1996 false KKO:1996:11 Ään. Konkurssipesä oli irtisanottuaan työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla konkurssiin joutuneen yhtiön työntekijöiden työsopimukset irtisanomisaikana solminut työntekijöide

§:n 1 momentin nojalla irtisanonut työsopimukset päättymään 13.10.

1. Työsuhteiden päätyttyä konkurssipesä oli tehnyt muiden ohella kanteessa tarkoitettujen kymmenen työntekijän kanssa määräaikaisen työsopimuksen 14.10.1992 alkaen enintään 31.10.1992 saakka. Kolmen työntekijän kanssa sovittiin määräajasta lisäksi määrittelyllä "kunnes eristeharkkojen valmistus on loppuun suoritettu". Määräaikaisten työsuhteiden takarajan ilmoituksesta oli lisäksi sovittu, että työsuhteet päättyivät "ilmoituspäivää seuraavana päivänä". Tämän mukaisesti työntekijöille oli 26.10.1992 ilmoitettu työsuhteiden viimeisen päivän olevan 27.10.
2. Konkurssipesä oli 26.10.1992 allekirjoitetulla kauppakirjalla velkojainkokouksen päätöstä edellyttävällä varauksella myynyt yrityksen Seppälänkankaan kiinteistöllä olevat koneet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden ja vuokrannut kiinteistön HB-Betoniteollisuus Oy:lle. Kaupassa oli sovittu, että niiden työntekijöiden, jotka tulivat ostajayhtiön palvelukseen, työpalkoista ja muista työsuhteista johtuvista etuuksista ja kustannuksista vastasi ostajayhtiö 14.10.1992 alkaen. Velkojainkokous oli hyväksynyt kaupan marraskuussa
3. Työntekijöiden alunalkaenkin määräaikaisiksi sovitut työsuhteet olivat näin ollen 27.10.1992 päättyneet. Heidän palkkasaamisensa oli täysimääräisesti suoritettu. Työsopimuslain 40 §:n 6 momenttia sovellettaessa ei liikkeen entinen omistaja voinut olla konkurssipesä, vaan Harjun Betoni Oy. Näin ollen vaaditut palkkasaatavat eivät voineet osaksikaan olla massavelkaa, vaan konkurssissa valvottavia saatavia. Vaadituista määristä oli joka tapauksessa vähennettävä ne ansiosidonnaiset päivärahat, jotka työntekijöille oli kanteessa tarkoitetulta ajalta suoritettu. Konkurssipesä myönsi, että vaaditut määrät olivat oikein lasketut ja perustuivat työntekijöiden käytännön palkkaperusteisiin. HB-Betoniteollisuus Oy:n vastaus HB-Betoniteollisuus Oy vaati kannetta hylättäväksi ja lausui muun muassa, että yhtiö oli perustettu vasta Harjun Betoni Oy:n konkurssin alkamisen jälkeen ja merkitty kaupparekisteriin 16.12.
4. HB-Betoniteollisuus Oy toimi vuokralaisena eräissä konkurssipesän omistamissa kiinteistöissä, minkä lisäksi konkurssipesä oli myynyt sille jonkin verran irtainta omaisuutta. Kokonaisen liiketoiminnan siirtoa tai kauppaa ei ollut tapahtunut. Harjun Betoni Oy oli toiminut konsernina, johon oli kuulunut neljä muutakin yhtiötä, eikä toimitilojen vuokraus koskenut kaikkia toimitiloja. HB-Betoniteollisuus Oy:n liiketoiminta oli konsernin aikaista toimintaa vähäisempää ja työhön oli otettu vain tarvittavat työntekijät. Konkurssipesä oli irtisanonut työsopimukset eikä HB-Betoniteollisuus Oy ollut voinut käydä työntekijöiden kanssa yhteistoimintaneuvotteluja. Valtion vastaus Valtiota edustaneella Keski-Suomen läänin työvoimapiirin toimistolla ei ollut lausuttavaa. Raastuvanoikeuden päätös 9.11.1993 Raastuvanoikeus lausui, että A ja hänen myötäpuolensa olivat olleet Harjun Betoni Oy:n palveluksessa ja että yhtiön jouduttua 28.9.1992 konkurssiin konkurssipesä oli 29.9.1992 irtisanonut koko yhtiön henkilökunnan työsopimukset työsopimuslain 41 §:n mukaisesti päättymään 13.10.
