KKO/1996/34

1996 false KKO:1996:34 Kysymys siitä, oliko vakuutusyhtiö ilmoittanut vakuutuksenottajalle vakuutusehtojen muuttumisesta siten, että muutos oli tullut voimaan vakuutuksenottajaan nähden. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Tuusulan kihlakunnanoikeudessa A on kertonut Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomea vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli solminut vakuutusyhtiön kanssa 27.5.1987 vakuutussopimuksen, joka sisälsi vapaa-ajan tapaturmavakuutuslajeina turvan sairaanhoitokulujen ja pysyvän työkyvyttömyyden varalle. Sopimuksen ehtojen 12.2 kohdan mukaan vakuutuksen perusteella korvattaviksi sairaanhoitokuluiksi katsottiin muun muassa maksut lääkäreille ja koulutetuille sairaanhoitajille heidän suorittamistaan sairauden tai vamman tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä sekä lääkärin määräämistä, yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaisista ja kysymyksessä olevan sairauden tai vamman kannalta välttämättömistä tutkimus- ja parantamistoimenpiteistä sairaanhoitolaitoksissa aiheutuneet muut kulut kuin hoitopäivämaksut. Sairaanhoitokuluiksi katsottiin sopimuksen kohdan 12.25 mukaan myös sairauden tai vamman tutkimisesta ja hoidosta johtuvat kohtuulliset kulut kotimaassa tapahtuvasta välttämättömästä edestakaisesta matkasta lääkäriin tai sairaanhoitolaitokseen. A:lle oli 3.8.1990 sattunut tapaturma, jossa hänen oikea polvilumpionsa oli murtunut. Vakuutusyhtiö oli 5.11.1990 kieltäytynyt korvaamasta A:lle tapaturman johdosta aiheutuneita matkakustannuksia sekä lääkärin määräämän fysikaalisen hoidon kuluja. Vakuutusyhtiö oli perustellut päätöstään sillä, että vakuutussopimuksen ehdot olivat muuttuneet 1.5.

1. Vakuutussopimuksen ehtojen 9.1 kohdan mukaan vakuutuksenantajalla oli oikeus muuttaa vakuutusehtoja. Sopimuksen 9.2 kohdan mukaan muutoksesta ilmoitettiin vakuutuksenottajalle vähintään 60 päivää ennen muutoksen voimaantuloa. A ei ollut saanut vakuutusyhtiöltä sopimuksen 9.2 kohdan mukaista ilmoitusta. Vasta kielteisen korvauspäätöksen yhteydessä A oli saanut tietää, että kansalaisvakuutuksen ehdot olivat muuttuneet. Vakuutusyhtiö oli esittänyt, että muutoksesta oli lähetetty kirje A:lle ja että vakuutusyhtiö oli antanut kirjeiden tulostamisen ja postituksen ulkopuolisen osakeyhtiön tehtäväksi. Kyseinen yhtiö oli 21.2.1989 ilmoittanut vakuutusyhtiölle postittaneensa vakuutussopimusten muutoskirjeet 21.2.
