KKO/1996/33

1996 false KKO:1996:33 Valtiolla oli oikeus käyttää merenkulkuhallituksella konkurssivelalliselle olevan velan kuittaukseen Valtiontakuukeskuksen konkurssivelalliselta olevaa saatavaa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Merenkulkuhallituksen ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n konkurssipesän kanteet Helsingin raastuvanoikeudessa Merenkulkuhallitus esitti Wärtsilä Meriteollisuus Oy:tä ja yhtiön konkurssipesää vastaan nostamassaan kanteessa, että Valtiontakuukeskus oli valvonut yhtiön konkurssissa 2 718 552 094,30 markan määräiset saatavat. Toisaalta yhtiöllä oli ollut merenkulkuhallitukselta 117 028 022 markan määräinen saatava. Merenkulkuhallitus oli kirjeessään 14.3.1990 nojautuen Valtiontakuukeskuksen 9.3.1990 antamaan valtuutukseen ilmoittanut konkurssipesälle käyttävänsä muun muassa mainittua valtion saatavaa yhtiön vastasaatavan kuittaukseen. Konkurssihallinto ei kuitenkaan ollut hyväksynyt kuittausvaatimusta. Merenkulkuhallituksen uudistettua kuittausvaatimuksensa konkurssivalvonnassaan velallisyhtiö oli riitauttanut valvonnan tältä osalta väittäen, etteivät saatavat olleet vastakkaiset. Helsingin raastuvanoikeus oli tältä osalta lainvoimaisessa konkurssituomiossaan 27.11.1990 osoittanut kuittausvaatimuksen vahvistettavaksi eri oikeudenkäynnissä. Valtiota oli käsiteltävä yhtenä oikeussubjektina, joten saatavat olivat olleet konkurssin alkamishetkellä vastakkaiset. Koska myös muut kuittauksen edellytykset olivat täyttyneet, merenkulkuhallitus vaati kuittausoikeutensa vahvistamista. Valtiontakuukeskus tuki sivuväliintulijana merenkulkuhallituksen kannetta. Konkurssipesä esitti merenkulkuhallitusta vastaan nostamassaan kanteessa, että merenkulkuhallitus tilaajana ja Oy Wärtsilä Ab hankkijana olivat 5.12.1985 tehneet hankintasopimuksen jäänmurtajan rakentamisesta valtiolle. Hankintasopimus siirrettiin 29.1.1987 merenkulkuhallituksen suostumuksin Wärtsilä Meriteollisuus Oy:lle. Kauppahinta 240 000 000 markkaa sovittiin suoritettavaksi siten, että tilaaja maksoi 20 000 000 markkaa viimeistään 15.11.1987, 110 000 000 markkaa viimeistään 15.3.1989 ja loppuosan 110 000 000 markkaa viimeistään 15.3.1990. Jäänmurtaja M/S Kontio luovutettiin 29.1.1987 tilaajalle. Merenkulkuhallitus oli suorittanut kauppahinnan lukuun ottamatta 110 000 000 markan loppuerää ja 29.7.1989 jälkeen erääntyneitä korkoja. Lisäksi konkurssipesällä oli jäänmurtajien Varman, Kontion, Voiman ja Otson sekä Hangon luotsikutterin telakointiin, huoltotoimenpiteisiin ynnä muuhun perustuvia saatavia merenkulkuhallitukselta yhteensä 117 244 303,70 markkaa. Koska merenkulkuhallitus ei voinut käyttää kuittaukseen Valtiontakuukeskuksen saatavaa, konkurssipesä vaati merenkulkuhallituksen velvoittamista suorittamaan sille edellä mainitut saatavat korkoineen. Vastaukset Asianosaiset kiistävät toistensa kanteet. Yhtiö ja konkurssipesä ilmoittivat lisäksi, että merenkulkuhallituksen kuitattavaksi vaatimista saatavista 892 431,50 markkaa oli pesän massasaatavia, jonka osalta ei ollut kuittausoikeutta. Raastuvanoikeuden päätös 21.9.1992 Raastuvanoikeus katsoi, että merenkulkuhallitus ja Valtiontakuukeskus olivat molemmat osa yhteistä oikeussubjektia, Suomen valtiota. Tämä johtui siitä, että myös Valtiontakuukeskuksen hallinnassa olevat varat olivat osa valtion varoja ja että Valtiontakuukeskukselle ei ollut sitä koskevissa säädöksissä selvästi uskottu itsenäisen oikeussubjektin asemaa, vaikkakin sille oli suotu muodollinen asianosaiskelpoisuus. Tulkinnallinen lähtökohta oli valtion periaatteellinen ykseys riippumatta siitä, millä valtion hallinnon toimintasektorilla saatava oli syntynyt. Tämän vuoksi raastuvanoikeus vahvisti, että merenkulkuhallituksella oli oikeus, kun