5. Konkurssipesä oli 14.10.1992 tehnyt A:n ja hänen myötäpuoltensa kanssa kirjalliset määräaikaiset työsopimukset enintään 31.10.1992 saakka. Sopimuksissa oli lisäksi maininta, että työsuhde katkeaa ilmoituspäivää seuraavana päivänä. Työntekijöille oli 26.10.1992 ilmoitettu, että työsuhteiden viimeinen päivä oli 27.10.
6. Konkurssipesä oli 26.10.1992 myynyt Harjun Betoni Oy:n Seppälänkankaan kiinteistöllä olevat koneet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden HB-Betoniteollisuus Oy:lle. Kaupassa oli sovittu, että ostajayhtiön palvelukseen tulevien työntekijöiden työsuhteista vastasi ostajayhtiö 14.10.1992 lukien. Konkurssipesä oli yrittänyt löytää yrityksen toiminnalle jatkajaa ja siinä tarkoituksessa työntekijöiden irtisanomisajan päätyttyä lokakuussa 1992 huolehtinut siitä, että tietyt toiminnat jatkuivat ja eräät tilaukset voitiin täyttää. A ja hänen myötäpuolensa olivat olleet konkurssipesän palveluksessa tässä tarkoituksessa lyhyen määräajan. Nämä määräaikaiset työsopimukset oli voitu laillisesti solmia eikä A:lla ja hänen myötäpuolillaan ollut työsopimusten päätyttyä oikeutta vaatia kanteessa mainittuja suorituksia. Vaikka HB-Betoniteollisuus Oy oli 26.10.1992 ostanut Seppälänkankaan kiinteistöllä olevan irtaimen omaisuuden ja ryhtynyt harjoittamaan samaa toimintaa kuin Harjun Betoni Oy ja vaikka kysymyksessä oli siten ollut liikkeen luovutus, ei tämä seikka voinut vaikuttaa määräaikaisten työsopimusten laillisuuteen. Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Vaasan hovioikeuden tuomio 16.5.1994 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys valittamalla saattoi asian, lausui, että Harjun Betoni Oy oli 28.9.1992 asetettu konkurssiin. Konkurssipesä oli 29.9.

§:n 1 momentin nojalla irtisanonut kaikkien työntekijöiden työsuhteet päättymään 13.10.

1. Viimeksi mainittuna päivänä konkurssipesä oli tehnyt työntekijöiden kanssa uudet kirjalliset määräaikaiset työsopimukset. Muun muassa saatavansa yhdistykselle siirtäneet A ja hänen myötäpuolensa olivat sopineet työn kestävän enintään 31.10.1992 saakka. Kolmen työntekijän kanssa oli lisäksi sovittu, että työ kesti kunnes eristeharkkojen valmistus oli loppuun suoritettu. Työsopimuksissa oli sovittu työsuhteen katkeavan ilmoituspäivää seuraavana päivänä, kun uusi omistaja jatkoi toimintaa. Työsuhteet konkurssipesään olivat päättyneet konkurssipesän ilmoituksen perusteella 27.10.
