1995 false KKO:1995:54 A oli ollut alioikeudessa syytteessä törkeästä rattijuopumuksesta, kolmesta varkaudesta ja varkauden yrityksestä, joihin hän oli jo esitutkinnassa tunnustanut syyllistyneensä. H

§:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yksinkertaisesta rikosasiasta. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati asianajaja B:n määräämistä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. Virallinen syyttäjä ei vastannut muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.3.1995 Perustelut Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta kolmesta varkaudesta, varkauden yrityksestä ja törkeästä rattijuopumuksesta. Asianomistajat ovat, kukin kohdaltaan, yhtyneet syytteisiin. Jutussa on jo esitutkintaaineiston perusteella ollut pääteltävissä, miten A:n tekoja on rikosoikeudellisesti arvosteltava. A on niin ikään jo esitutkinnassa tunnustanut syyllisyytensä tekoihin. Kihlakunnanoikeudessa häneen kohdistettujen syytteiden osalta on riidanalaiseksi jäänyt vain syytekohdassa 1 mainitun varkauden osalta anastetun omaisuuden arvo. Näin ollen tekojen oikeudelliseen arviointiin ja syyksilukemiseen ei ole liittynyt näyttökysymyksiä eikä muitakaan kysymyksiä, joiden selvittämisessä A olisi tarvinnut avustajaa. A:n syyksi luettuja rikoksia koskevien säännösten perusteella on ollut yleisen rangaistuskäytännön mukaista tuomita seuraamukseksi yhteinen vankeusrangaistus. Kun A:ta ei ollut aikaisemmin rikoksista rangaistu, on yhteisen vankeusrangaistuksen, joka ei pituudeltaan poikennut rangaistuskäytännöstä, määrääminen ehdolliseksi ja sen ohella sakkoon tuomitseminen ollut niin ikään yleisen käytännön mukaista. A:lle liitännäisseuraamuksina tuomittuihin ajokieltoon ja velvollisuuteen korvata valtiolle humalatilatutkimuskustannukset ei ole liittynyt sellaisia kysymyksiä, joiden selvittämisen osalta A olisi ollut oikeudellisen avustajan tarpeessa. A:han kohdistetut vahingonkorvausvaatimukset, vaikkakin ne ovat olleet hänen taloudellisiin oloihinsa nähden huomattavat, ovat koskeneet lähinnä vakuutusten omavastuuosuuksia. A on jo esitutkinnassa pääosiltaan myöntänyt nämä vaatimukset. Muiltakaan osilta korvausvaatimuksiin ei ole liittynyt sellaisia näyttökysymyksiä, joiden selvittely olisi edellyttänyt oikeudenkäyntiavustajan määräämistä A:lle. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen d kohdan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua itse tai käyttäen valitsemaansa oikeudenkäyntiavustajaa ja, jos hän ei kykene suorittamaan oikeusavustajan käyttämisestä aiheutuvia kustannuksia, hänen on saatava oikeudenkäyntiavustaja korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Maksuttomasta

§:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 30.12.1992 annetussa laissa (1668/92), on eduskunnan lakivaliokunnan ehdotuksen mukainen (mietintö nro 12/1992 vp.). Tyyppiesimerkkeinä ehdotuksensa 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoittamistaan yksinkertaisista rikosasioista lakivaliokunta on maininnut törkeät rattijuopumukset ja varkaudet. A:ta on jutussa syytetty juuri tuontyyppisistä rikoksista. Edellä mainituilla kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvillä määräyksillä, joihin A on valituksessaan vedonnut, pyritään takaamaan syytetylle oikeus saada asiansa asianmukaisesti käsitellyksi tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen perusteella ei voida päätellä, että ihmisoikeussopimuksen määräyksiä olisi tulkittava siten, että vähävaraisella henkilöllä olisi oikeus saada oikeudenkäyntiavustaja korvauksetta pelkästään sen vuoksi, että rikoksesta on odotettavissa vankeusrangaistus, tai silläkään perusteella, että hänet on jutussa jo tuomittu vankeusrangaistukseen. Valituksenalaisen jutun käsittelyyn kihlakunnanoikeudessa ei ole muutoinkaan liittynyt sellaisia oikeudellisia tai muitakaan kysymyksiä, joiden selvittämisen vuoksi olisi A:n oikeussuojan toteutumisen kannalta ollut tärkeätä määrätä hänelle oikeudenkäyntiavustaja. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään A:n henkilöön liittyviä erityisiä seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet oikeudenkäyntiavustajan määräämistä hänelle. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut maksuttomasta

§:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yksinkertaisesta rikosasiasta. A:n oikeusturva ei ole odotettavissa olleeseen rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden edellyttänyt oikeudenkäyntiavustajan määräämistä hänelle. A:lle ei siten ole saanut määrätä avustajaa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mäkinen, Yrttiaho ja Alkula. Esittelijä Leena Hurmala-Juntura. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Ralos, Möller ja Kivinen. Esittelijä Soile Poutiainen.