Valtiontakuukeskus oli lisäksi antanut sille tätä tarkoittavan valtakirjan, käyttää ennen konkurssin alkamista syntyneiden Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n merenkulkuhallitukselta olevien saatavien kuittaukseen valtion saatavana Valtiontakuukeskuksen 2 718 552 094,30 markan saatavaa. Kun vastasaatava oli suurempi kuin yhtiön merenkulkuhallitukselta olevat, ennen konkurssin alkua syntyneet saatavat, raastuvanoikeus totesi, ettei merenkulkuhallituksen maksettavaksi jäänyt mitään velkoja yhtiölle. Raastuvanoikeus hylkäsi konkurssipesän kanteen muutoin paitsi pesän massasaatavana kuittauksen ulkopuolelle jäävien 314 667 markan korkoineen osalta. Helsingin hovioikeuden tuomio 22.12.1994 Yhtiö ja konkurssipesä valittivat hovioikeuteen, joka ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Yhtiölle ja konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Merenkulkuhallitus ja Valtiontakuukeskus antoivat vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.3.1996 Perustelut Saatavien vastakkaisuus Asiassa on kysymys yksityisoikeudellisten saatavien kuittaamisesta. Kuittauksen edellytysten osalta erimielisyys koskee vain sitä, ovatko saatavat vastakkaiset. Valtiontakuukeskuksen tehtävänä on siitä annetun lain (111/89) 1 §:n 1 momentin mukaan rahoitustoiminnan harjoittaminen siten kuin sanotussa momentissa tarkemmin säädetään. Takuukeskuksen hoidossa on lain 3 §:n 1 momentin (1570/91) mukaan valtiontakuurahasto, joka on muodostettu yhdistämällä aikaisemmat vientitakuurahasto ja valtiontakausrahasto. Valtiontakuurahasto on, kuten sen edeltäjätkin, valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolinen rahasto. Rahaston menojen kattamiseen tarvittava, valtion keskuskirjanpidossa olevalla yhdystilillä olevat varat ylittävä määrä siirretään rahastoon valtion tulo- ja menoarvioon tätä tarkoitusta varten otettavasta määrärahasta (lain 4 § 2 mom.). Valtio vastaa lain 5 §:n nojalla takuukeskuksen myöntämistä takuista ja takauksista. Säännöksistä voidaan tehdä se johtopäätös, että kysymyksessä oleva rahasto, vaikka se onkin valtion tuloja menoarvion ulkopuolella, kuuluu osana valtion varallisuusmassaan. Mainitun lain 10 §:n mukaan takuukeskus tosin kantaa ja vastaa sekä valvoo tuomioistuimessa, viranomaisissa ja toimituksissa valtion etua ja oikeutta kaikissa takuukeskusta koskevissa asioissa. Tämä oikeus ei edellä todettuun nähden kuitenkaan merkitse sitä, että Valtiontakuukeskus olisi valtiosta erillinen oikeushenkilö, vaan se ainoastaan hallinnoi mainittua osaa valtion varallisuusmassasta. Takuukeskuksen hoidossa olevan rahaston varat, mukaan lukien sen saatavat, kuuluvat siis valtion varallisuuteen. Sekä merenkulkuhallituksen asiassa maksettavaksi vaadittu saatava että sen kuitattavaksi vaatima takuukeskuksen saatava koskevat siten saman oikeushenkilön eli valtion varallisuusmassaa. Se seikka taas, että pääsaatava ja vastasaatava ovat valtion eri toimielinten alaisia, ei ole kuittauksen este. Näin ollen valtio voi käyttää Valtiontakuukeskuksen Wärtsilä Meriteollisuus Oy:ltä olevaa saatavaa merenkulkuhallituksen yhtiölle olevan velan kuittaamiseen. Väitetyt massasaatavat Konkurssipesän massasaataviksi väittämät saatavat koostuvat erikseen laskutetuista toimenpiteistä ja kuluista. Siten ne eivät ole verrattavissa esimerkiksi yhden kokonaisuuden muodostavaan, etukäteen kiinteähintaiseksi sovitun urakan maksuerään. Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, mitkä toimenpiteet on tehty ja mitkä kulut ovat syntyneet ennen yhtiön konkurssin alkamista ja mitkä sen jälkeen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lakovaara, Niemelä ja Juusela. Esittelijä Birgitta Lemström. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Juhani Walamies.