2. A:sta ja hänen myötäpuoliaan ei ollut otettu 28.10.1992 lukien toimintaa jatkaneen HB-Betoniteollisuus Oy:n palvelukseen. Konkurssipesän tarkoituksena oli ollut jatkaa toimintaa väliaikaisesti, kunnes toiminta saatiin konkurssipesän toimesta myydyksi. Konkurssipesällä oli siten ollut 13.10.1992 yrityksen toimintaan liittyvä perusteltu syy solmia työntekijöiden kanssa välivaiheen ajaksi uudet määräaikaiset työsopimukset. Konkurssipesä oli 26.10.1992 myynyt sittemmin rekisteröidylle HB-Betoniteollisuus Oy:lle Harjun Betoni Oy:n kiinteistöllä olleet koneet ja kaluston sekä vaihtoomaisuuden. Kauppa oli tehty velkojainkokouksen hyväksymistä edellyttävin varauksin. Konkurssipesän ja HBBetoniteollisuus Oy:n välinen sopimus oli liittynyt konkurssipesän selvitykseen ja omaisuuden realisointiin. Sopimuksen lopullinen toteutuminen ei ollut ollut varmaa ennen kuin velkojainkokous oli hyväksynyt sopimuksen. Konkurssipesän hallinnolla oli velkojien etua valvoessaan ollut perusteltu syy irtisanoa työntekijät heti yhtiön jouduttua konkurssitilaan ja tehdä työntekijöiden kanssa määräaikaiset työsopimukset. Konkurssitilaan joutumisen johdosta suoritetut irtisanomiset ja määräaikaisten työsopimusten solmimiset eivät olleet menettäneet merkitystään 26.10.1992 allekirjoitetun kauppakirjan tai sen jälkeisten tapahtumien vuoksi. Kanteessa tarkoitetut työsuhteet olivat päättyneet 27.10.1992 eli ennen kuin konkurssipesän velkojainkokous oli marraskuussa 1992 hyväksynyt 26.10.1992 allekirjoitetun sopimuksen. Työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus ei siten ollut tapahtunut ennen puheena olevien työsuhteiden päättymistä. Harjun Betoni Oy:n toimitusjohtaja ja vähemmistöosakas oli tosin tullut myös HB-Betoniteollisuus Oy:n toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi. HB-Betoniteollisuus Oy:n palvelukseen ei ollut otettu muun muassa Harjun Betoni Oy:n työntekijöiden luottamusmiestä, teollisuustoimihenkilöiden luottamushenkilöä eikä teknisten toimihenkilöiden yhdysmiestä. Nämä olosuhteet eivät yksinään osoittaneet konkurssipesän ja HB-Betoniteollisuus Oy:n tarkoittaneen järjestelyllä kiertää työntekijöiden irtisanomissuojaa. Kun liikkeen luovutus ei ollut tapahtunut ennen työsuhteiden päättymistä ja kun konkurssipesän ja HB-Betoniteollisuus Oy:n ei ollut näytetty tarkoittaneen kiertää työntekijöiden irtisanomissuojaa, eivät konkurssipesän suorittamat irtisanomiset ja määräaikaisten työsopimusten solmimiset olleet laittomia ja vaikutuksettomia. Näillä perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty. Yhdistys on valituksessaan uudistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimukset. Yhdistys on lausunut muun muassa, että työsopimuksia ei ollut päättänyt konkurssipesä vaan HB-Betoniteollisuus Oy. Määräaikaisten työsopimusten tekemiselle ei ole esitetty perusteita, vaan niiden tavoitteena oli ollut poistaa työntekijöiltä lainmukainen työsuhdeturva. Asiassa ei ollut esitetty, että velkojainkokouksen hyväksyminen kaupalle olisi ollut epävarmaa. Koska konkurssipesän ja HB-Betoniteollisuus Oy:n välillä oli ennen työsuhteiden päättymistä tapahtunut tosiasiallisesti