KKO/1995/59

1995 false KKO:1995:59 Yhtiön ostama esine oli maksettu diskonttaamalla myyjän asettama vekseli pankkiin. Vekselirahoituksesta sovittaessa oli edellytetty, että esineen edelleen myynnistä saatavat varat käytetään vekselin maksuun. Kun pankki oli laiminlyönyt valvoa, että varat käytettiin näin syntyneen ja pankkia sitoneen sopimuksen mukaisesti, sillä ei ollut oikeutta vaatia vekselin määrää hyväksyjältä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n kanne Outokummun kihlakunnanoikeudessa A lausui Suomen Yhdyspankki Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että Pohjois-Karjalan lääninhallitus oli pankin lainhakua koskevan hakemuksen johdosta 15.6.1992 antamallaan päätöksellä velvoittanut hänet suorittamaan pankille 31.1.1991 asetetun ja 28.2.1991 erääntyneen sekä 4.3.1991 protestoidun vekselin hyväksyjänä sen pääoman 90 000 markkaa, korkoa 6 prosenttia 90 000 markalle 1.3.1991 lukien, provisiota 1/3 prosenttia vekselin määrästä, protestikuluja 100 markkaa sekä lainhakukuluja 2 500 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien. Itä-Suomen hovioikeus, jonne A oli valittanut, oli 28.1.1993 antamallaan päätöksellä pysyttänyt lääninhallituksen ratkaisun ja velvoittanut hänet korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut korkoineen. Vekseli liittyi 18.11.1990 tehtyyn kauppaan, jolla sittemmin konkurssiin asetettu Autokumpu Oy oli ostanut kuorma-auton puoliperävaunun 90 000 markan kauppahinnasta. Koska Autokumpu Oy ei heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi ollut kyennyt rahoittamaan kauppaa, A oli suostunut avustamaan yhtiötä siten, että hän hyväksyi pankin Outokummun konttoriin diskontatun 90 000 markan määräisen vekselin, jonka perävaunun myyjä oli asettanut 21.11.1991. Myöhemmin vekselivelka oli uudistettu niin, että viimeiseksi siitä oli tunnustettu nyt perittävänä ollut vekseli. Vekseliä ensimmäisen kerran asetettaessa vekseliosallisten ja pankin edustajan kanssa oli sovittu, että vekseli maksettaisiin muutos- ja korjaustöiden jälkeen edelleen myytävästä perävaunusta saatavalla kauppahinnalla. Vekselin maksamisen vakuudeksi perävaunun myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden perävaunuun. Perävaunun edelleenmyynnistä oli sovittu 18.2.1991 erään autoilijan sitouduttua ostamaan perävaunun 135 000 markan kauppahinnalla. Autokumpu Oy:n toimitusjohtaja oli tuossa vaiheessa neuvotellut pankin Outokummun konttorin johtajan kanssa kaupan järjestelyistä ja vekselin maksamisesta. Neuvottelun perusteella pankin Outokummun konttorin johtaja oli lähettänyt perävaunun myyjälle telefaxviestin, jossa hän oli ilmoittanut Autokumpu Oy:n tarvitsevan valtakirjan perävaunun luovutusta varten. Viesti oli sisältänyt valtakirjamallin ja vakuutuksen siitä, että vekseli tuli hoidetuksi, kun perävaunun sai luovuttaa. Perävaunun myyjä oli tämän jälkeen pankin Outokummun konttorin johtajan ilmoitukseen luottaen lähettänyt tälle valtakirjan pankin sisäisen postin välityksellä. Autoilija oli suorittanut kauppahinnan maksun Autokumpu Oy:n lähettämään laskuun liitetyllä pankkisiirrolla. Maksu oli suoritettu pikamääräyksenä ja se oli kirjattu pankin Outokummun konttorin niin sanotulle keräilytilille, josta se oli myöhemmin kokonaisuudessaan siirretty Autokumpu Oy:n luotollisen shekkitilin velkasaldon katteeksi. Vekseliä ei siten ollut sopimuksen mukaisesti maksettu, vaikka perävaunusta saatavat varat olivat olleet pankin käytettävänä siinä