KKO/1996/152

1996 false KKO:1996:152 Hovioikeus oli tuominnut A:n rangaistukseen ja korvausseuraamuksiin pahoinpitelystä. Sen jälkeen kun ratkaisuun osallistunut hovioikeuden jäsen oli jo allekirjoittanut ratkaisusta laaditun taltion mutta ennen tuomion antamista hänet oli haastettu toiseen oikeuteen vastaajaksi niinikään pahoinpitelyä koskevassa asiassa. Hovioikeuden jäsen katsottiin tuomarina esteelliseksi A:ta koskevassa asiassa. OK 13 luku 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Turun raastuvanoikeuden päätös 29.11.1993 Virallisen syyttäjän ja asianomistaja A:n ajamasta syytteestä raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että B oli 31.3.1993 Turussa eräässä ravitsemusliikkeessä oluttuopilla heittämällä tahallaan aiheuttanut A:lle vammoja silmään. Sen vuoksi raastuvanoikeus tuomitsi B:n rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla pahoinpitelystä 75 päiväksi vankeuteen sekä velvoitti hänet suorittamaan A:lle vahingonkorvausta korkoineen. B:lle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätylle avustajalle C:lle maksettiin palkkio valtion varoista. Turun hovioikeuden tuomio 19.9.1995 B valitti hovioikeuteen. A vastasi valitukseen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. B:n valituskirjelmän oli laatinut asianajaja D. Avustajanpalkkion osalta hovioikeus totesi, että raastuvanoikeus oli myöntäessään B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin määrännyt hänen avustajakseen C:n. C:lle annettua avustajanmääräystä ei ollut peruutettu eikä hovioikeudessa ollut esitetty hyväksyttävää syytä, jonka perusteella C:llä olisi ollut oikeus panna hovioikeudessa D sijaansa. Tämän vuoksi D:lle ei maksettu valtion varoista palkkiota B:n avustamisesta hovioikeudessa. Avustajanpalkkion osalta eri mieltä ollut jäsen, hovioikeudenneuvos Sandholm katsoi, että asiaa ei olisi tullut ratkaista varaamatta D:lle tilaisuutta esittää selvitystä siitä mistä mahdollisesti hyväksyttävästä syystä hän esiintyi hovioikeudessa C:n asemesta B:n avustajana. Velvollisena lausumaan D:n oikeudesta palkkioon Sandholm oli samaa mieltä kuin enemmistö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksissaan B ja C vaativat hovioikeuden ratkaisun poistamista, koska asian ratkaisemiseen hovioikeudessa osallistunut hovioikeuden jäsen Veso oli asian ollessa hovioikeudessa ratkaistavana haastettu pahoinpitelyä koskevassa asiassa vastaajaksi toiseen oikeuteen. Hän oli siten ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla jäävi. B pyysi asian palauttamista hovioikeuteen ja C palkkion määräämistä hänelle valtion varoista B:n avustamisesta hovioikeudessa. Virallinen syyttäjä vastasi valituksiin. Asianomistaja A ei vastannut valituksiin. Hovioikeuden jäsen Veso on pyydetyssä selityksessä todennut, että hän oli hovioikeudessa tarkastanut asiaa koskevan taltion jo 30.8.1995, eikä ollut sen jälkeen osallistunut asian ratkaisuun. B ja C vastasivat Veson selitykseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.12.1996 Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen muun muassa, mikäli hänellä itsellänsä on samanlainen asia toisessa oikeudessa. Kysymyksessä olevassa asiassa B oli valittanut hovioikeuteen Turun raastuvanoikeuden 29.11.1993 julistamasta päätöksestä, jolla hänet oli tuomittu pahoinpitelystä rangaistukseen ja korvausvelvolliseksi. Hovioikeuden tuomio on annettu 19.9.

1. Asian ratkaisemiseen hovioikeudessa on osallistunut hovioikeuden jäsen Ilkka Veso, joka on 10.9.1995 eli ennen hovioikeuden tuomion antamista haastettu vastaajaksi pahoinpitelyä koskevaan syytteeseen Turunseudun käräjäoikeuteen 25.9.
2. Veso itse on edellä todetun mukaisesti ollut asianosaisena pahoinpitelyä koskevassa asiassa toisessa oikeudessa ennen kuin hovioikeuden tuomio B:n myös pahoinpitelyä koskevassa ja siten samanlaisessa asiassa annettiin. Hovioikeudessa asia oli ratkaistu esittelystä 18.5.
3. Veso oli osaltaan tarkastanut ratkaisusta tehdyn toimituskirjan luonnoksen 29.8.1995 sekä tarkastanut ja allekirjoittanut tuomion taltiokappaleen 30.8.
4. Veso ei täällä esittämänsä mukaan ole tosiasiassa enää taltion allekirjoittamisen jälkeen puuttunut B:n asian ratkaisemiseen hovioikeudessa, mutta hänellä on ollut siihen mahdollisuus siihen asti kun tuomio on hovioikeudessa annettu. Kysymyksessä olevan esteellisyyssäännöksen tarkoituksena on turvata tuomarin puolueettomuus ja torjua perustellun epäilyksenkin syntyminen puolueettomuuden vaarantumisesta. Tuomarin oman, hänen ratkaistavanaan olevan asian kanssa samanlaisen asian vireilletulo merkitsee, että hänen oma asiansa on jo edennyt tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tästä syystä puolueettomuuden vaarantumisen estämiseksi on perusteltua tulkita esteellisyyssäännöstä siten, että tuomarin oman asian vireilletulo ennen kuin hänen ratkaistavanaan olevassa asiassa on annettu ratkaisu, tekee hänet aina esteelliseksi viimeksi mainitussa asiassa. Näin ollen Veso on ollut tuomarina esteellinen B:n asiassa. Edellä esitetystä syystä asia on palautettava hovioikeuteen ratkaistavaksi esteettömässä kokoonpanossa. Esteellisyys koskee pääasian ohella myös sen yhteydessä ratkaistuja liitännäiskysymyksiä. Asiayhteyden vuoksi asia on palautettava hovioikeuteen myös C:tä koskevalta osalta. Maksuton oikeudenkäynti Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja C:lle palkkioksi B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa kohtuullisiksi harkitut 2 600 markkaa, mikä määrä jää valtion vahingoksi. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisset hovioikeuden jäsenet Veso, Hirsikangas ja Sandholm (eri mieltä). Esittelijä Annika Lindström. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Taipale ja Suhonen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Kitunen. Esittelijä Asko Välimaa.