liikkeen luovutus, oli joka tapauksessa peruste määräaikaisten työsopimusten olemassaololle päättynyt viimeistään samanaikaisesti kuin jatkaja yritystoiminnalle löytyi. Konkurssipesä on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä perusteettomana. Konkurssipesä on lausunut muun muassa, että se oli päättänyt määräaikaiset työsopimukset eikä HB-Betoniteollisuus Oy. Konkurssipesän tarkoituksena ei ollut ollut heikentää työntekijöiden työsuhdeturvaa. Päinvastoin tehdyllä kaupalla turvattiin se, että pääosalle työntekijöistä voitiin taata työpaikat myös jatkossa uuden omistajan toimesta. HB-Betoniteollisuus Oy on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä. Yhtiö on lausunut muun muassa, ettei se ollut päättänyt työntekijöiden työsopimuksia. Kysymyksessä oleva liikkeen luovutus oli vanhaan konserniin nähden vähäinen, sillä pois jäivät neljä muualla toiminutta yhtiötä. Kiinteistöjen vuokraaminen ei myöskään ollut koskenut kaikkia Harjun Betoni Oy:n toimitiloja. Harjun Betoni Oy:n palveluksessa oli ollut 120 työntekijää, kun taas HB-Betoniteollisuus Oy:n palveluksessa oli 69 työntekijää. Työministeriö, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt asian hoitoonsa, on vastauksessaan katsonut, että HB-Betoniteollisuus Oy:öön kohdistetut vaatimukset irtisanomisajan palkkojen ja vuosilomakorvausten määräisistä vahingonkorvauksista tulisi hyväksyä. B:lla oli oikeus vahingonkorvaukseen työsuhteen laittoman päättämisen johdosta, mutta korvaus tulisi tuomita työsopimuslain 47 f §:n säännökset huomioon ottaen pienempänä kuin oli vaadittu. Muilta osilta vaatimukset HB-Betoniteollisuus Oy:tä vastaan olisi hylättävä. Harjun Betoni Oy:n konkurssipesää vastaan esitetyt vaatimukset olisi hylättävä sillä perusteella, että tapahtuma-ajankohtana voimassa olleessa työsopimuslain 40 §:n 5 momentissa tarkoitettiin konkurssiin menneen yrityksen ja luovutuksen saajan yhteisvastuuta, minkä vuoksi konkurssipesä ei ollut velvollinen korvaamaan työntekijöille vaadittuja irtisanomisajan palkkoja, vaan ne olisi pitänyt valvoa Harjun Betoni Oy:n konkurssissa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.2.1996 Perustelut Kanteessa tarkoitetut, yhdistykselle saatavansa siirtäneet työntekijät A, C, D, E, F, G, B, H, J ja K ovat olleet toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten nojalla Harjun Betoni Oy:n palveluksessa. B on toiminut yhtiössä työntekijöiden pääluottamusmiehenä. Harjun Betoni Oy on 28.9.1992 asetettu konkurssiin ja konkurssipesä on 29.9.

§:n 1 momentin nojalla irtisanonut yhtiön kaikkien työntekijöiden työsopimukset päättymään 13.10.

1. Konkurssipesä on 13.10.1992 solminut irtisanottujen työntekijöiden kanssa kirjalliset määräaikaiset työsopimukset, joiden mukaan työ alkoi 14.10.1992 ja kesti enintään 31.10.1992 saakka. Sopimuksiin on kirjoitettu myös seuraava ehto: "Työsuhde katkeaa kuitenkin ilmoituspäivää seuraavana päivänä, kun uusi omistaja jatkaa toimintaa." D:n, E:n ja H:n sopimuksissa on sovittu mainittujen ehtojen lisäksi työn kestävän, kunnes eristeharkkojen valmistus oli loppuun suoritettu. H:n työsuhde konkurssipesään onkin päättynyt 23.10.
