneasentajina. Lisäksi irtisanomisaikana yhtiön palvelukseen oli otettu uusi työntekijä kylmäkoneasentajaksi. Yhtiön olisi tullut kouluttaa A kylmäkoneasentajaksi. Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 51 §:n nojalla työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon korvauksena 30 340 markkaa korkoineen. Vastaus Yhtiö ja B kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Raastuvanoikeuden päätös 9.11.1992 Raastuvanoikeus totesi, että työsopimuslain 37 a §:n mukaan työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus, jos työ on vähentynyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti, eikä työntekijää voida ammattitaitoonsa tai kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Saman lainkohdan mukaan irtisanomisperustetta ei katsota olevan, jos irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden työntekijän ottaminen samankaltaisiin tehtäviin, eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia. Jutussa oli selvitetty todistajien X:n ja Y:n lausumilla, että A:n työtehtävänä olleiden pienkonekorjausten määrä oli pienentynyt niin huomattavasti, että hänen irtisanomisensa sen vuoksi oli ollut perusteltua. Yrityksen palvelukseen oli otettu samaan aikaan kolme uutta työntekijää pääasiassa kylmäkoneasentajiksi. He olivat myös satunnaisesti tehneet A:lle aikaisemmin kuuluneita työtehtäviä. A:lla ei ollut koulutusta kylmäkoneasentajan tehtäviin. Vastaaja B:n ja todistaja Z:n lausumilla oli selvitetty, että yhtiön palvelukseen otetuilla kahdella virolaisella työntekijällä ei ollut suomalaisten kylmälaitteiden vaatimaa koulutusta ja ammattitaitoa. Raastuvanoikeus katsoi, että yhtiöllä olisi ollut työsopimuslain 37 a §:n mukainen velvollisuus tarjota A:lle mahdollisuus osoittaa pystyvänsä perehtymään kylmäkoneasennuksiin ja oppia työ sen sijaan, että yhtiö oli ottanut työhön uusia puutteellisesti ammattitaitoisia työntekijöitä. A:n irtisanomiselle ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n tarkoittamaa syytä ja yhtiö oli velvollinen maksamaan hänelle vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n nojalla. Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti yhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 30 340 markkaa korkoineen. Kouvolan hovioikeuden tuomio 15.12.1993 Yhtiö ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitettu työnantajan koulutusvelvollisuus tarkoittaa lähinnä perehdyttämiseen rinnastettavaa koulutusta. A oli ammatiltaan sähköasentaja ja hän oli käynyt teollisuussähköasentajan ammattikurssin ja elektroniikka-asentajan ammattikurssin sekä eräitä tietokonetekniikan kursseja. Raastuvanoikeudessa oli esitetty erään aikuiskoulutuskeskuksen kylmäkoneasentajakurssin esite. Kurssin kesto oli 15 kuukautta. Esitteen mukaan kylmäkoneasentaja rakentaa, korjaa ja huoltaa mm. myymälöiden, varastojen ja teollisuuslaitosten kylmäkoneita. Soveltuvana pääsyvaatimuksena kurssille oli esimerkiksi sähköalan peruskoulutus. Jutussa kuultujen henkilöiden arviot siitä, minkälaista koulutusta A:lle olisi tullut antaa, jotta hänellä olisi riittävä ammattitaito kylmäkoneasentajan tehtäviin, olivat vaihdelleet huomattavasti. A itse oli ollut sitä mieltä, että riittävää olisi ollut Ammattienedistämissäätiön järjestämä yhden viikon kurssi, jolla olisi annettu peruskoulutus alalle. Todistaja Z oli katsonut, että, ottaen huomioon A:n peruskoulutus, riittävää olisi ollut kylmäprosessiin perehdyttäminen, mikä olisi ollut yksinkertainen tehtävä. Vastaaja B ja todistaja Y olivat olleet sitä mieltä, että A:n olisi pitänyt käydä 15 kuukauden ammattikurssi. Hovioikeus katsoi, ettei A yhden viikon kurssilla olisi saanut sellaista peruskoulutusta, jonka pohjalta työnantaja olisi voinut työpaikalla tapahtuvan työhön perehdyttämisen kautta kouluttaa hänet ammattiin. Tällaisen peruskoulutuksen A olisi voinut saada käymällä hänen tarkoittamansa kylmäkoneasentajakurssin I sijasta kaikki säätiön järjestämät neljä kurssia eli kylmäkoneasentajan kurssit I - IV. Kaikki kyseiset kurssit olisivat kestäneet raastuvanoikeudelle jätetyn esitteen