2. A:n pyydettyä vakuutusyhtiöltä jäljennöksen lähetetyksi väitetystä kirjeestä vakuutusyhtiö oli toimittanut hänelle 22.2.1989 päivätyn kirjeen vakuutusehtojen muuttamisesta. Koska A ei ollut saanut kyseistä kirjettä vakuutusyhtiön väittämänä ajankohtana ja koska riski kirjeen perille menosta oli yleisten sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaan lähettäjällä, vakuutusyhtiön väittämä vakuutusehtojen muutos ei ollut tullut voimaan A:n vakuutuksen osalta. Vakuutuksenottajan vahingoksi eivät voineet jäädä vakuutusyhtiön itsensä tai sen vastuulla toimineiden toimeksisaajien mahdolliset virheet tai laiminlyönnit. Tapaturman sattumisaikana A:n vakuutuksen osalta voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaan matkakulut ja fysikaalisesta hoidosta aiheutuneet kustannukset olivat täten sisältyneet A:n vakuutuksesta korvattaviin sairaanhoitokuluihin ja vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan ne alkuperäisen sopimuksen mukaisesti. A on sen vuoksi vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi sanotuista kustannuksista yhteensä 5 579,70 markkaa korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 9.9.1992 Kuultuaan vakuutusyhtiötä, joka kiisti kanteen, kihlakunnanoikeus totesi, että vakuutusyhtiö oli esittänyt selvitystä siitä menettelystä, jolla asiakkaille oli lähetetty ilmoitukset muutoksesta, ja selvitystä myös siitä, että A:n vakuutuksen kohdalla ei ollut tehty poikkeusta tavanomaiseen lähetysjärjestelmään nähden. A oli kuitenkin ilmoittanut, ettei hän ollut saanut muutosilmoitusta tai muullakaan tavoin tietoa muutoksesta. Kihlakunnanoikeus katsoi, että määräys vakuutussopimuksen ehtomuutoksen ilmoittamisesta vakuutuksenottajalle tarkoittaa sitä, että ilmoituksen on tultava vakuutuksenottajan tietoon. Kun A:n ei ollut näytetty saaneen ilmoitusta tiedoksi, vakuutussopimusta oli hänen osaltaan noudatettava kanteessa kysymyksessä olevilta osin aikaisemmassa muodossaan. Kun vakuutusyhtiö oli alkuperäisen vakuutussopimuksen mukaan velvollinen suorittamaan kanteessa vaaditut erät, joita ei ollut määriltään kiistetty, kihlakunnanoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle vaaditut 5 579,70 markkaa korkoineen. Helsingin hovioikeuden tuomio 7.9.1994 Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A:n ottamaa vakuutusta koskevien 1.1.1986 voimaan tulleiden kansalaisvakuutuksen yleisten sopimusehtojen 9.1 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusaikana oikeus muuttaa yleisiä sopimusehtoja ja vakuutukseen sisällytettäviä osia koskevia erityisehtoja. Muutosten ilmoitustavasta vakuutusehdoissa tai laissa ei ole mainintaa. Vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan ei kuitenkaan kannevallan tai oikeuden menetystä siinä mainittujen ilmoitusten kysymyksessä ollen aiheudu sen johdosta, että postitse, sähköteitse tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla lähetetty ilmoitus myöhästyy tai ei tule perille. Näin lähetettyjen lainkohdan tarkoittamien ilmoitusten perilletulo on siten vastaanottajan vastuulla. Sanottu lainkohta koskee myös eräitä vakuutuksenantajan lähetettäviä lajiltaan ja merkitykseltään nyt puheena olevaan ilmoitukseen rinnastettavia ilmoituksia. Vakuutusyhtiö oli selvittänyt ehtomuutoksen yhteydessä suoritetun tietokoneajon, virhekontrollin sekä asiakkaille postituksen suorittamistavan. Selvityksessä mikään ei viitannut siihen, että A:n vakuutuksen kohdalla olisi ilmennyt jotain poikkeavaa tai ongelmia yleensäkään. A:n osoite ei kyseisenä aikana ollut myöskään muuttunut. Kysymyksessä olevan 21.2.1989 lähetetyn seuranneelle päivälle päivätyn ehtomuutoskirjeen jälkeen A oli ennen 3.8.1990 sattunutta tapaturmaa saanut kaksi vakuutusmaksulaskua, jotka hän oli suorittanut. Vaikka ehtomuutoksen ei ole voitukaan osoittaa tulleen A:n tietoon, vakuutusyhtiö oli kuitenkin näyttänyt noudattaneensa riittävänä pidettävää huolellisuutta muutoksesta ilmoittaessaan. Tämän perusteella hovioikeus katsoi, kun 1.5.1989 voimaantulleesta ehtomuutoksesta oli edellä kerrotuin tavoin näytetty A:lle ilmoitetun siitä edellytettävällä tavalla, että A:lla ei vakuutusehtojen kanteessa ilmoitetuin tavoin muututtua ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty A:lle, joka on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että asia jätetään kihlakunnanoikeuden ratkaisun varaan. Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi on antamassaan vastauksessa vaatinut valituksen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.3.1996 Perustelut Kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa vakuutusehtoja määräämästään ajankohdasta lukien. Ehdon 9.1 mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava vakuutusehtojen muutoksesta vakuutuksenottajalle ennen muutoksen voimaantuloa. Ehdon 9.2 mukaan vakuutuksenottaja voi määräajassa muutoksesta tiedon saatuaan ilmoittaa vakuutusyhtiölle, ettei hän hyväksy muutosta. Tällöin yhtiön vastuu lakkaa sen vakuutusturvan osalta, jota muutos koskee. Nämä ehdot edellyttävät, että vakuutusyhtiö ilmoittaa ehtojen muutoksesta vakuutuksenottajalle sillä tavoin, että tällä on mahdollisuus halutessaan reagoida ilmoituksen johdosta vakuutussopimuksen ehdon 9.2 edellyttämällä tavalla. Kysymys on siitä, millä edellytyksillä vakuutusyhtiön voidaan katsoa täyttäneen ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisesti. Vakuutussopimuksen sopimusehdoissa asiasta ei ole määrätty. Vakuutussopimuslaissakaan (132/33) ei ole säännöstä siitä, miten muutosilmoitus on tehtävä tullakseen vakuutuksenottajaa sitovaksi. Sanotun lain 33 § on erityissäännös, joka koskee ainoastaan siinä tarkoitettuja tiedonantoja. Edellä mainitut vakuutusehdot 9.1 ja 9.2 edellyttävät, että muutosilmoitus saatetaan vastapuolen tietoon sillä tavoin, että tällä on mahdollisuus ottaa siitä selko. Tältä osin mainitut ehdot ovat yhdenmukaiset varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetusta laista ilmenevien tarjousta koskevien periaatteiden kanssa. Vakuutussopimuksessa ei ole määritelty, millä tavoin ilmoitus ehtojen muuttamisesta on tehtävä vakuutuksenottajalle. Tiedoksiantotapa on siten vakuutusyhtiön valittavissa. Vakuutussopimus on luonteeltaan massasopimus, jonka ehtojen muuttaminen koskee suurta määrää vakuutuksenottajia. Ilmoituksen tekeminen kullekin erikseen haastemiestä käyttäen, saantitodistuksin tai muulla sellaisella tavalla aiheuttaisi sekä vakuutuksenottajille että vakuutuksenantajille suuria käytännön vaikeuksia. Tämän vuoksi on riittävää, että vakuutuksenantaja näyttää menetelleensä muutosilmoitusta tehdessään sellaisella tavalla, että ilmoituksen voidaan yleisen elämänkokemuksen mukaan katsoa tulleen vastaanottajan saataville. Vakuutusyhtiö on selvittänyt, että vakuutusehtojen muuttamisen johdosta vakuutusyhtiössä tehtiin
3. -12.2.1989 tietokoneajo, jolla vakuutusehtoja ja -maksuja koskevat muutostiedot vietiin vakuutusrekisteriin kunkin yksittäisen vakuutuksen kohdalle. Kustakin muutetusta vakuutuksesta muodostettiin ilmoituskirjeeseen tarvittavat tiedot sisältävä tiedosto. Ilmoituskirjeiden tulostamisen ja postituksen hoiti erillinen yhtiö, jolle tiedot luovutettiin magneettinauhalla. Tietoja magneettinauhalta siirrettäessä ja tietoja tietokoneessa käsiteltäessä postituksen suorittaneessa yhtiössä verrattiin siirrettyjen tiedostojen lukumäärä ja tarkastettiin, että sama osoitemäärä siirtyi työvaiheesta toiseen. Yhtiö ilmoitti suorittaneensa 21.2.1989 tulostamisen ja postituksen. Mahdollisesti ilmaantuneet virheet ja vahingoittuneet tai postista palautetut kirjeet käsiteltiin erikseen. Vakuutusyhtiön tietokannassa A:n vakuutuksen kohdalla olevien tietojen mukaan tietokoneajot on vakuutuksen osalta suoritettu ja vakuutusyhtiö on esittänyt myöhemmin tulostetun kirjeen osoitukseksi A:lle lähetetyn, 22.2.1989 päivätyn kirjeen sisällöstä. Vakuutusyhtiön selvitys riittää osoittamaan, että vakuutusehtojen muutoksesta on ilmoitettu A:lle tätä sitovalla tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Valkonen, Nouro ja Söderström, joka myös esitteli asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Wirlander ja Palaja sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.