vaiheessa, kun ne olivat tulleet pankkiin. Varat olisi voitu käyttää vekselivelan maksamiseen senkin jälkeen, kun ne oli siirretty Autokumpu Oy:n shekkitilille, koska yhtiön toimitusjohtaja oli antanut siihen suostumuksen perävaunua edelleen myytäessä. Näillä perusteilla A katsoi, että pankin oli katsottava saaneen maksun vekselille perävaunun kauppahinnan tultua sopimuksen mukaisesti pankkiin. Toissijaisesti pankin edustaja oli laiminlyönyt sopimukseen perustuvan velvollisuutensa käyttää perävaunun kauppahinta vekselin maksamiseen eikä pankilla sen johdosta ollut oikeutta vaatia vekselin perusteella suoritusta A:lta. Pankin menettelyn syynä oli mitä ilmeisimmin ollut sen edustajien tietoisuus Autokumpu Oy:n heikosta taloudellisesta tilasta ja shekkitililuottoon liittyvästä luottotappioriskistä. Pankin edustajien oli myös katsottava olleen tietoisia menettelynsä sopimuksenvastaisuudesta, koska he olivat pyrkineet salaamaan vekseliosallisilta vekselin protestoimisen, mikä oli estänyt heitä ryhtymästä välittömiin toimiin sopimuksenvastaisen asiantilan korjaamiseksi. Esittämillään perusteilla A vaati, että kihlakunnanoikeus kumoaisi hovioikeuden lainhakuasiassa antaman ratkaisun ja vapauttaisi hänet maksuvelvollisuudesta sekä velvoittaisi pankin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen. Suomen Yhdyspankki Oy:n vastine Pankki kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Pankki lausui, ettei se ollut tehnyt A:n tai vekselin asettajana olleen perävaunun myyjän kanssa sopimusta, jonka mukaan pankki huolehtisi vekselin maksamisesta perävaunun kauppahinnasta tulevalla suorituksella. Kihlakunnanoikeuden päätös 14.9.1993 Kihlakunnanoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että Autokumpu Oy oli ostanut edellä kerrotun puoliperävaunun 90 000 markan kauppahinnalla. Kauppa oli rahoitettu 90 000 markan määräisellä vekselillä, jonka asettajana oli ollut perävaunun myyjä sekä hyväksyjänä A. Vekselillä saadut rahat A oli luovuttanut Autokumpu Oy:lle, joka oli maksanut niillä perävaunun hinnan sen myyjälle. Kun Autokumpu Oy oli myynyt perävaunun edelleen 135 000 markan kauppahinnasta ja ostaja suorittanut kauppahinnan pankin Outokummun konttoriin, kauppahinta oli pankin toimesta laitettu Autokumpu Oy:n tilille. Autokumpu Oy oli käyttänyt tilillä olevia varoja maksun tapahtumisen jälkeen siten, ettei tilillä ollut varoja vekselin maksuun sen erääntyessä, minkä vuoksi vekseli oli pankin toimesta protestoitu. Kihlakunnanoikeus katsoi jutussa jääneen näyttämättä, että Suomen Yhdyspankki Oy olisi tehnyt A:n kanssa sopimuksen siitä, että pankki olisi sitoutunut huolehtimaan vekselin takaisin maksusta pankille ja ettei vekselin määrää tultaisi perimään A:lta. Se, että pankki oli mahdollisesti sitoutunut perävaunun myyjään nähden huolehtimaan siitä, että vekseli maksetaan perävaunun edelleen myynnistä saatavilla rahoilla, ei oikeuttanut A:ta vetoamaan pankkiin nähden sanotunlaiseen sopimukseen. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen. Asian laatuun nähden asianosaiset saivat puolin ja toisin kärsiä jutussa aiheutuneet kulut vahinkonaan. Muutoksenhaku Itä-Suomen hovioikeudessa A toisti valituksessaan kanteensa. Sen varalta, että kannetta ei hyväksyttäisi, A pyysi, että maksuvelvollisuutta ainakin soviteltaisiin. Lisäksi A pyysi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa korkoineen. Pankki toisti valituksessaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan pyyntönsä ja pyysi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeuden tuomio 27.1.1994 A oli hävinnyt jutun kihlakunnanoikeudessa. Näin ollen hän oli velvollinen korvaamaan pankille sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Tämän vuoksi A velvoitettiin suorittamaan pankille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeudessa 8 000 markkaa. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei muutettu. A velvoitettiin suorittamaan pankille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 000 markkaa korkoineen. Eri mieltä ollut jäsen, viskaali Heino lausui perusteluinaan: Kihlakunnanoikeudessa todistajana kuultu Autokumpu Oy:n toimitusjohtaja on kertonut sopineensa vekselin maksujärjestelyistä pankin piirikonttorin johtajan kanssa, joka oli nimenomaan vaatinut vekselin ehdoksi, että se maksetaan pois perävaunun myyntihinnasta saatavilla varoilla ja edellyttänyt vekselin hyväksyjäksi A:n. Käytännön toimenpiteet oli sovittu pankin Outokummun konttorin johtajan kanssa, joka puolestaan oli ollut yhteydessä piirikonttorin johtajaan. Kihlakunnanoikeudelle jätetystä Outokummun nimismiespiirin petosta/luottamusaseman väärinkäyttämistä koskevasta esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että tutkinnassa asianomistajana kuultu perävaunun myyjä on kertonut pyytäneensä pankin Outokummun konttorin johtajaa lähettämään hänelle telefaxin dokumentiksi siitä, että vekseli tulee hoidettua kauppahinnan yhteydessä. Perävaunun myyjä on Outokummun kihlakunnanoikeudessa 14.1.1992 takaisinsaantia konkurssipesään koskevassa jutussa todistajana kuultuna kertonut puhuneensa konttorin johtajan kanssa siitä, että kun perävaunun ostajalta saadaan kauppahinta, niin sillä maksetaan kyseinen 90 000 markan vekseli. Kihlakunnanoikeudelle on jätetty jäljennös 18.2.1991 lähetetystä telefax-viestistä, joka on osoitettu perävaunun myyjälle ja jonka lähettäjä on pankin Outokummun konttorin johtaja. Viestin sisältö on seuraava: "Autokumpu Oy tarvitsisi valtakirjan, jotta se voi allekirjoittaa luovutustodistuksen perävaunusta. Vekseli tulee hoidettua, kun perävaunun saa luovuttaa". Lisäksi telefaxissa on luonnos valtakirjaksi. Sanotussa esitutkinnassa kuultu pankin Outokummun konttorin johtaja on kertonut, ettei vekselijärjestelyn ehtona ollut se, että perävaunun myynnistä saaduilla varoilla maksetaan vekselivelka pankille kokonaan, vaan että saadulla kauppahinnalla lyhennetään muitakin Autokumpu Oy:n velkoja niin paljon kuin mahdollista. Kauppahinnan maksu oli tapahtunut 22.2.1991 SYP:n järjestelytilille ja samana päivänä se oli pankin toimesta siirretty Autokumpu Oy:n laskussaan ilmoittamalle shekkitilille, jolla oli ollut ylitystä. Oikeudessa todistajana kuultuna pankin Outokummun konttorin johtaja on vielä lausunut, että perävaunun myyjä oli pidättänyt peräkärrin rekisteriotteen ja samalla omistusoikeuden peräkärriin varmistuakseen siitä, että vekseli tulisi maksettua. Näillä perusteilla eri mieltä ollut jäsen katsoi selvitetyksi, että pankin Outokummun konttorin johtaja pankin edustajana ja Autokumpu Oy:n toimitusjohtaja A:n edustajana olivat vekseliä asetettaessa sopineet järjestelystä, että perävaunun edelleenmyynnistä saadut varat käytetään vekselin maksuun ja että pankki oli vastoin sopimusta siirtänyt kauppahinnan suorituksen konttorin tililtä Autokumpu Oy:n shekkitilille. Pankki oli siten rikkonut sopimuksen eikä sillä ole oikeutta vaatia vekselin maksua A:lta. Tämän vuoksi eri mieltä