KKO/1995/88

1995 false KKO:1995:88 Ään. Kahdesta rintaperillisestä toinen oli saanut ennakkoperintönä osuuden määräalasta, jonka arvo oli perinnönjakoon mennessä noussut paljon siitä, mikä sillä vastaanotettaessa oli ollut. Kun perittävä oli testamentillaan määrännyt kaiken muun omaisuutensa toiselle rintaperilliselle, oli rintaperillisille tulevien omaisuuksien välinen epäsuhta huomattavasti tasoittunut. Tämän vuoksi perintökaaren 6 luvun 5 §:n pääsäännöstä ei poikettu. PK 6 luku 5 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa A kertoi E:n kuolinpesän osakkaita B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa seuraavaa: Pesänjakaja toimitti 17.10.1990 osituksen ja perinnönjaon A:n ja E:n vanhempien, 23.6.1978 kuolleen F:n ja 27.9.1988 kuolleen G:n kuolinpesissä. E:n 23.11.1976 saama ennakkoperintö oli osituksessa huomioitu vastaanottohetken arvoon, joka oli pesänjakajan käsityksen mukaan ollut 100 000 markkaa. Puheena olevassa tapauksessa E oli yhdessä miehensä B:n kanssa saanut 23.11.1976 lahjanluontoisella kaupalla vanhemmilta noin 1 400 neliömetrin suuruisen määräalan Ainola-nimisestä tilasta RN:o 4:85 Espoon kaupungin Suvelan kylässä. Tilan käyväksi jakohetken arvoksi oli todettu 490 000 markkaa, minkä sijasta pesänjakaja oli siis käyttänyt edellä mainittua vastaanottohetken arvoa 100 000 markkaa. Vanhempien tarkoitus oli ollut saattaa kantaja ja hänen sisarensa E samanarvoiseen asemaan heiltä peräisin olevan omaisuuden suhteen. Sen vuoksi he olivat lahjoittaneet sisarelle E:lle edellä mainitun kiinteistöosuuden ja sen vuoksi G oli tehnyt 28.12.1984 testamentin, jolla hän määräsi kaiken omaisuutensa kantajalle. Pesänjakajan toimittama jako merkitsi sitä, että E:n kuolinpesän osakkaat saivat kantajan sisaren osuuden 245 000,00,- kantajan isän rahavarat 63 809,11,- rahasuorituksena kantajalta 91 776,28,- eli omaisuutta yhteensä 400 585,39,- Kun tähän lisättiin sisaren miehen saama osuus määräalasta 245 000,00,- sisaren kuolinpesän osakkaiden tosiasiallinen osuus oli 645 585,39,- Kantajan osalta jako taas merkitsi sitä, että hän sai sen mukaan omaisuutta 460 700,00,- mistä joutui maksamaan sisaren kuolinpesän osakkaille 91 776,28,- eli kantajalle jäi yhteensä 368 923,72,- Tällainen epäsuhta ei ollut voinut olla vanhempien tarkoitus. Vanhemmat eivät olleet voineet eivätkä osanneet ymmärtää vuonna 1976, että maan hinta Espoossa tulisi nousemaan lähimpien kahden vuosikymmenen aikana aivan toisiin lukemiin kuin lahjoitushetkellä. Nyt molemmille perintöhaaroille tuleva omaisuus oli pääasiassa maata ja sen arvonnousu, joka oli täysin riippumaton sekä vanhemmista että perillisistä, oli huomioitava tasapuolisesti. Tässä tapauksessa asianhaaroista johtui, että oli poikettava perintökaaren 6 luvun 5 §:n perussäännöksestä eli ennakkoperinnön arvostuksesta vastaanottohetken mukaan. Tämän vuoksi A vaati, paitsi muuta, että F:n ja G:n jälkeen toimitettua ositusta ja perinnönjakoa oikaistaan siten, että E:n saaman ennakkoperinnön arvoksi määrätään 245 000 markkaa jakokirjassa käytetyn 50 000 markan sijasta. Vastaus B, C ja D kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Kihlakunnanoikeuden päätös 9.1.1992 F ja G olivat 23.11.1976 myyneet B:lle ja E:lle Espoon kaupungin Suvelan kylässä sijaitsevasta Ainola-nimisestä tilasta RN:o 4:85 1 400 neliömetrin suuruisen määräalan. F oli kuollut 23.6.

