1996 false KKO:1996:15 Emoyhtiössä ja konserniin kuuluneissa rakennusalalla toimineissa yhtiöissä oli alkanut saneerausmenettely. Kuudesta konserniin kuuluvasta yhtiöstä oli kustannusten vähentämiseksi muodostettu yhteinen alueyksikkö ja yhtiöiden taloushallinto oli keskitetty yhtiöön X. Yhtiö X oli lomauttanut taloushallintojohtajansa A:n ja keskitettyjä taloushallintotehtäviä johtamaan oli otettu taloushallinnon johtajana toisessa alueyksikön yhtiössä toiminut henkilö. Yhtiöllä X oli oikeus lomauttaa A, kun järjestelyt olivat konserniyhtiöiden taloudellisten siteiden johdosta myös yhtiössä X konkurssin torjumiseksi välttämättömiä ja kun taloushallintojohtajan tehtävät siinä olivat päättyneet. TSL 41 a § 1 mom 1 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin käräjäoikeudessa A kertoi S.A. Tervo Oy:tä (jäljempänä yhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt 16.1.1978 lukien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiöön toimien taloushallintojohtajana. Yhtiö oli 3.6.1993 päivätyllä lomautusilmoituksella ilmoittanut työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla lomauttavansa A:n toistaiseksi saneerausmenettelyn johdosta siten, että lomautus alkoi 4.8.1993 ja sen arvioitu kesto oli noin kuusi kuukautta. Yhtiö oli lomauttanut A:n ilman työsopimuslain 30 §:ssä mainittuja lomautusperusteita. A:n lomauttaminen, jolla hänen työntekonsa ja palkanmaksunsa oli keskeytetty yli 90 päivän ajaksi, olisi edellyttänyt työn vähenemistä siten, että työsuhde olisi ollut irtisanottavissa tai purettavissa. Lomautusilmoituksessa viitattu työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohta olisi lisäksi edellyttänyt, että toimenpiteen perusteena olisi ollut sellainen saneerausmenettelyn aikana suoritettava järjestely tai toimenpide, joka oli ollut välttämätön konkurssin torjumiseksi ja jonka vuoksi työ lakkasi tai väheni vähäistä suuremmassa määrin ja muuten kuin tilapäisesti. Lomautuksen yhteydessä ei kuitenkaan ollut ollut kyse tällaisesta tilanteesta. A:n työsuhteen tarkoittama työ ei ollut loppunut eikä tilapäisestikään vähentynyt. Yhtiön saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen hänen toimeensa kuuluneet työt olivat päinvastoin jopa lisääntyneet pysyväksi tarkoitetulla tavalla. Saneerausmenettelyn aikana taloushallinnon toimintoja oli keskitetty muista PolarYhtymä Oy:n kanssa samaan konserniin kuuluneista yhtiöistä Joensuun taloushallintoyksikköön. Tämä taloushallinnon keskitys "Tervo Oy:lle Joensuuhun" oli ollut osa Polar-Yhtymä Oy:n konserniin Itä- ja Kaakkois-Suomessa kuuluneiden yksiköiden toiminnallista saneerausta. Yrityssaneerausmenettelyn myötä alkanut saneeraus ei ollut merkinnyt taloushallintotoimintojen pienentymistä eikä vastaavan työn vähentymistä yhtiön kohdalla. A:n lomautuksessa ei ollut ollut myöskään kysymys konkurssin torjumisesta. Samalla kun A oli lomautettu toiselta paikkakunnalta oli siirretty eräs henkilö hoitamaan hänen tehtäviään ja tämän alaisina olivat jatkaneet samat yhtiön palveluksessa taloushallintopuolella olleet henkilöt, jotka aiemmin olivat olleet A:n alaisia. A:n kuukausipalkka auto- ja puhelinetuuksineen oli ollut 21 660 markkaa. Tämän vuoksi ja kun työsuhde oli irtisanomisen johdosta päättynyt 30.4.1994 A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle laittoman lomautuksen johdosta saamatta jääneet palkkaedut elokuulta 1993 17 -203 markkaa ja syyskuulta 1993 - huhtikuulta 1994 21 660 markkaa kuukaudelta eli yhteensä 190 483 markkaa 16 prosentin korkoineen kunkin kuukauden 20 päivästä lukien. Vastaus Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö totesi, että sillä oli työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan irtisanomisperusteet täyttävistä syistä ollut oikeus käyttää irtisanomista lievempää toimenpidettä ja lomauttaa A. Yhtiö lausui, että organisaatiouudistuksen tarkoituksena oli ollut selkeyttää vastuunjakoa eri liiketoimintojen välillä ja ennen kaikkea leikata kiinteitä kustannuksia puolella. Yhtiö tuli kuulumaan viiden muun yhtiön kanssa Alueyksikkö Tervoon, jonka piirissä taloushallintotehtävät oli voitu hoitaa yhden henkilön johdolla. Perusteellisen harkinnan jälkeen alueyksikön johto oli päätynyt siihen, että taloushallinnon johtotehtävissä alueyksikön toisessa yhtiössä toiminut henkilö tuli yhdistetyn yksikön taloushallinnon johtoon. A:n tehtäviä ei ollut ollut enää olemassa aikaisemmassa muodossaan 1.6.1993 jälkeen, vaan ainoastaan alueorganisaation johtotehtävät. Yhtiö oli ollut sidoksissa Polar-konserniin ja konkurssiuhka oli ollut todellinen. Asiaa oli tarkasteltava koko konsernin näkökulmasta. Käräjäoikeuden päätös 1.6.1994 Käräjäoikeus totesi, että sittemmin Polar-Yhtymä Oy:öön fuusioitunut yhtiö oli työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla 3.6.1993 päivätyllä lomautusilmoituksella lomauttanut A:n toistaiseksi. Yhtiö oli kuulunut Polar-konserniin ja ollut Polar-Yhtymä Oy:n kokonaisuudessaan omistama tytäryhtiö. PolarYhtymä Oy:ssä oli 19.3.1993 alkanut yrityssaneeraus ja sen tytäryhtiöissä, kuten S.A. Tervo Oy:ssä 7.4.
