KKO/1995/55

1995 false KKO:1995:55 Koskiensuojelulain 4 §:n tarkoittamassa korvaustoimituksessa oli ratkaistava, kenelle vesivoiman omistusoikeus kuului ja kenelle korvaus sen käytön estymisestä oli maksettava. LunL 48 § 1 mom KoskiensuojeluL 2 § KoskiensuojeluL 4 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Koskiensuojelulain 4 §:n mukaan suoritettiin korvaustoimitus N:o 406556 Koutajoen vesistöön kuuluvan Kitkaja Kuusinkijokien pääuoman osalta Kuusamon kylien yhteisellä vesialueella RN:o 8761:0 Kuusamon kunnassa. Toimituksessa Imatran Voima Oy ja Pohjolan Voima Oy vaativat koskiensuojelulain 2 §:n tarkoittamaa korvausta esittäen korvausvaatimuksensa perusteeksi 1950- ja 1960 luvulla tehtyjä kauppakirjoja, joilla yhtiöt olivat ostaneet osuuksia toimituksen kohteena oleviin koskivesiin. A ja B sekä C vaativat korvausten maksamista heille. A ja B perustivat vaatimuksensa siihen, että he olivat saaneet tilat, joista koskiosuuksia aikanaan oli myyty, vilpittömässä mielessä omistukseensa. Voimayhtiöt eivät olleet kiinnittäneet oikeuttaan koskiosuuksiin eivätkä A ja B olleet hyväksyneet luovutuksia. He eivät olleet olleet niistä edes tietoisia. C puolestaan katsoi, ettei koskiosuuksien myynti sen kantatilan osalta, josta hän sittemmin oli ostanut osan ja saanut erotetuksi itselleen tilan, ollut pätevä. Kauppakirjan oli allekirjoittanut henkilö, jota ei ollut siihen valtuutettu. Sen vuoksi sanottu kauppa oli julistettava mitättömäksi ja korvaukset maksettava kantatilasta muodostetuille tiloille. Lunastustoimikunta tutki esitetyt vaatimukset ja päätti päätöksessään mainituilla perusteilla, että riidanalaiset lunastuskorvaukset maksetaan voimayhtiöille. Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 1.12.1992 A ja B ja C valittivat maaoikeuteen toistaen toimituksessa esittämänsä vaatimukset. Maaoikeus lausui A:n ja B:n valituksen osalta, etteivät he olleet osoittaneet, että tuomioistuimessa olisi vireillä riita heidän omistamiensa tilojen vesiosuuksista taikka että voimayhtiöiden tekemät koskiosuuksien kaupat olisi purettu. Kun toimituksessa ei ollut kysymys valittajien omistamien tilojen vesiosuuksien tilaksi muodostamisesta, omistusoikeutta koskevan riidan ratkaiseminen ei jakolain 187 §:n säännösten nojalla verrattuna sitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) 48 §:ään kuulunut valituksenalaiseen korvaustoimitukseen. Maaoikeus jätti A:n ja B:n tutkimatta. C:n valituksen osalta maaoikeus katsoi, ettei sen toimivaltaan kuulunut tutkia vaatimusta määräalan kaupan mitättömäksi julistamisesta, koska toimituksessa ei ollut kysymys C:n omistaman tilan vesiosuuden tilaksi muodostamisesta. Kun Pohjolan Voima Oy oli asianmukaisesti kaupanvahvistajan vahvistamalla ja muutoinkin maakaaren 1 luvun 2 §:n muotomääräyksiä noudattaen laaditulla kauppakirjalla ostanut kantatilan osuudet nyt kysymyksessä oleviin vesialueisiin koskivoimineen, lunastustoimikunnan päätöstä, jolla C:n omistamalle tilalle tuleva korvaus on tuon kauppakirjan nojalla määrätty Pohjolan Voima Oy:lle, ei ollut syytä muuttaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksissaan he toistivat maaoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Vesi- ja ympäristöhallitus, Imatran Voima Oy ja Pohjolan Voima Oy vastasivat valituksiin vaatien niiden hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.3.1995 Perustelut Valittajien oikeus korvaukseen Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 48 §:n 1 momentin mukaan korvaus on yleensä määrättävä suoritettavaksi sille, jolle lunastettava omaisuus kuuluu. Näin ollen toimituksessa on selvitettävä tämä kysymys. Siinä tapauksessa, ettei omistajasta ole tietoa tai jos toimituksen alkaessa on vireillä riita paremmasta oikeudesta lunastettavaan omaisuuteen, korvaus on sen sijaan määrättävä talletettavaksi. Maaoikeus ei siten olisi mainitsemallaan perusteella saanut jättää tutkimatta A:n ja B:n tässä toimituksessa esittämää väitettä, etteivät kiinteistöjen aikaisempien omistajien ja voimayhtiöiden koskiosuuksia koskevat kaupat sitoneet heitä ja että heillä oli parempi oikeus korvauksiin. Maaoikeus ei myöskään olisi mainitsemallaan perusteella saanut jättää lausumatta C:n väitteestä, että Niemelän tilan RN:o 40 a koskiosuuksien kauppa oli mitätön, koska kauppakirjan oli myyjän puolesta allekirjoittanut henkilö, jolla ei ollut siihen valtuutusta. Vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon hinta Poussun kylässä olevan Niemelän tilan RN:o 36:1 koskiosuuksia ei ollut myyty. Tuon tilan omistajina A:lla ja B:llä on oikeus esittää korvauksen määrää koskevia vaatimuksia. Niin sanottujen rakennusrahastokauppojen osalta voimayhtiöt ovat toimituksessa ilmoittaneet suostuvansa siihen, että rakennusrahasto-osuutta käsitellään maksamattomana kauppahintana ja että korvaus jaetaan tilan omistajien ja voimayhtiöiden kesken maksetun ja maksamattoman kauppahinnan suhteessa. Irnin kylässä olevien tilojen Kivikkosuo RN:o 21:11, Pohjarinne RN:o 21:27 ja Tuulikari RN:o 21:31 osalta A:lle ja B:lle on toimituksessa tällä perusteella määrätty osa korvauksesta. Korvauksen määrä riippuu nimellistehon hinnasta. Näin ollen heillä on oikeus myös mainittujen tilojen omistajina esittää vesivoiman nimellistehon hintaa koskevia vaatimuksia. Maaoikeuden ei olisi pitänyt tältä osalta jättää vesivoiman hintaa koskevia vaatimuksia tutkimatta. A:n ja B:n puhevalta muiden kysymyksessä olevien tilojen omistajina sekä C:n puhevalta ratkeaa sen mukaan, onko heillä asiassa vaatimansa parempi oikeus koskiosuuksiin ja korvauksiin. Sen vuoksi asia on myös tältä osalta palautettava maaoikeuteen. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätös kumotaan niiltä osilta kuin maaoikeus on jättänyt tutkimatta A:n ja B:n ja C:n vaatimukset maaoikeudessa ja asia palautetaan maaoikeuteen näiden vaatimusten käsittelemistä varten. Ratkaisuun osallistuivat maaoikeustuomari Kirsti Leino, maaoikeusinsinööri Antti Jarkko ja lautamiehet X ja Y. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Tulenheimo-Takki, Suhonen ja Palaja. Esittelijä Sarvilinna-Heimonen.