1. E oli kuollut 20.9.
2. G oli 28.12.1984 testamentannut kaiken omaisuutensa pojalleen A:lle. Samalla G oli todennut myyneensä tyttärelleen ja tämän puolisolle edellä mainitun määräalan nimellisestä kauppahinnasta ja määräyksin, että luovutus otetaan ennakkoperintönä huomioon myöhemmin perinnönjaossa. G oli kuollut 27.9.
3. Pesänjakajan 17.11.1990 toimittamassa perinnönjaossa A oli saanut Ainola-nimisen tilan RN:o 4:85 ja Ainola I-nimisen tilan. Kiinteistöarvion mukaan Ainola RN:o 4:85 ja Ainola I RN:o 5:257 oli arvioitu yhteensä 450 000 markaksi ja ensiksi mainitusta tilasta myyty 1 400 neliömetrin määräala 490 000 markaksi. Tämän määräalan arvon oli pesänjaossa katsottu ilmoitushetkellä (oikeastaan luovutushetkellä) olleen 100 000 markkaa. Kiinteistöt olivat muodostaneet pääasiallisen osan jaettavasta omaisuudesta. Perintökaaren 6 luvun 5 §:n mukaan ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli ellei asianhaaroista muuta johdu. Poikkeaminen pääsäännöstä tulee kysymykseen, kun kohtuullistaminen on tarpeen perillisten välisen epäsuhdan poistamiseksi. G:n tahtona oli ollut asettaa molemmat rintaperilliset samanarvoiseen asemaan. Molemmat rintaperilliset olivat saaneet samankaltaista omaisuutta, vaikkakin pitkähkön ajan kuluessa. Määräalan luovutuksesta oli kulunut 14 vuotta perinnönjakohetkeen. Asianosaisten kannalta asianmukaista oli ollut arvostaa omaisuus saman perusteen eli tässä tapauksessa vastaanottohetken arvoon. Arvojen muutokset olivat kummankin saamien kiinteistöjen kohdalla tapahtuneet saman perusteen mukaan ja tällä hetkellä kummankin perillistahon asemaa oli pidettävä samanarvoisena. Edellä lausutun perusteella pesänjakajan ratkaisua arvostaa kiinteistöt niiden vastaanottohetkien mukaan, oli pidettävä oikeana. Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 13.10.1993 A toisti kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kanteen ja vaati perinnönjaon palauttamista pesänjakajalle oikaistavaksi. B, C ja D yhteisesti vastasivat valitukseen. Hovioikeus lausui, että G:n testamentti, jossa hän oli määrännyt kaiken omaisuutensa A:lle, oli huomattavasti tasoittanut sitä epäsuhtaa, mikä muutoin olisi E:n saamasta ennakkoperinnöstä johtuen aiheutunut perillistahojen välille. Perintökaaren 6 luvun 5 §:n pääsäännön noudattaminen ei siten muodostunut A:n kannalta enää kohtuuttomaksi. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 23.2.
4. Valituksessaan A on toistanut aikaisemmin tekemänsä vaatimukset. B myötäpuolineen on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.5.1995 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Tuomola: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut E on saanut vanhemmiltaan 23.11.1976 ennakkoperintönä puolet Ainolan tilasta RN:o 4:85 E:n ja B:n puolisoille tuolloin lahjanluontoisella kaupalla myydystä määräalasta. Ainolan tila sekä sen vieressä sijaitseva tila Ainola I RN:o 5:257 on 14 vuotta myöhemmin perinnönjaossa 17.10.1990 annettu A:lle. Tilojen ja myydyn määräalan arvo on noussut huomattavasti ennakkoperinnön luovutushetken ja perinnönjaon välisenä aikana. Arvonmuutos ei ole ennakkoperintöä annettaessa ollut ennakoitavissa. F ja G eivät ole ennakkoperintöä antaessaan tarkoittaneet suosia E:tä, vaan G on myöhemmin nimenomaisesti ilmoittanut tarkoitetun perillisten pitämistä tasavertaisina. Huomioon ottaen edellä kerrotut asianhaarat E:n ennakkoperintönä saaman omaisuuden arvo on määrättävä sen mukaan, mikä sillä jakohetkellä on ollut. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Perinnönjako palautetaan E:n ennakkoperinnön arvon määräämisen osalta pesänjakajan oikaistavaksi. Oikeusneuvos Suhonen: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Suhonen. Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Haltia, Puhakka ja Mansikkamäki. Esittelijä Jarmo Kilpelä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä (eri mieltä), Lindholm, Suhonen (eri mieltä), Wirilander ja Palaja. Esittelijä Anneli Tuomola (mietintö).