KKO/1995/48

1995 false KKO:1995:48 Yhtiö oli 24.2.1992 postittanut työntekijälle ilmoituksen työsopimuksen päättämisestä. Kun työntekijä oli vastaanottanut ilmoituksen tosiasiassa jo 26.2., työsopimuksen päättäminen katsottiin tuolloin toimitetuksi työsopimuslain 47 c §:n 3 momentissa säädetystä seitsemän päivän määräajasta huolimatta. TSL 47 c § 3 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Turun raastuvanoikeuden päätös 8.9.1993 Raastuvanoikeus lausui A:n Sähkö-Vihanto Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta, että A oli vuodesta 1970 työskennellyt sähköasentajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiöön. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen antamalla 20.2.1992 postin kuljetettavaksi häntä koskevan irtisanomisilmoituksen. Lähetys oli kuitenkin ollut osoitteeltaan virheellinen. Yhtiön edustaja oli 24.2.1992 ilmoittanut postiin A:n oikean osoitteen, jonka posti oli ilmoituksensa mukaisesti samana päivänä oikaissut. Työsopimuslain 47 c §:n 3 momentin mukaan työsopimuksen päättäminen katsottiin toimitetuksi tällä tiedoksiantotavalla seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus oli annettu postin kuljetettavaksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoi, että A:n työsopimuksen päättäminen oli toimitettu 2.3.

1. A:lla oli työsopimuslain 38 §:n nojalla oikeus kuuden kuukauden irtisanomisaikaan. A:lle oli kuitenkin maksettu irtisanomisajan palkkaa ainoastaan 29.5.1992 saakka. Näin ollen hänellä oli oikeus saada irtisanomisajan palkkaa ajalta 30.
2. - 1.9.1992 ja vuosilomakorvausta irtisanomisajalta. Yhtiö oli vielä oikeudettomasti vähentänyt A:n irtisanomisajan palkasta ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat. Kun sähköasennusalalla työajan lyhennysvapaan kertyminen oli sidottu työntekijän työsuhteeseen, A oli vielä oikeutettu saamaan vuoden 1992 toiselta neljännekseltä 25 tunnin lyhennyskertymän. Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 32 646,24 markkaa, vuosilomakorvausta 5 251,39 markkaa, työajan lyhennysvapaiden korvauksena 1 545,74 markkaa, palkasta oikeudettomasti vähennetyt työttömyysavustukset 12 173,44 markkaa ja odotusajan palkkaa 2 967,84 markkaa, kaikki määrät korkoineen. Turun hovioikeuden tuomio 20.6.1994 Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan, milloin lomauttaminen oli tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoi työsopimuksen, hänen oli korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ollut sovittu. Oikeuskäytännössä oli katsottu mainittua säännöstä tulkittaessa korvauksen määräytyvän irtisanomisen jälkeisen lainmukaisen irtisanomisajan olosuhteiden mukaan. A oli ollut lomautettuna tarkemmin selvittämättömän, pitkähkön ajan ennen irtisanomista, ainakin yli 30 työpäivän ajan. Toimitettu irtisanominen ei ollut vaikuttanut jo alkaneeseen lomautukseen vaan A:n työnteko oli ollut keskeytyneenä lomautuksen vuoksi. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan mukaan työssäolopäiviin verrattavina päivinä pidettiin lomauttamisen vuoksi työstä poissaoloa enintään 30 päivää kerrallaan. A:n lomautus oli kestänyt irtisanomisajankohtaan mennessä yhtäjaksoisesti yli 30 päivää eikä hän ollut väittänyt, ettei hän olisi saanut vuosilomakorvausta jo 30 päivän lomautusajalta. Sen vuoksi A:n lomautuksen jatkuessa 2.3.1992 tapahtuneen irtisanomisen toimittamisen jälkeen hänellä ei ollut oikeutta saada vuosilomaa eikä vuosilomakorvausta irtisanomisajalta. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen vuosilomakorvausvaatimuksen osalta ja vapautti yhtiön mainitusta korvausvelvollisuudesta. Muilta osin hovioikeus jätti raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. Eri mieltä olleen jäsenen lausunto Hovioikeudenneuvos Kilpi: Jutussa on selvitetty, että A:lle on raastuvanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin 20.2.1992 lähetetty hänen ja Sähkö-Vihanto Oy:n välistä työsuhdetta koskeva irtisanomisilmoitus, johon vasta 24.2.1992 on merkitty työsopimuslain 47 c §:n 1 momentin edellyttämin tavoin hänen osoitteensa ja joka näin ollen on katsottava vasta viimeksi mainittuna päivänä sanotussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin postitetuksi. Jutussa on kuitenkin myös todistajankertomuksien ja raastuvanoikeudelle jätetyn asiakirjan nojalla näytetty, että A on vastaanottanut sanotun ilmoituksen viimeistään 27.2.
3. Lain esityöt osoittavat, että työsopimuslain 47 c §:n säännös mahdollisuudesta toimittaa irtisanomisilmoitus postin välityksellä on säädetty työsuhteen irtisanovan osapuolen suojaksi. Näin ollen ei sanotun lainkohdan 3 momentin säännökseen työsopimuksen päättämisen ajankohdasta näissä tapauksissa voida vedota irtisanomisen toimittaneen osapuolen vahingoksi. Kun on näytetty, että A on saanut irtisanomisilmoituksen 27.2.1992, on työsopimuksen päättäminen siten toimitettu sanottuna päivänä. A:lla ei näin ollen ole työsuhteeseen perustuvaa saatavaa Sähkö-Vihanto Oy:ltä. Tämän vuoksi hylkään kanteen ja vapautan Sähkö-Vihanto Oy:n kaikesta suoritusvelvollisuudesta jutussa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja yhtiölle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vuosilomakorvausta irtisanomisajalta. Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A ja yhtiö vastasivat toistensa valituksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.3.1995 Perustelut Yhtiö on irtisanonut A:n työsopimuksen antamalla 20.2.1992 postin kuljetettavaksi kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Lähetys on kuitenkin ollut osoitteeltaan virheellinen. Yhtiön edustajan ilmoitettua 24.2.1992 asiasta postiin osoite on postin toimesta oikaistu samana päivänä. Saapumisilmoituksen mukaan A on vastaanottanut lähetyksen 26.2.
4. Työsopimuslain 47 c §:n 3 momentin mukaan työsopimuksen päättäminen katsotaan toimitetuksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi. Lain esityöt (HE 291/1990) osoittavat, että työsopimuslain 47 c §:n säännös mahdollisuudesta toimittaa irtisanomisilmoitus postin välityksellä on tarkoitettu työsuhteen irtisanovan osapuolen suojaksi. Lainkohdan 3 momenttiin työsopimuksen päättämisen ajankohdasta ei siten voida vedota työsopimuksen päättävän osapuolen vahingoksi tapauksissa, joissa tiedoksisaanti on todellisuudessa tapahtunut aikaisemmin kuin seitsemäntenä päivänä ilmoituksen antamisesta postin kuljetettavaksi. Kun A on 26.2.1992 saanut yhtiön lähettämän irtisanomisilmoituksen, irtisanominen on tapahtunut sen mukaisesti 26.2.1992 ja työsuhde siten päättynyt 29.5.
5. A:n kannevaatimukset, jotka perustuvat siihen, että työsopimus olisi päätetty vasta 2.3.1992, ovat siten perusteettomia. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kilpi (eri mieltä), Nikula ja Åkerberg. Esittelijä Olli Kuusinen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Krook, Raulos, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.