KKO/1996/101

1996 false KKO:1996:101 Suomessa voimassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvät määräykset niistä oikeuksista, jotka oli taattu syylliseksi epäillylle rikossyytettä tutkittaessa, eivät estä tuomitsemasta liikennevahinkoon osallisena ollutta tieliikennelain 58 §:n nojalla laiminlyönnistä pysähtyä ja avustaa vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutenkin osallistua niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antoi aihetta. TLL 58 § KPSop 14 artikla 3 kappale g kohta IhmisoikeusSop_6_artikla_2_kappale ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Espoon käräjäoikeuden tuomio 13.6.1994 Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A oli 1) 19.2.1994 Espoossa kuljettaessaan luvattomasti käyttöön ottamansa toisen omistamaa henkilöautoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja ilman voimassa olevaa ajolupaa Kehätietä nro I länteen Turvesuontien risteykseen laiminlyönyt mainittua risteystä lähestyessään pitää kuljettamansa ajoneuvon nopeus sellaisena, että säilyttää ajoneuvon hallinnan, mistä A:n varomattomuudesta oli ollut seurauksena, että huomattuaan edellään mainitussa risteyksessä punaisiin liikennevaloihin pysähtyneen erään toisen henkilön kuljettaman ja omistaman henkilöauton ei ollut enää kyennyt pysäyttämään kuljettamaansa ajoneuvoa. A oli törmännyt kuljettamallaan autolla edellä mainitun toisen henkilöauton peräosaan, jolloin molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. 2) edellä 1 kohdassa kuvatulla varomattomalla menettelyllään ja huolimattomuudellaan aiheuttanut tuossa kohdassa tarkoitetun toisen ajoneuvon omistajalle ja kuljettajalle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen ja kolmelle matkustajalle vähäisiä vammoja. 3) jouduttuaan syystään edellä 1 ja 2 kohdissa kuvattuun liikenneonnettomuuteen, lähtenyt välittömästi liikenneonnettomuuden jälkeen poistumaan jalkaisin paikalta laiminlyöden täten osallistua niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus oli antanut aihetta. A oli väittänyt, ettei häntä voitu tuomita rangaistukseen liikennerikkomuksesta, koska törmäyspaikalle jääminen olisi saattanut A:n syytteen vaaraan rattijuopumuksesta ja muustakin. Euroopan ihmisoikeussopimuksesta oli johdatettavissa periaate, ettei kukaan ollut velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Perustelu Käräjäoikeus katsoi, että tieliikennelain 58 § oli säädetty suojaamaan liikenneonnettomuuteen joutuneiden henkilöiden terveyttä ja henkeä turvaamalla loukkaantuneille avun saantia. Suomessa lailla (107/76) voimaan saatetun kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen g kohdasta ja lailla (438/90) voimaan saatetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 2 kappaleesta oli johdettavissa lain tasoinen periaate, jonka mukaan kukaan ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Tieliikennelaki oli kuitenkin erityislaki, jonka säännös tässä tapauksessa ei ollut ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa ja joka säännös edisti ihmisoikeuksien toteutumista. Käräjäoikeus tuomitsi A:n mainitsemiensa lainkohtien nojalla edellä mainitusta liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta, tieliikennelain 58 §:n ja 103 §:n nojalla edellä 3 kohdassa mainitusta liikennerikkomuksesta sekä samalla kertaa A:n syyksi luetuista luvattoman käytön yrityksestä, luvattomasta käytöstä, kahdesta ajo-oikeudetta ajosta ja törkeästä rattijuopumuksesta ynnä Tuusulan käräjäoikeuden hänen syykseen aikaisemmin lukemista rikoksista yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.1995 A valitti hovioikeuteen vaatien liikennerikkomusta koskevan syytteen hylkäämistä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A edelleen vaati, että syyte liikennerikkomuksesta hylätään. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.8.1996 Perustelut Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/76) 14 artiklan 3 kappaleen g kohdan mukaan jokaisella on oikeus tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/90) 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Tieliikennelain 58 §:n mukaan tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita ja avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta. Tämän säännöksen noudattamisesta ei seuraa, ettei liikenneonnettomuuteen osallisella ja rikokseen syylliseksi epäillyllä olisi niitä oikeuksia, jotka edellä mainittujen yleissopimusten määräysten nojalla syylliseksi epäillylle on taattu rikossyytettä tutkittaessa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Täytäntöönpanokielto kumotaan. Asian on ratkaissut käräjätuomari Miettinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Piira, Juusela ja Virolainen. Esittelijä Anita Stenberg. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Raulos, Möller ja Palaja. Esittelijä Tuula Myllykangas.