2. Konkurssipesä on 26.10.1992 myynyt Harjun Betoni Oy:n Seppälänkankaan kiinteistöllä olevat koneet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden ja vuokrannut kiinteistön teollisuusrakennuksineen perustettavalle yhtiölle, sittemmin rekisteröidylle HB-Betoniteollisuus Oy:lle. Kaupan ehdon mukaan sen voimaantulo edellytti velkojainkokouksen hyväksymistä. Kaupassa on lisäksi sovittu, että HBBetoniteollisuus Oy otti vastattavakseen sen palvelukseen tulevien työntekijöiden työpalkoista ja muista työsuhteista johtuvista etuuksista ja kustannuksista 14.10.1992 alkaen. Konkurssipesä on 26.10.1992 ilmoittanut työntekijöille työsuhteiden päättyvän seuraavana päivänä. Samalla työntekijöille on ilmoitettu, että mahdollinen liiketoiminnan jatkaja teki työsopimukset tarpeellisiksi katsomiensa henkilöiden kanssa. Kanteessa mainittujen työntekijöiden työsuhteet, lukuun ottamatta H:n jo päättynyttä työsuhdetta, ovat konkurssipesän ilmoituksen johdosta päättyneet 27.10.1992 eikä HB-Betoniteollisuus Oy ole jatkaessaan 28.10.1992 alkaen tuotantolaitoksen toimintaa ja palkatessaan sitä varten työntekijöitä ottanut heitä palvelukseensa. Konkurssipesä on jatkanut kysymyksessä olevan Seppälänkankaan tuotantolaitoksen toimintaa myydäkseen sen uudelle yrittäjälle. HB-Betoniteollisuus Oy on välittömästi sopimuksenteon jälkeen jatkanut tuotantolaitoksen toimintaa valmistamalla sille luovutetuilla tuotantovälineillä samoja tuotteita kuin Harjun Betoni Oy ja sen konkurssipesä. Vaikka kaupassa onkin luovutettu vain osa Harjun Betoni Oy:n tuotantotoiminnasta, on kysymyksessä ollut sellaisen toiminnallisen kokonaisuuden luovutus, jota työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitetaan. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että liikkeen luovutusta koskevat oikeussäännöt voivat tulla sovellettaviksi myös silloin, kun konkurssipesä luovuttaa työnantajan liikkeen (esimerkiksi KKO 1990:81 ja KKO 1994:35). Puheena olevassa tapauksessa konkurssipesä on työsopimusten irtisanomisaikana tehnyt työntekijöiden kanssa määräaikaiset työsopimukset. Työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä muun muassa siinä tapauksessa, että työnantajalla on yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Mainitun säännöksen nojalla myös työnantajan konkurssipesä voi solmia esimerkiksi pesän selvittämistarkoituksessa määräaikaisia työsopimuksia. Kysymyksessä olevassa tapauksessa liikkeen luovutusta tarkoittava tuotantolaitoksen kauppa on tehty konkurssipesän kanssa solmittujen työsopimusten, H:n työsopimusta lukuun ottamatta, ollessa vielä voimassa. Tuotantolaitoksen toiminta on jatkunut keskeytyksettä konkurssipesän ja kaupan jälkeen HB-Betoniteollisuus Oy:n toimesta työntekijöillä, jotka ovat olleet Harjun Betoni Oy:n ja sen konkurssipesän palveluksessa. HB-Betoniteollisuus Oy:n osake-enemmistön omistava henkilö on ollut myös Harjun Betoni Oy:n toimitusjohtaja ja osakkeenomistaja. Kaupan ehdoista myös ilmenee ostajan valmius ottaa vastattavakseen konkurssipesän muutoin vastattavista työsuhteista aiheutuvista kustannuksista. Näistä syistä konkurssipesän suorittama työsopimusten irtisanominen, määräaikaisten työsopimusten tekeminen ja niiden päättäminen sopimuksiin otetun ehdon perusteella ovat jääneet vaikutuksettomiksi. Näissä olosuhteissa ei työntekijöiden asemaan nähden ole merkitystä sillä seikalla, että konkurssipesän velkojainkokous on vasta myöhemmin marraskuussa 1992 hyväksynyt kaupan. Liikkeen luovutus on siten työntekijöihin kohdistuvin vaikutuksin tapahtunut heidän konkurssipesän