ollut jäsen, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, kumosi hovioikeuden 28.1.1993 lainhakuasiassa antaman päätöksen ja vapautti A:n kaikesta sillä määrätystä suoritusvelvollisuudesta pankille ja velvoitti Suomen Yhdyspankki Oy:n suorittamaan A:lle korvaukseksi lainhakumenettelystä aiheutuneista kuluista kohtuulliseksi harkitsemansa, lainhakuasiassa lääninhallituksen osalta 1 500 markkaa ja hovioikeuden osalta 2 500 markkaa sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 12 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on 9.6.1994 myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on uudistanut hovioikeudessa vaatimansa ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista jutussa korkoineen. Pankki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauksen antamisesta aiheutuneiden kulujensa korvaamista korkoineen 30 päivää Korkeimman oikeuden päätöspäivästä lukien. Entinen liikkeenharjoittaja X on A:n kuolinpesän edustajana ja ainoana osakkaana 20.10.1994 saapuneessa kirjoituksessaan ilmoittanut A:n kuolleen 30.9.1994 sekä yhtyvänsä A:n osalta esitettyihin vaatimuksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.3.1995 Perustelut Kihlakunnanoikeudessa todistajana kuullun Autokumpu Oy:n toimitusjohtajan kertomuksen perusteella on selvitetty, että pankin Kuopion piirikonttorissa oli neuvoteltu perävaunukaupan rahoituksesta. Piirikonttorin johtaja oli edellyttänyt, että vekselin hyväksyjäksi tulisi yhtiön ulkopuolella oleva henkilö ja että vekseli maksettaisiin perävaunun myyntihinnasta saatavilla varoilla. A oli suostunut vekselin hyväksyjäksi vain sillä ehdolla, että perävaunun edelleen myymisestä kertyvät varat ensisijaisesti käytetään vekselin maksamiseen. Vekselin asettajaksi tullut perävaunun myyjä oli pidättänyt itselleen perävaunun omistusoikeuden varmistaakseen sen, että perävaunun edelleen myynnistä saadut varat käytetään vekselin maksuun. Pankin Outokummun konttorin johtaja oli ollut yhteydessä piirikonttorin johtajaan ja saanut tältä vekselin hyväksymistä koskevat ohjeet. Outokummun konttorin johtaja oli perävaunun myyjälle 18.2.1991 lähettämässään telekopiosanomassa ilmoittanut, että Autokumpu Oy tarvitsisi valtakirjan voidakseen allekirjoittaa luovutustodistuksen perävaunusta ja että vekseli tulee hoidetuksi, kun perävaunun saa luovuttaa. Pankki on laiminlyönyt valvoa, että pankin järjestelytilille 22.2.1991 tulleet varat olisi käytetty vekselin maksuun. Pankki ei näin ollen ole toiminut vekselin rahoittamista koskevan sopimuksen mukaisesti. Sen vuoksi pankilla ei ole ollut oikeutta vaatia A:n velvoittamista suorittamaan sille vekselin määrää. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös sekä hovioikeuden 28.1.1993 lainhakuasiassa antama päätös nro 112 ja Pohjois-Karjalan lääninhallituksen 15.6.1992 samassa asiassa antama päätös nro 1324 D kumotaan ja A:n kuolinpesä vapautetaan kaikesta noilla ratkaisuilla A:lle määrätystä suoritusvelvollisuudesta. Pankki velvoitetaan suorittamaan A:n kuolinpesälle korvaukseksi lainhakumenettelystä aiheutuneista kuluista lääninhallituksen osalta 1 500 markkaa ja hovioikeuden osalta 2 500 markkaa sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 12 000 markkaa eli yhteensä 16 000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Parviainen, Jokinen ja Heino (eri mieltä). Esittelijä Pirjo Soininen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Raulos, Möller ja Hidén. Esittelijä Hannu Kiuru.