§:n 3 momentin mukaan pitänyt menetellä. Kun Korkein oikeus ei ole myöskään erikseen varannut A:lle tilaisuutta tulla puheena olevan vastauksen johdosta kuulluksi, A ei ole saanut tietoonsa kaikkea asian ratkaisuun vaikuttavaa oikeudenkäyntiaineistoa. Tämä on ollut oikeudenkäyntivirhe. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiskäytännössä on korostettu asianosaisen kuulemisperiaatteen tärkeyttä. Kuulemisperiaatteen noudattamiseen kuuluu myös se, että kaikki asian ratkaisuun vaikuttava oikeudenkäyntiaineisto saatetaan asianosaisten tietoon ja varataan asianosaisille siten tosiasiallinen mahdollisuus reagoida siihen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on tärkeätä, ettei oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti. Kantelun kohteena olevassa ratkaisussa Korkein oikeus on arvioinut jutun keskeistä kysymystä eli kertakaikkisen elatusavun palautusvelvollisuutta eri tavoin kuin alemmat oikeudet. Korkein oikeus on perustellut ratkaisuaan olennaiselta osalta samoilla seikoilla, joita B on Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan vastauskirjelmässä tuonut esiin. B:n vastauksessaan esittämät, elatusapuna maksettujen varojen tosiasiallista käyttöä koskevat seikat ovat, toisin kuin alemmissa oikeuksissa, olleet merkityksellisiä jutun lopputuloksen kannalta. Oikeudenkäyntivirheen voidaan sen vuoksi otaksua vaikuttaneen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla jutun lopputulokseen. Lainkohdat Oikeudenkäymiskaari 30 luku 11 § 3 momentti sekä 31 luku 1 § 4 kohta ja 6 § Päätöslauselma Korkeimman oikeuden 31.8.1993 antama päätös nro 2905 poistetaan. Korkein oikeus ottaa asian omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Nuorempi oikeussihteeri Hyvärinen, jonka mietintö oli käsittelyratkaisun ja pääasiaratkaisun sovellettavien lainkohtien ja päätöslauselman osalta Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen, esitti pääasiaratkaisun perustelujen osalta seuraavan mietinnön. Korkein oikeus on kantelussa tarkoitetussa päätöksessä katsonut, että B oli velvollinen palauttamaan varat, joita hän ei ollut käyttänyt lapsen huoltoon tai muutoin asianosaisten edellyttämällä tavalla. Korkein oikeus on lausunut, että eräänä syynä siihen, että elatusapu oli sovittu suoritettavaksi kertamaksuna, oli ollut suoda B:lle mahdollisuus kohentaa X:n ja hänen yhteistä kotiaan. Suoritettua määrää ei tästä sekä eräistä muista päätöksessä lausutuista syistä ollut enää jäljellä eikä B ollut velvollinen realisoimaan koti-irtaimistoaan pojan poismuuton johdosta. Korkein oikeus on lausumillaan perusteilla katsonut, ettei B ollut velvollinen palauttamaan varoja miltään osalta. Korkein oikeus on perustanut kanteen hylkäävän päätöksensä sanotulta osalta B:n Korkeimmassa oikeudessa vastauksessaan vetoamaan uuteen seikkaan. A:lle ei ole Korkeimman oikeuden toimesta varattu tilaisuutta tulla kuulluksi B:n vastauksen johdosta. B:n Korkeimpaan oikeuteen toimittamasta vastauksesta ei ole myöskään
§:n 3 momentin mukaisesti lähetetty muutoksenhakijalle jäljennöstä. Kun Korkein oikeus on perustanut päätöksensä mainittuun seikkaan, josta A ei ole saanut tietoa ja josta hänellä ei ole ollut tilaisuutta lausua käsitystään, Korkeimmassa oikeudessa on tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe. Sanotun virheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Näillä perusteilla esitän päätöslauselmaksi Korkeimman oikeuden ratkaisuksi tulleen päätöslauselman. Oikeusneuvos Palaja: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Raulos: Käsittelyratkaisun osalta yhdyn Korkeimman oikeuden lausuntoon. Pääasian osalta totean, ettei B:n Korkeimmalle oikeudelle lähettämästä vastauskirjelmästä ole toimitettu A:lle jäljennöstä, vaikka
§:n 3 momentin mukaan niin olisi tullut menetellä. Tämä on siten ollut oikeudenkäyntivirhe. Kantelun kohteena olevassa ratkaisussa Korkein oikeus on arvioinut jutun keskeistä kysymystä eli kertakaikkisen elatusavun palauttamisvelvollisuutta eri tavoin kuin alemmat oikeudet. Korkein oikeus on lausunut, että B oli velvollinen palauttamaan varat, joita ei ollut käytetty lapsen huoltoon tai muutoin asianosaisten edellyttämällä tavalla. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että varoista oli asianosaisten sopimuksen mukaisesti käytetty, osa muuhun kuin lapsen elatukseen ja loput kertamaksuisen elatusavun tarkoitusperän mukaisesti äidin ja lapsen yhteisen kodin kohentamiseen, ja sanotuilla perusteilla hylännyt A:n palautuskanteen. Korkeimman oikeuden ratkaisunsa perusteeksi ottamat elatusapuvarojen tosiasiallista käyttöä koskevat seikat ovat olennaisesti samoja, joita B on esittänyt Korkeimmalle oikeudelle lähettämässään vastauksessa. Ne eivät vielä alemmissa oikeuksissa ole olleet merkityksellisiä jutun lopputuloksen kannalta eivätkä siten myöskään keskeisesti oikeudenkäynnin kohteena. Siitä, ettei B:n vastauskirjelmää ollut toimitettu A:lle tiedoksi, on tosin seurannut, ettei A ollut saanut tietoonsa kaikkea B:n jutussa esittämää. Kun A:lla ei lain mukaan kuitenkaan olisi ollut oikeutta vastata B:n vastaukseen, ei ole aihetta lähteä siitä, että puheena oleva laiminlyönti olisi olennaisesti vaikuttanut jutun lopputulokseen. Pelkästään sanotun laiminlyönnin johdosta Korkeimman oikeuden päätöstä ei siten voida poistaa. Korkeimman oikeuden olisi kuitenkin tullut omasta aloitteestaan huolehtia siitä, että B:n vastauksessa mainitut seikat olisi joko suullisessa käsittelyssä tai asianosaisten välillä toimitettavassa kirjelmien vaihdossa saatettu asianosaiskeskustelun ja tutkinnan kohteeksi ennen niiden ottamista jutun ratkaisun perusteiksi. Tämä velvollisuus ei olisi poistunut pelkästään sillä, että B:n vastauskirjelmä olisi toimitettu A:lle tiedoksi. Puheena olevan oikeudenkäyntivirheen perusteella päädyn Korkeimman oikeuden päätöksen lopputuloksen kannalle. Oikeusneuvokset Wirilander, Taipale ja Riihelä sekä presidentti Heinonen olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja. Oikeusneuvos Krook: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos. Oikeusneuvos Paasikoski: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Pääasiaratkaisun osalta lausuntoni on seuraava: Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe ja tämän virheen havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. B:n Korkeimpaan oikeuteen toimittamasta vastauskirjelmästä ei ole lähetetty A:lle jäljennöstä, vaikka näin olisi
§:n 3 momentin mukaan pitänyt menetellä. Kun Korkein oikeus ei ole myöskään erikseen varannut A:lle tilaisuutta tulla puheena olevan vastauksen johdosta kuulluksi, A ei ole saanut tietoonsa kaikkea asian ratkaisuun vaikuttavaa oikeudenkäyntiaineistoa. Tämä on ollut oikeudenkäyntivirhe. Kantelun kohteena olevan Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa on, toisin kuin alempien oikeuksien ratkaisuissa, katsottu B velvolliseksi palauttamaan ne hänelle kertakaikkisena elatusapuna suoritetut varat, joita hän ei ollut käyttänyt lapsen huoltoon tai muutoin asianosaisten edellyttämällä tavalla. Korkein oikeus on kuitenkin sillä perusteella, että varoista osa oli asianosaisten sopimuksen mukaisesti käytetty muuhun kuin lapsen elatukseen ja loput asianosaisten kertamaksusopimuksen tarkoituksen mukaisesti äidin ja lapsen yhteisen kodin kohentamiseen, ja kun äiti ei ollut velvollinen realisoimaan koti-irtaimistoaan pojan poismuuton johdosta, katsonut, ettei B ollut velvollinen palauttamaan varoja miltään osalta. Rahojen käyttöä koskevat perustelut nojautuvat B:n Korkeimpaan oikeuteen toimittamassa vastauskirjelmässä esiintuomiin seikkoihin. Siihen, että varoja oli käytetty muuhun kuin lapsen elatukseen, B on viitannut jo kihlakunnanoikeudessa. Mitä taas tulee kodin kohentamista koskevaan kysymykseen, A on itse valituslupahakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle vedonnut kertakaikkisen elatusavun tarkoitukseen turvata lapsen edut muun muassa asunnon järjestämisen kautta. Näin ollen B on vastineessaan nojautunut toisaalta seikkaan, joka jo aikaisemmin oli ollut huomion kohteena, ja toisaalta A:n itsensä esille ottamaan kysymykseen. Esitettyyn viitaten katson A:n kantelun menestymisen edellyttävän sitä, että B:n vastinekirjelmän toimittamatta jättämisen hänelle voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Tätä kysymystä arvioidessani totean, että virheen ei tule koitua kummankaan asianosaisen vahingoksi. Samalla kun A:n oikeusturva vaatii asian uutta käsittelyä mikäli oikeudenkäyntivirheellä on ollut merkitystä jutun lopputuloksen kannalta, edellyttää B:n oikeuksista huolehtiminen, ettei Korkeimman oikeuden ratkaisua tule muussa tapauksessa poistaa ja saattaa juttua toisessa tuomarikokoonpanossa uudelleen ratkaistavaksi, koska tällöin olisi vaarana ratkaisun muuttuminen muusta kuin menettelyvirheestä aiheutuvasta syystä. Siihen nähden mitä A on kantelukirjelmässään esittänyt vastauksena B:n vastineessa esitettyihin seikkoihin, katson, ettei kysymyksessä olevan oikeudenkäyntivirheen voida otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Mainituilla perusteilla hylkään kantelun. Asian laatuun nähden B:n on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen (eri mieltä), okeusneuvokset Nikkarinen, Riihelä (eri mieltä), Haarmann, Tulenheimo-Takki, Paasikoski (eri mieltä), Taipale (eri mieltä), Krook (eri mieltä), Suhonen, Wirilander (eri mieltä), Raulos (eri mieltä), Lehtimaja, Hidén, Kivinen ja Palaja (eri mieltä) sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen (eriävä mielipide).
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.