kanssa solmimiensa työsuhteiden ollessa vielä voimassa. Työnantajan velvollisuudet ovat tällöin välittömästi siirtyneet HB-Betoniteollisuus Oy:lle eikä yhtiöllä ole ollut oikeutta päättää yksipuolisesti työntekijöiden työsuhteita ilmoittamalla, ettei heitä otettu yhtiön palvelukseen. Työsopimukset on siten päätetty työsopimuslain 40 §:ssä (723/88) säädettyjen perusteiden vastaisesti. Mainituilla perusteilla konkurssipesä päättäessään kerrotulla tavalla laittomasti työsopimukset ja HB-Betoniteollisuus Oy liikkeen luovutusta koskevien periaatteiden nojalla ovat vastuussa työntekijöiden saatavien suorittamisesta yhdistykselle seuraavalla tavalla. C, D, E, F, G, B, J ja K ovat edellä lausutuilla perusteilla oikeutettuja saamaan korvausta irtisanomisajalta, vuosilomakorvausta ja työajan lyhennysrahaa. D:n ja E:n osalta on kuitenkin otettava huomioon, että he ovat olleet kumpikin 9.11.1992 alkaen työsuhteessa HB-Betoniteollisuus Oy:öön, joten kanteessa esitetyillä perusteilla heillä on oikeus saada korvauksia vain 28.10.1992 ja 8.11.1992 väliseltä ajalta. D:n ja E:n osalta kanne on enemmälti hylättävä. Yhdistys on B:n osalta lisäksi vaatinut, että HB-Betoniteollisuus Oy velvoitetaan suorittamaan yhdistykselle työsopimuslain 47 f §:n nojalla korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 28.10.1992 alkaen 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 220 270,08 markkaa. Työsopimuslain 47 a §:n 3 momentin (595/91) mukaan mainittua 47 f §:n säännöstä ei sovelleta, kun työsopimus on päätetty lain 40 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti. Edellä on todettu, että työntekijöiden työsopimukset ja siten myös B:n työsopimus on päätetty työsopimuslain 40 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti. B:lla ei siten ole oikeutta saada korvausta työsopimuslain 47 f §:n perusteella. Tämän vuoksi, ja kun asiassa ei ole edes väitetty, että B:lle olisi työsopimuksen päättämisestä aiheutunut muuta vahinkoa, kuin mistä hän on edellä mainitulla tavalla oikeutettu saamaan korvauksen, kanne tämän korvausvaatimuksen osalta on hylättävä. Työsopimukset on siis päätetty konkurssipesän toimenpiteestä. Näin ollen, ja kun otetaan huomioon yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 3 a kohdan ja 8 §:n 5 momentin (724/88) säännökset, työntekijöillä ei ole oikeutta saada sanotun lain nojalla korvausta menetetyistä kahden kuukauden palkoista laiminlyödyltä neuvotteluajalta konkurssipesältä tai HB-Betoniteollisuus Oy:ltä. Kanne on siten tältä osalta hylättävä. Kysymys on korvauksista, joiden suorittaminen ei ole työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla viivästynyt työsuhteiden päättyessä. Näin ollen työntekijöillä ei ole oikeutta odotusajan palkkaan ja kanne siltä osalta on hylättävä. A:n osalta ilmenee yhdistyksen antamasta kanteeseen liitetystä luettelosta, että hänen työsuhteensa konkurssipesään on jatkunut 30.11.1992 saakka päättyen vasta tuona päivänä. A ei näin ollen ole oikeutettu saamaan korvauksia kanteessa vaadituilla perusteilla, joten kanne hänen osaltaan on hylättävä. H:n työsuhde konkurssipesään on päättynyt jo 23.10.1992 ja siis ennen liikkeen luovutusta. Tämän vuoksi kanne on hänen osaltaan hylättävä. Konkurssipesä on raastuvanoikeudessa myöntänyt, että työntekijöiden vaatimuksissa korvaussaatavat oli laskettu teknisesti oikein. HB-Betoniteollisuus Oy ei ole lausunut vaatimusten määristä eikä siten ole niitä vastustanutkaan. Näin ollen perusteeksi voidaan asettaa kanteessa ilmoitetut määrät. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, mihin vaaditut määrät perustuvat. Kun C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, J:n ja K:n kohdalta osa vaatimuksista hylätään edeltä ilmenevillä perusteilla ja korvauksia tuomitaan sen vuoksi lyhyemmältä ajalta kuin on vaadittu, Korkeimman oikeuden on heidän osaltaan arvioitava korvausmäärät. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että työntekijät ovat oikeutettuja saamaan korvauksia seuraavasti: - C korvausta irtisanomisajalta 30 000 markkaa, lomakorvausta 3 000 markkaa ja työajan lyhennysrahaa 1 800 markkaa, - D ja E kumpikin korvausta irtisanomisajalta 3 000 markkaa, - F korvausta irtisanomisajalta 32 000 markkaa, lomakorvausta 3 200 markkaa ja työajan lyhennysrahaa 2 000 markkaa, - G korvausta irtisanomisajalta 13 000 markkaa, lomakorvausta 1 500 markkaa ja työajan lyhennysrahaa 1 000 markkaa, - B korvausta irtisanomisajalta 46 956,80 markkaa, lomakorvausta 5 015,84 markkaa ja työajan lyhennysrahaa 2 561,20 markkaa, - J ja K kumpikin korvausta irtisanomisajalta 35 000 markkaa, lomakorvausta 3 500 markkaa ja työajan lyhennysrahaa 2 000 markkaa. Viivästyskorkoa korvaussaatavalle on korkolain 7 ja 9 §:n säännösten nojalla suoritettava haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, B:n, J:n ja K:n kohdalta esitettyjen korvausvaatimusten osalta. Harjun Betoni Oy:n konkurssipesä ja HB-Betoniteollisuus Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennusliiton Keski-Suomen Aluejärjestö ry:lle korvaukseksi työsopimusten perusteettomasta päättämisestä 229 033 markkaa 84 penniä, jolle määrälle on maksettava 16 prosentin viivästyskorko, konkurssipesän 18.2.1993 lukien ja HB-Betoniteollisuus Oy:n 8.3.1993 lukien. Siltä osalta kuin kanteessa on vaadittu korvauksia A:n ja H:n osalta sekä D:n ja E:n osalta ajalta 9.11.1992 - 28.2.1993, odotusajan palkoista ja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännösten nojalla sekä B:n osalta korvausta työsopimuslain 47 f §:n nojalla hovioikeuden tuomion lopputulos, jolla kanne on näiden vaatimusten osalta hylätty, jää pysyväksi. Lisäksi Korkein oikeus vahvistaa palkkaturvalain tarkoittamassa merkityksessä Suomen valtiota vastaan, että C:lla, D:llä, E:llä, F:llä, G:lla, B:lla, J:llä ja K:lla on edellä perusteluista ilmenevät yhteensä 229 033,84 markan työsuhdesaatavat konkurssipesältä ja HB-Betoniteollisuus Oy:ltä. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Tulokas: Harjun Betoni Oy:n konkurssipesä on 26.10.1992 myynyt HB-Betoniteollisuus Oy:lle pesään kuuluneet koneet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden. Osa Harjun Betoni Oy:n työntekijöistä on samalla otettu HB-Betoniteollisuus Oy:n palvelukseen, mutta kantajan oikeudenkäynnissä edustamien työntekijöiden osalta työsuhteet ovat päättyneet konkurssipesän työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla suorittaman irtisanomisen johdosta ja sen jälkeen pesän kanssa solmittujen lyhyiden määräaikaisten työsuhteiden päätyttyä. Erimielisyyttä on siitä, onko asiassa sovellettava työsopimuslain säännöksiä liikkeen luovutuksesta. Työsopimuslain 7 §:ssä (320/70) ei ole määritelty, mitä liikkeen luovutuksella tarkoitetaan eikä myöskään sitä, voidaanko luovutuksena pitää konkurssipesän suorittamaa pesän varojen realisointia. Myöskään lain esitöistä ei saada selvitystä asiaan. Työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan työnantajan konkurssin johdosta puolin ja toisin irtisanoa 14 päivän irtisanomisajalla konkurssipesän maksaessa palkan irtisanomisajalta. Mitään poikkeusta ei ole säädetty sen varalta, että