1995 false KKO:1995:67 Ään. Puolisot A ja B omistivat yhdessä erään huoneiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet, jotka olivat pankin hallussa panttina. A panttasi yksin osakkeet muistakin pankin

§:n alkuperäisen sanamuodon mukaan asunto-osakkeet eivät ole säännöksessä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Puoliso saattoi siten vapaasti luovuttaa ja pantata omistamansa asuntoosakkeet ilman toisen puolison suostumusta. Avioliittolain vallintarajoitussäännöksiä uudistettiin muiden säännösten ohella 16.4.1987/411 annetulla ja 1.1.1988 voimaan tulleella lailla. Uudistusten esitöistä ilmenee, että vallintarajoitussäännösten muuttamisen tarkoituksena oli perheen yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston hallinnan sekä tosiasiallisen käytön suojaaminen (HE 62/1986 vp).

§:ään sisällytettiin siten säännös, että puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa osakeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Avioliittolakiin ei sitä vastoin otettu säännöstä siitä, että asunto-osakkeiden panttaus vaatisi toisen puolison suostumuksen. Tätä perusteltiin esitöissä sillä, että toisen puolison suostumuksen vaatiminen ei estäisi puolisoa velkaantumasta eikä siten myöskään poistaisi asunnon hallinnan menettämisen mahdollisuutta pakkotäytäntöönpanossa. Lainmuutoksen tarkoituksena oli nimenomaan ainoastaan asunnon hallinnan suojaaminen (HE 62/1986 s. 25 ja 57). Edellä mainittujen uudistusten yhteydessä ei avioliittolain 58 §:ää muutettu. Säännöksen mukaan oikeustoimen osapuoli saa niin sanottuna saantosuojana vilpittömän mielen suojaa. Lahjoitustilannetta lukuun ottamatta vilpittömässä mielessä ollut sopimuskumppani on velvollinen luovuttamaan toisen puolison suostumuksetta luovutetun tai pantatun yhteisen irtaimen omaisuuden vain lunastusta vastaan, mutta vilpillisessä mielessä ollut osapuoli on velvollinen antamaan omaisuuden takaisin lunastuksetta. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että sivullinen pantinsaaja olisi velvollinen palauttamaan koko yhteisen esineen. Tämä tulkinta olisi kuitenkin vastoin puolisoiden omaisuuden erillisyyden periaatetta, jonka mukaan puoliso on oikeutettu määräämään omasta omaisuudestaan. Laki ei estä puolisoa panttaamasta edes omia perheen asuntona käytetyn huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeitaan. Edellä lausuttuun nähden avioliittolain 58 §:n sanamuodosta huolimatta ei ole perusteltua tulkita säännöksen tarkoittavan koko määräosin yhdessä omistettua omaisuutta vaan vain luovutukseen tai panttaukseen suostumattoman puolison omistamaa osuutta esineeseen. Säännös ei siten sinänsä ole estänyt A:ta panttaamasta omaa osuuttaan puheena olevista yhteisesti omistetuista, pankin hallinnassa panttina muista saatavista olleista asunto-osakkeista ilman B:n suostumusta. Muutoinkaan se, että toinen henkilö eli B on omistanut määräosan osakkeista, ei tee häneen nähden sitomattomaksi A:n omaa omistusosuuttaan koskevaa panttaussitoumusta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Wirilander: A ja hänen vaimonsa B ovat 22.1.1987 tehdyllä kaupalla ostaneet Asunto Oy Kulokallion osakkeet numerot 1 - 165. Osakkeet ovat tulleet puolisoiden yhteisomistukseen. A on 29.6.1989 ilman B:n suostumusta pantannut osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille Dentaire Oy:n velkojen vakuudeksi. Pankki on hovioikeuden mainitsemalla tavalla ollut tietoinen siitä, ettei panttaukseen ollut B:n suostumusta. Avioliittolain 58 §:ssä säädetään, että jos puoliso luovuttaa tai panttaa toisen puolison suostumuksetta tälle kuuluvaa tai yhteistä irtainta omaisuutta, olkoon toisella puolisolla oikeus lunastaa se takaisin. Jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä tai jos vastiketta ei oltu annettu, saakoon puoliso omaisuuden takaisin lunastuksetta. Alustavassa ehdotuksessa hallituksen esitykseksi Eduskunnalle uudeksi aviokaareksi, josta valtioneuvosto kirjeellään 30.9.1924 pyysi Korkeimman oikeuden lausuntoa, avioliittolain 58 §:ää vastaavassa aviokaaren II osan 28 §:ssä lausuttiin, että jos puoliso luovuttaa tai panttaa toisen puolison suostumuksetta tämän irtainta omaisuutta, olkoon omistajalla oikeus lunastaa se takaisin säännösehdotuksesta ilmenevässä määräajassa. Ehdotetussa säännöksessä jatkettiin, että jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä tai jos vastiketta ei ollut annettu, saakoon omistaja omansa takaisin lunastuksetta. Tähän muotoon kirjoitettuna säännös oli yhdensuuntainen kauppakaaren 11 luvun 4 §:stä ilmenevän saantosuojaa koskevan säännöksen kanssa. Kummassakin tapauksessa oikea omistaja saattoi saada menettämänsä omaisuuden takaisin vilpittömässä mielessä olevalta luovutuksensaajalta lunastusta vastaan. Edellä mainitussa lausunnossaan Korkein oikeus ehdotti säännöksen soveltamisalan ulottamista toisen puolison irtaimen omaisuuden lisäksi myös puolisoiden yhteiseen irtaimeen omaisuuteen. Lisäksi Korkein oikeus piti ehdotettua määräaikaa kanteen nostamiselle tarpeettomana. Nämä Korkeimman oikeuden huomautukset otettiinkin huomioon hallituksen esityksessä Eduskunnalle aviokaareksi (HE n:o 40/1927 vp.), sen II osan 28 §:ssä. Avioliittolain 58 § on sanatarkasti viimeksi mainitun säännösehdotuksen mukainen. Lausunnossaan Korkein oikeus ei tarkemmin perustellut ehdottamaansa aviokaaren II osan 28 §:n soveltamisalan laajentamista puolisoiden yhteiseen irtaimeen omaisuuteen. Tätä voidaan kuitenkin pitää eri syistä perusteltuna. Avioliittolain 58 §:ää on eri yhteyksissä tarkasteltu rinnan

