KKO/1995/75

1995 false KKO:1995:75 Työntekijä oli laittoman irtisanomisen vuoksi joutunut työttömäksi. Noin kuusi kuukautta tämän jälkeen hän oli aloittanut noin kymmenen kuukautta kestäneen äitiysloman. Kun työttömyys oli jatkunut välittömästi äitiysloman jälkeenkin, äitiysloman ei katsottu sinänsä katkaisseen työntekijän oikeutta saada irtisanomisajankohdan perusteella sovellettavan työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla vahingonkorvausta laittoman irtisanomisen johdosta. TSL 51 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 18.3.1993 Raastuvanoikeus lausui A:n Oy Finntransport Ab:tä vastaan ajamasta kanteesta, että yhtiö oli 8.7.1991 irtisanonut luottamusmiehenä toimineen A:n työsopimuksen vastoin työsopimuslain 53 §:n 2 momenttia. Irtisanomisen johdosta A oli ollut työttömänä 9.9.1991 - 12.3.1992, jonka jälkeen hän oli ollut äitiyslomalla 25.1.1993 saakka. Äitiysloman päätyttyä A:n työttömyys oli jatkunut vielä 18.3.1993 saakka. A:lla oli oikeus työnansion menetystä vastaavaan vahingonkorvaukseen työttömyysajalta. Vahingonkorvauksesta ei ollut vähennettävä hänen työttömyysaikanaan työttömyyskassasta saamiaan työttömyysavustuksia, koska ne olivat kassan jäsenyyteen liittyviä, osaksi työntekijän omiin maksusuorituksiin perustuvia etuja. Tämän vuoksi raastuvanoikeus työsopimuslain 51 §:n nojalla velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta johtuvaa vahingonkorvausta 9.9.1991 - 12.3.1992 ja 26.

1. - 18.3.1993 välisiltä ajoilta yhteensä 65 949,54 markkaa. Helsingin hovioikeuden tuomio 12.1.1994 Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi aiheutunut perusteettomasta irtisanomisesta vahinkoa hänen 25.1.1993 päättyneen äitiyslomansa jälkeiseltä ajalta. Tämän vuoksi hovioikeus alensi A:lle laittomasta irtisanomisesta maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen koskemaan vain 9.9.1991 - 12.3.1992 välistä työttömyysaikaa. Korvauksen määräksi vahvistettiin nyt puheena olevin osin 50 842 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.11.1992 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta myös äitiysloman jälkeiseltä työttömyysajalta. Yhtiö on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.4.1995 Perustelut Yhtiö on 8.7.1991 irtisanonut A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen päättymään 8.9.
2. Luottamusmiehenä toimineen A:n työsopimuksen irtisanomiseen ei kuitenkaan ole ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädettyä perustetta. Irtisanomisen jälkeen A on ollut työttömänä 12.3.1992 saakka, minkä jälkeen hän on ollut äitiyslomalla 25.1.1993 asti. Esittämällä raastuvanoikeuden istunnossa 4.3.1993 todistukset Erityistoimihenkilöiden työttömyyskassan hänelle suorittamista korvauksista A on näyttänyt työttömyytensä jatkuneen välittömästi äitiysloman jälkeenkin 12.2.1993 saakka. Samalla hän on ilmoittanut työttömyytensä jatkuneen edelleen, mitä ilmoitusta yhtiö ei ole kiistänyt. Raastuvanoikeuden lykättyä asian päätöksen julistamista varten ei istunnossa 18.3.1993 ole työttömyyden kestosta enää keskusteltu. A on kuitenkin muutoksenhakemuksessaan hovioikeudelle 16.4.1993 ilmoittanut olleensa yhtäjaksoisesti työttömänä ja olevansa sitä edelleen. Vastauksessaan yhtiö ei ole tätäkään ilmoitusta kiistänyt. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A:n työttömyys on jatkunut raastuvanoikeuden mainitsemaan päivään 18.3.1993 saakka. Työntekijällä on äitiyslomaan lakiin perustuva oikeus. Tämä merkitsee samalla sitä, että äitiysloman päätyttyä työntekijällä on oikeus palata työhön työsuhteen jatkuessa entisin ehdoin. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n työnsaantimahdollisuudet olisivat äitiysloman jälkeen muuttuneet tai että hän olisi omalla menettelyllään aiheuttanut äitiyslomansa jälkeisen työttömyyden. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että A:n työttömyys, joka on alkanut laittoman irtisanomisen seurauksena ennen äitiyslomaa ja jatkunut välittömästi äitiysloman jälkeen, on myös jälkimmäiseltä osalta aiheutunut samasta irtisanomisesta. A:lla on siten oikeus saada korvausta tämän irtisanomisen aiheuttamasta vahingosta myös äitiysloman jälkeiseltä työttömyysajalta. Vahingonkorvaus määrätään irtisanomisen ajankohdan perusteella sovellettavan työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla. Yhtiö on hovioikeudessa ilmoittanut, että A:n työansio ajalla 26.
3. - 18.3.1993 olisi ollut 15 099,40 markkaa. Tätä ansionmenetystä vastaava vahinko yhtiön on korvattava A:lle hovioikeuden tuomitseman 56 842 markan lisäksi. Raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei työttömyyskassasta saatuja työttömyysavustuksia ole vähennettävä A:lle maksettavasta vahingonkorvauksesta. Muutakaan perustetta korvauksen alentamiseen ei ole näytetty. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Oy Finntransport Ab velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen laittoman irtisanomisen aiheuttamasta työansion menetyksestä hovioikeuden hänelle jo tuomitseman vahingonkorvauksen lisäksi 15 099,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.3.1993 lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Riikonen ja Harsia. Esittelijä Leena Järvilahti. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.