- Saneerausohjelma oli vahvistettu 4.2.
- Konsernin piirissä oli päädytty muodostamaan 1.6.1993 alkaen alueellisia yhteistoimintaorganisaatioita, joista yhtiö tuli kuulumaan Itä-Suomen käsittäneeseen Alueyksikkö Tervoon. Kyseiseen yksikköön oli tullut lisäksi kuulumaan viisi muuta yhtiötä. Yrityssaneeraus vaikutti myös työntekijöiden asemaan siten, että yrityksen elinkelpoisuuden turvaaminen saattoi edellyttää työntekijöiden irtisanomista. Työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työntekijän työsopimus voitiin irtisanoa noudattaen kahden kuukauden irtisanomisaikaa, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika muuten olisi pidempi, mikäli irtisanomisen perusteena oli sellainen saneerausmenettelyn aikana suoritettava järjestely tai toimenpide, joka oli välttämätön konkurssin torjumiseksi tai jonka vuoksi työ lakkasi tai väheni vähäistä suuremmassa määrin ja muuten kuin tilapäisesti. Oli selvää, että työnantaja saattoi myös käyttää lievempää toimenpidettä eli lomauttamista. Pauliine Koskelon teoksessa "Yrityssaneeraus" (Helsinki 1994 ss. 201 - 202) todettiin muun muassa, ettei säännöksen tarkoituksen kannalta ole perusteltua tulkita sitä niin, että vain välitön konkurssiuhka voisi olla sen soveltamisedellytyksenä. Polar-Yhtymä Oy, joka oli 2.4.1993 Helsingin raastuvanoikeudelle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut yhtiötä koskevan yrityssaneerausmenettelyn aloittamista, oli perusteena kertonut, että yhtiötä uhkasi maksukyvyttömyys, koska sillä oli ollut huomattavia saatavia hakijalta, jonka saneerausmenettely oli aloitettu ja joka ei siten ollut saanut maksaa velkojaan. Helsingin raastuvanoikeus oli 7.4.1993 päättänyt aloittaa saneerausmenettelyn. Yhtiön selvitysmiehet olivat selvityskertomuksessaan 7.6.1993 todenneet, että "yhtiön emoyhtiössä Polar-Yhtymä Oy:ssä on aloitettu yrityssaneerausmenettely 19.3.
- Tämän johdosta ja erityisesti siitä syystä, että Polar-Yhtymä Oy:n ja sen tytäryhtiöiden rahoitus on hoidettu keskitetysti ns. konsernipankkia käyttäen, jouduttiin toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi aloittamaan yrityssaneerausmenettely myös S.A. Tervo Oy:ssä". Näissä olosuhteissa konkurssin uhka oli ollut todellinen siitä huolimatta, että yhtiön taloudellinen tila muuten oli ollut hyvä. Oikeuskirjallisuudessa oli todettu, että työsopimuksen irtisanomisen edellytykset yrityssaneerauksen yhteydessä eivät itse asiassa poikenneet kovin paljon irtisanomisen normaaliedellytyksistä. Yrityssaneerauksen yhteydessäkin irtisanominen edellytti yleensä työn vähenemistä vähäistä suuremmassa määrin ja muuten kuin tilapäisesti. Työsopimuslain 37 a §:ssä säädettiin työnantajan irtisanomisoikeudesta taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei katsottu olevan ainakaan silloin kun irtisanomisen syyksi ilmoitetut työtehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti vähentäneet työnantajalla tarjolla olevaa työtä tai muuttaneet työtehtävien laatua. Oikeuskirjallisuuden mukaan työtehtävien uudelleenjärjestelyissä saattoi olla kysymys myös toimipisteiden yhdistämisestä. Tämä toimenpide kiistatta kuului työnantajan liikkeenjohtovallan piiriin. Toimipisteitä yhdistettäessä jouduttiin arvioimaan myös sitä, kenellä työntekijöistä oli oikeus säilyttää työpaikkansa. Työsopimuslain kannalta arvioinnin lähtökohta oli se, oliko irtisanottavan työntekijän työ olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentynyt. Yhtiön osalta saneerausmenettely oli aloitettu 7.4.