mukaan viisi päivää ja maksaneet kukin 2 400 markkaa. Hovioikeus katsoi, että A:n kouluttaminen työnantajan toimesta kylmäkoneasentajan tehtäviin edellä mainituin tavoin olisi ollut työnantajan käytännölliset ja taloudelliset mahdollisuudet huomioon ottaen työnantajalle kohtuutonta. Kysymys ei enää olisi ollut perehdyttämiseen rinnastettavasta koulutuksesta, vaan lähinnä uuden ammatin opettamisesta. Näin ollen työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n sijoittamista ja kouluttamista kylmäkoneasentajan tehtäviin. Hovioikeus katsoi, ettei työnantajalla ole ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, jos yhtiön palvelukseen otetuilla virolaisilla työntekijöillä ei ole ollut riittävää ammattitaitoa kylmäkoneasentajiksi. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, millainen koulutus virolaisilla työntekijöillä oli ollut. Vastaaja B oli kertonut ottaneensa virolaiset työhön vakuututtuaan heidän käytännön ammattitaidostaan. Jutussa esitetty selvitys osoitti, että virolaiset olivat selviytyneet heille annetuista kylmäkoneasennuksista ja ettei heidän työsuorituksistaan ollut erityisiä valituksia tullut. Näin ollen heidän oli katsottava olleen riittävän ammattitaitoisia kylmäkoneasentajan tehtäviin. Hovioikeus katsoi, että yhtiöllä oli ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus, koska hänen työtehtävänään ollut pienkoneiden korjaus oli huomattavasti vähentynyt. Hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja vapautti yhtiön ja B:n kaikesta suoritusvelvollisuudesta A:lle. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään vahingonkorvausvaatimuksen osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Yhtiö ja B vastasivat yhteisesti valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.3.1995 Perustelut Yhtiö on 22.2.1991 irtisanonut A:n työsuhteen taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella. Irtisanomista on perusteltu liikkeessä tapahtuneella työtehtävien muutoksella, jonka johdosta kylmäkoneasennukset olivat lisääntyneet ja pienkoneasennukset vastaavasti vähentyneet. Pääasiallisesti pienkoneasennuksiin perehtyneellä A:lla ei ole katsottu olleen kylmäkoneiden asennuksiin tarvittavaa koulutusta ja ammattitaitoa. Yhtiön asiana on osoittaa, ettei A:ta ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden ole voitu kohtuudella kouluttaa uusiin tehtäviin. Esitetty selvitys siitä, minkälaista koulutusta A olisi tarvinnut, jotta hänellä olisi ollut riittävä ammattitaito kylmäkoneasentajan tehtäviin, on ristiriitaista. Yhtiöön on lokakuun 1990 ja toukokuun 1991 välisenä aikana palkattu kolme uutta työntekijää työskentelemään pääasiassa kylmäkoneasentajina. Näistä kahdella ei ole näytetty olleen koulutusta kylmäkoneasentajan tehtäviin. Tehdessään heidän kanssaan työsopimuksen B ei ole muutoinkaan selvittänyt heidän ammattikoulutustaan. Käymiensä keskustelujen perusteella hän on kuitenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että he hallitsivat alan. Heitä on perehdytetty kylmäkoneasennuksiin työn yhteydessä. A:lla on ollut teollisuussähkö- ja elektroniikka-asentajan koulutus sekä yli 10 vuoden työkokemus. Ottaen huomioon kuinka vähäisen ammattitaitoa ja työkokemusta koskevan selvityksen perusteella yhtiö on palkannut uusia työntekijöitä, asiassa ei voida pitää selvitettynä, että A:n siirtyminen tekemään yhtiön myös suorittamia kylmäkoneasennuksia olisi edellyttänyt hovioikeuden mainitsemien Ammattien Edistämissäätiön neljän kurssin käymistä. Yhtiö ja B eivät ole osoittaneet, että A olisi tarvinnut kylmäkoneasentajan työhön sellaista lisäkoulutusta, jota yhtiö ei olisi kohtuudella ollut velvollinen järjestämään. Tämän vuoksi irtisanomiselle ei ole ollut työsopimuslain 37 a §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Juttu jää vahingonkorvauksen osalta raastuvanoikeuden ratkaisun varaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppänen, Hoppu ja Leena Kartimo. Esittelijä Timo Palmgren. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Taipale, Lehtimaja ja Pellinen. Esittelijä Kimmo Mikkola.