§:n vallinnanrajoitussäännöksen kanssa (näin esimerkiksi Huttunen, Avioliittolaki,

1. p. 1945 s. 79, Rautiala, Avioliitto-oikeus,
2. p. 1959 s. 298, Zitting, Saantosuoja, s. 196). Keskeinen eroavuus säännösten välillä on siinä, että

§ koskee luovuttajapuolison omaa omaisuutta, kun taas 58 § koskee toisen puolison omaisuutta ja puolisoiden yhteistä irtainta omaisuutta. Luovutuksensaajan suoja näissä kahdessa säännöksessä on erilainen.

§:n mukaan irtaimen omaisuuden vilpittömässä mielessä hallintaansa saanut luovutuksensaaja saa luovuttajan puolison palautusvaatimusta vastaan välitöntä vilpittömän mielen suojaa, mikä merkitsee sitä, ettei hänen tarvitse omaisuutta palauttaa, kun taas avioliittolain 58 §:n edellyttämässä tilanteessa loukattu puoliso voi saada luovutetun irtaimen omaisuuden palautettua vilpittömässäkin mielessä olevalta luovutuksensaajalta lunastusta vastaan. Kun luovutuksensaajan suojan edellytykset näissä kahdessa säännöksessä ovat näin erilaiset, on nimenomaan yhteisen irtaimen omaisuuden osalta ollut tarpeen ratkaista, kumman säännöksen soveltamisalaan tällainen omaisuus kuuluu. Sellainen ratkaisu, että luovutuksensaaja saisi yhteisen irtaimen omaisuuden ollessa luovutuksen kohteena luovuttajan määräosan osalta suojaa

§:n mukaan ja hänen puolisonsa määräosan osalta avioliittolain 58 §:n mukaan, olisi ilmeisen epätarkoituksenmukainen. Luovutuksensaajan oikeusturva edellyttää, että hänen vilpittömän mielen suojansa määräytyy koko luovutetun yhteisen irtaimen omaisuuden, erityisesti irtainten esineiden osalta samalta pohjalta. Tämän vuoksi on perusteltua tulkita avioliittolain 58 §:ää sanamuotonsa mukaisesti. Tämä koskee myös yhteisen irtaimen omaisuuden panttausta. Näin ollen katson, että edellä mainittu A:n suorittama panttaus on pätemätön myös siltä osin kuin kysymys on hänen omasta edellä mainittujen asunto-osakkeiden osuudestaan. Kerrotuilla perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että julistan Asunto Oy Kulokallion osakkeista numerot 1 - 165 29.6.1989 tehdyn panttauksen kokonaisuudessaan eli myös A:n osalta pätemättömäksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Mäki ja Lötjönen. Esittelijä Leena Järvilahti. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Suhonen, Wirilander (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Jukka Kontio. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Suhonen, Wirilander (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Jukka Kontio.