pesän varat realisoidaan yhtenä kokonaisuutena ostajan ryhtyessä jatkamaan samanlaista liiketoimintaa, jota konkurssivelallinen harjoitti. Asiaa ei ole kosketeltu myöskään tämän säännöksen esitöissä. Liikkeen luovutus on kysymyksessä siirrettäessä toimiva yritys tai sen osa toiselle, joka ryhtyy jatkamaan liiketoimintaa. Tyypillistä on toiminnan jatkuvuus olennaisesti entisissä puitteissa. Konkurssi puolestaan on yleistäytäntöönpanoa, joka merkitsee velkasuhteiden kertakaikkista selvittämistä, varojen realisoimista velkojien tyydyttämiseksi ja käytännössä velallisen liiketoiminnan päättymistä. Konkurssiin päättyneen liiketoiminnan käyttö- ja vaihto-omaisuus sekä muutkin varat realisoidaan pesän toimesta parhaan lopputuloksen tuottavalla tavalla joko kokonaisuutena tai erikseen. Siinäkin tapauksessa, että ostaja ryhtyisi harjoittamaan entisen kaltaista liiketoimintaa, kysymyksessä on niin siviilioikeudellisesti kuin verotuksellisesti uusi liike omine varoineen ja velvoitteineen. Konkurssipesän suorittamien realisointitoimien tulkitseminen liikkeen luovutukseksi ja työsuhteiden irtisanomisen mitätöiminen on ristiriidassa konkurssia koskevien periaatteiden ja työsopimusten irtisanomista konkurssissa koskevan erityissäännöksen kanssa. Mainitunlainen tulkinta on omiaan vaikeuttamaan pesän varojen realisointia ja heikentäessään realisointitulosta loukkaamaan velkojien etuja. Monesti riitaisten työsuhteiden siirtäminen liikeomaisuutta konkurssipesästä ostaneen selvitettäväksi ja vastattavaksi ei edistä yrittämistä eikä pysyvien työpaikkojen muodostumista. Myöskään irtisanottujen työntekijöiden edut eivät edellytä tällaista tulkintaa, kun otetaan huomioon palkkaturvalaki ja mahdollisuus 14 päivän irtisanomisajan palkkaan päältäpäin pesän varoista. Edellä mainituilla perusteilla käsillä oleva riita-asia tulee ratkaista Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista 1985 II 114, 1992:191 ja 1993:127 ilmenevän linjan mukaisesti. Työnantajan liikkeen luovutuksen vaikutuksia koskevia työsopimuslain 7 ja 40 §:n säännöksiä on muutettu ETAsopimuksen johdosta säädetyllä, 1.1.1994 voimaan tulleella lailla 26.2.1993/
3. Lainmuutoksella on saatettu voimaan neuvoston direktiivi 77/187/ETY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Vaikka lainmuutoksella ei ole takautuvaa vaikutusta, siihen liittyvä aineisto tuo osaltaan valaistusta myös aikaisemman oikeustilanteen tulkintaan. Lainmuutoksen perustana olevaa direktiiviä ei sovelleta konkurssista johtuvaan työsuhteen päättymiseen. Tämä oli lähtökohtana myös lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (1992 vp - HE 109) ja siitä sisältyi nimenomainen säännös lakiesityksen 7 §:n 3 momenttiin. Eduskunnan työasiainvaliokunnan mietinnöstä (1992 vp -TyVM 12 - HE 109), jonka mukaisena laki säädettiin, ilmenee, että konkurssitilannetta koskevaa poikkeusta on pidetty perusteltuna liiketoiminnan jatkon ja jatkajan aseman turvaamiseksi ja myös siihen nähden, että työntekijät yleensä saavat saamisistaan suorituksen palkkaturvana. Poikkeusasemaan on asetettu vain sellaiset konkurssimenettelyn väärinkäyttötilanteet, joissa yrityksen varallisuus luovutetaan velallisen lähipiiriin henkilö- tai omistussuhteiden kautta kuuluvalle taholle. Edellä mainituilla ja hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hyväksyn hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varila, Palmu ja Helin. Esittelijä Heikki Sneck. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Pasikoski, Krook, Tulokas (eri mieltä) ja Hidén. Esittelijä Kari Kitunen.