- Konsernin johto oli keväällä 1993 päättänyt, että 1.6.1993 lukien muodostettiin alueellisia yhteistoimintaorganisaatioita. Tarkoitus oli ollut leikata kiinteitä kustannuksia puolella. Yhtiö oli tullut viiden muun yhtiön kanssa kuulumaan Itä-Suomen käsittäneeseen Alueyksikkö Tervoon. Edelleen oli päätetty, että taloushallintotehtävät yksikön piirissä voitiin hoitaa yhden henkilön johdolla. Ennen kyseisen yksikön muodostamista A oli toiminut yhtiössä talousjohtajana alueyksikön taloushallinnon johtoon tulleen henkilön toimiessa vastaavassa tehtävässä toisessa rakennusliikkeessä. Muissa yhtiöissä oli ollut talouspäälliköitä. Edellä oleva järjestely ei ollut tarkoittanut sitä, että yhtiön talousjohtajan tehtävät olisivat laajentuneet. Kysymys oli ollut uudesta työpaikasta, joka oli käsittänyt kaikki alueyksikön taloushallintotehtävät. Saneerausmenettely oli tuonut mukanaan uusia työtehtäviä. Se seikka, että taloushallinto oli paikallisesti keskitetty yhtiöön, ei tarkoittanut sitä, että yhtiön talousjohtaja olisi ollut itseoikeutettu hoitamaan uuden alueyksikön talousjohtajan tehtäviä. Olosuhteet huomioon ottaen ei voitu katsoa, että talousjohtajan tehtävään olisi tullut uusi työntekijä A:n tilalle. Konkurssiuhka oli ollut todellinen. A:n vanhat työtehtävät yhtiön talousjohtajana eivät enää sellaisenaan olleet olleet olemassa. A:n vanha työ oli lakannut ja yhtiöllä oli siten työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ollut oikeus lomauttaa hänet. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.1994 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin 29.6.
- Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Polar-Yhtymä Oy, johon S.A. Tervo Oy oli sulautunut, vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.2.1996 Perustelut A on vuodesta 1978 toiminut Polar-konserniin kuuluneen S.A. Tervo Oy:n taloushallintojohtajana. Polar-Yhtymä Oy on omistanut kokonaisuudessaan yhtiön osakekannan. Konsernin yhtiöistä merkittävimmät ovat toimineet rakennusalalla. Emoyhtiössä Polar-Yhtymä Oy:ssä ja konsernin suurimmassa rakennusyhtiössä on 19.3.1993 alkanut saneerausmenettely. Rakennusalan huonot näkymät ja konserniin kuuluneiden yhtiöiden keskinäiset toiminnalliset ja taloudelliset siteet, erityisesti yhteinen rahaliikenne, ovat aiheuttaneet sen, että myös S.A. Tervo Oy:ssä ja muissa konsernin rakennusalalla toimineissa yhtiöissä on 7.4.1993 alkanut saneerausmenettely, jonka perusteella yhtiö on 3.6.1993 annetulla lomautusilmoituksella lomauttanut A:n toistaiseksi. Konsernin piirissä on vastuunjaon selkeyttämiseksi ja kiinteiden kustannusten leikkaamiseksi 1.6.1993 suoritettu organisaatiouudistus, jossa konsernin Itä-Suomen alueen neljästä rakennusalan yrityksestä, S.A. Tervo Oy mukaanlukien, ja kahdesta rakennusalan teollisuusyrityksestä on muodostettu Alueyksikkö Tervo. Samalla taloushallinnon päällikkötason tehtävät ovat päättyneet näissä yrityksissä ja niiden taloushallintotehtävät on keskitetty paikallisesti S.A. Tervo Oy:n hoidettaviksi. Tällöin myös A:n entinen tehtävä taloushallintojohtajana on päättynyt. Alueyksikkö Tervon taloushallinnon johtajan tehtävä on käsittänyt koko alueyksikön ja sitä hoitamaan on tarvittu vain yksi henkilö. Tehtävään on otettu toisessa konserniyhtiössä taloushallinnon johtajana toiminut henkilö. Vaikka S.A. Tervo Oy:n tulos ei ole ollut tappiollinen, kerrotuissa olosuhteissa kustannusten vähentämiseen liittyvät organisaatiojärjestelyt ovat olleet myös S.A. Tervo Oy:ssä konkurssin torjumiseksi välttämättömiä. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että S.A. Tervo Oy:llä on työsopimuslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ollut oikeus irtisanomista lievempänä toimenpiteenä lomauttaa A. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Hellman, Kalske ja Lahti. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Monika Kuhlefelt ja Mansikkamäki. Esittelijä Juha Saarenvirta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Sari Ruokojärvi.