KKO/1996/129

1996 false KKO:1996:129 Käräjäoikeus oli hylännyt A:ta ja B:tä vastaan ajetut syytteet heidän omakotitalonsa tahallisesta sytyttämisestä tuleen sillä perusteella, että oli jäänyt näyttämättä kumpi heistä oli tehnyt teon. Käräjäoikeus oli tuomion perusteluissa lausunut, ettei tulipalo ollut syttynyt ns. luonnollisesta syystä eikä kukaan ulkopuolinenkaan ollut sytyttänyt paloa. Kysymys A:n ja B:n oikeudesta hakea muutosta tuomion perusteluihin ottaen huomioon niiden vaikutus heidän asemaansa myöhemmin mahdollisesti vireille pantavassa vakuutuskorvausta koskevassa oikeudenkäynnissä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syytteet Kauhajoen käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen murhapoltosta sen johdosta, että A oli

1. -17.10.1993 välisenä yönä vähän ennen puoltayötä Teuvalla tahallaan sytyttänyt tuleen hänen sekä aviopuolisonsa B:n yhteisenä asuntonaan käyttämän omakotitalon, jossa molemmat tuolloin myös oleskelivat. Tulipalossa omakotitalo oli vaurioitunut pahoin ja B oli saanut vammoja, joita ei voitu pitää vähäisinä. A puolestaan samassa oikeudenkäynnissä vaati B:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että B oli tahallaan sytyttänyt tuleen syytteessä mainitun omakotitalon siinä mainittuna ajankohtana. Käräjäoikeuden tuomio 9.11.1994 Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, ettei A:n ja B:n omakotitalon tuhonnut tulipalo ollut syttynyt niin sanotusta luonnollisesta syystä, eikä paloa myöskään ollut sytyttänyt kukaan ulkopuolinen, tuntemattomaksi jäänyt henkilö, vaan että joko A tai B on tahallaan sytyttänyt puolisoiden yhteisen asunnon ja kodin tuleen. Koska selvää ja riidatonta näyttöä tulen sytyttäjän henkilöllisyydestä ei ole voitu esittää, käräjäoikeus hylkäsi syytteet. Vaasan hovioikeuden tuomio 25.8.1995 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B saattoivat asian, lausui, että A ja B, joita vastaan ajetut syytteet murhapoltosta on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein hylätty, eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen, vaan he olivat vaatineet tuomion perusteluiden muuttamista. B on lausunut, että käräjäoikeuden tuomion perusteluilla on merkitystä harkittaessa kysymystä hänen oikeudestaan vakuutuskorvaukseen. A ei ole esittänyt mitään erityistä syytä tuomion perusteluihin kohdistuvalle valitukselleen. Rikosasiassa annetulla tuomiolla ja sen perusteluilla ei ole oikeusvoimaisesti sitovaa vaikutusta samaan tosiseikastoon liittyvässä myöhemmässä riitaasian oikeudenkäynnissä, vaan rikosasian tuomio voidaan ottaa tällaisessa myöhemmässä oikeudenkäynnissä huomioon vain todisteena. Siten myös kysymys B:n mahdollisesta oikeudesta saada vakuutuskorvausta ratkaistaan tarvittaessa eri asianosaisten kesken käytävässä riitaasian oikeudenkäynnissä. Sen vuoksi hovioikeus, joka katsoi, ettei B:llä esittämillään perusteilla tai A:lla ollut oikeudellista tarvetta hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon, jätti valitukset tutkimatta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 22.11.
2. A ja B ovat kumpikin erikseen muutoksenhakemuksissaan vaatineet, että heidän hovioikeudelle tekemissään valituksissa esittämänsä vaatimukset käräjäoikeuden tuomion perustelujen muuttamisesta tutkitaan ja että perusteluista poistetaan lausumat siitä, että tulipalo ei ole voinut syttyä luonnollisesta syystä eikä tulipaloa ole voinut sytyttää ulkopuolinen, vaan sen on sytyttänyt joko A tai B. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. Virallinen syyttäjä ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.10.1996 Perustelut Kuten hovioikeus on todennut, A ja B eivät ole hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen. He ovat valituksissaan vaatineet vain käräjäoikeuden tuomion perusteluiden muuttamista. Muutoksenhakua koskeviin lainsäännöksiin ei sisälly määräyksiä, jotka kieltäisivät muutoksenhaun yksinomaan tuomion perusteluihin. Oikeuskäytännössä (esimerkiksi KKO 1939 II 393, 1945 II 197 ja 1989:115) ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa (Tirkkonen: Suomen siviiliprosessioikeus II, 1977, s. 320, Virolainen: Reformatio in pejus -kiellosta, 1977, s. 48 ss. ja Lappalainen: Asianajajan työkentältä - Från advokatens arbetsfält, 1994, s. 199, Ruotsin osalta Welamson: Rättegång VI, 3 omarb. uppl., 1994, s. 32 ss. ja Bergholtz: En kommentar till NJA 1995 s. 152, Juridisk Tidskrift 2/1995-6, s. 444 ss.) on kuitenkin katsottu, että muutoksenhaku yksinomaan perustelujen osalta on pääsääntöisesti kielletty. Kun tuomion lopputulos vastaa täysin asianosaisen vaatimuksia, hänellä yleensä ei ole tarvittavaa intressiä muutoksenhakemiseen. Näin on silloinkin, kun tuomion perustelut saattaisivat asianosaisen mielestä koitua hänen vahingokseen, esimerkiksi jossakin myöhemmässä oikeudenkäynnissä tai ne muutoin olisivat häntä loukkaavia. Tällaista muutoksenhakuoikeuden rajoitusta voidaan pitää perusteltuna, koska oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa omaksutun vapaan todistusharkinnan periaatteesta johtuu, että tuomion perustelut eivät saa oikeusvoimaa. Muutoksenhaun kieltävä pääsääntö ei ole ehdoton. Siitä on oikeuskäytännössä (esimerkiksi KKO 1961 II 151, 1969 II 56, 1982 II 17) poikettu, milloin muutoksenhakija poikkeuksellisesti on pystynyt näyttämään, että hänellä on ollut oikeudellinen tarve tai muutoin riittävä aihe saada perusteluissa oleva lausuma muutetuksi tai kumotuksi. Myöhemmin mahdollisesti vireille pantavassa vakuutuskorvausta koskevassa asiassa, jossa asianosaisina ovat vakuutussopimuksen osapuolet ja jossa korvauskysymys ratkaistaan heitä sitovasti, A:ta ja B:tä vastaan ajetun rikosasian tuomiolla ja sen perusteluilla ei ole oikeusvoimaa eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta. Se, että niillä saattaa olla sellaisessa oikeudenkäynnissä merkitystä todisteena, ei ole riittävä syy saada tuomion perusteluja muutetuksi. A ja B eivät ole esittäneet muutakaan sellaista syytä, että heidän yksinomaan käräjäoikeuden tuomion perusteluihin kohdistuvat valituksensa tulisi tutkia. Tämän vuoksi Korkein oikeus on näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut laamanni Ahola. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kivimäki, Rajalahti ja Latvala. Esittelijä Heikki Rautiola. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Taiple, Tulokas ja Hidén. Esittelijä Kalle Malmivirta.