KKO/1996/40

1996 false KKO:1996:40 Ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu oli koetusaikana syyllistynyt uusiin rikoksiin, joiden johdosta alemmat oikeudet olivat tuominneet hänet yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä määränneet ehdollisen rangaistuksen pantavaksi erikseen täytäntöön. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 4 §:n 2 momentin (700/91) mukaan niiden olisi kuitenkin tullut määrätä kaikista rikoksista yhteinen vankeusrangaistus noudattaen soveltuvin osin, mitä rikoslain 7 luvussa säädetään. Ään. Korkein oikeus määräsi ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön vain osittain ja asiaa palauttamatta tuomitsi yhteisen vankeusrangaistuksen. L ehdollisesta rangaistuksesta 4 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 7.2.1995 Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli heinäkuun loppupuolella 1994 Helsingissä kahdella eri kerralla pitänyt laittomasti hallussaan ja käyttänyt kummallakin kerralla 10 grammaa amfetamiinia, jotka huumausaineet A oli

1. ja 23.7.1994 ostanut B:ltä yhteensä 4 000 markalla. Tämän vuoksi käräjäoikeus rikoslain 50 luvun 1 §:n nojalla tuomitsi A:n kahdesta huumausainerikoksesta yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä määräsi pantavaksi täytäntöön Helsingin hovioikeuden 9.3.1993 (Helsingin raastuvanoikeus 22.10.1992) A:lle varkauden yrityksestä, kahdesta ampuma-aserikoksesta ja 15 kätkemisrikoksesta sekä Hämeenlinnan raastuvanoikeuden 26.5.1992 A:lle yksin teoin tehdyistä petoksesta ja väärennyksestä tuomitseman yhteisen ehdollisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 3 päivää ja jonka koetusaika oli määrätty päättymään 31.3.
2. Helsingin hovioikeuden tuomio 18.4.1995 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:lle huumausainerikoksista tuomittu rangaistus alennettiin 3 kuukaudeksi vankeutta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hänelle aikaisemmin tuomittua ehdollista rangaistusta ei määrätä pantavaksi täytäntöön. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.4.1996 Perustelut Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A oli tuomittu Hämeenlinnan raastuvanoikeuden 26.5.1992 julistamalla lainvoiman saaneella päätöksellä yksin teoin tehdyistä petoksesta ja väärennyksestä 70 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi A oli tuomittu Helsingin hovioikeuden 9.3.1993 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla (Helsingin raastuvanoikeus 22.10.1992) varkauden yrityksestä, kahdesta ampuma-aserikoksesta sekä 15 kätkemisrikoksesta. Hovioikeus oli samalla määrännyt A:lle näistä ja Hämeenlinnan raastuvanoikeuden 26.5.1992 tuomitsemista rikoksista yhteisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä 3 päivää. Vankeusrangaistus oli määrätty ehdolliseksi ja sen koetusaika päättymään 31.3.
3. Helsingin käräjäoikeus on 7.2.1995 julistamallaan tuomiolla tuomitessaan A:n kahdesta huumausainerikoksesta (tekoajat heinäkuun loppupuoli 1994) yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen määrännyt samalla edellä kerrotun ehdollisen vankeusrangaistuksen pantavaksi täytäntöön. Helsingin hovioikeus on 18.4.1995 antamallaan, nyt valituksessa tarkoitetulla tuomiollaan alentanut yhteisen vankeusrangaistuksen 3 kuukaudeksi vankeutta mutta pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion muilta osin. A:n syyksi nyt luetut kaksi huumausainerikosta on tehty heinäkuun loppupuolella 1994 eli A:lle 9.3.1993 tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koetusaikana. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on laissa 19.4.1991/700, jos ehdollinen rangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi ja uudesta rikoksesta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus, tekijän tuomitsemisessa yhteiseen vankeusrangaistukseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä rikoslain 7 luvussa säädetään. Sanotun lainkohdan perusteella alempien oikeuksien olisi siten tullut, tuomitessaan A:n huumausainerikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määrätessään hänelle aikaisemmin tuomitun ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön, määrätä A:lle rikoksista yhteinen vankeusrangaistus. Arvioidessaan kysymystä siitä, onko ja missä laajuudessa A:lle tuomittu aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön uusien rikosten johdosta, Korkein oikeus toteaa, että ehdolliseen rangaistukseen johtanut A:n rikollisuus on käsittänyt lähinnä omaisuus- ja ampuma-aserikoksia ja on siten ollut luonteeltaan erilaista kuin hänen syykseen nyt luetut huumausainerikokset. Viimeksi mainitut rikokset on tehty yli kaksi vuotta myöhemmin kuin viimeiset täytäntöönpantavaksi määrättyyn rangaistukseen sisältyvistä rikoksista (kätkemisrikos 1.
4. - 23.4.1992, kätkemisrikos 10.
5. - 23.4.1992 ja kätkemisrikos 27.
6. -23.4.1992). Toisaalta A on jatkanut rikollista toimintaa aikaisemmista ehdollisista rangaistuksista huolimatta. Edellä mainittujen A:n aikaisempaan rikollisuuteen ja nyt tuomittaviin rikoksiin liittyvien seikkojen perusteella A:n aikaisemmasta 8 kuukauden ehdollisesta rangaistuksesta määrätään nyt pantavaksi täytäntöön kohtuulliseksi harkitut 4 kuukautta. A:lle tuomittava yhteinen vankeusrangaistus on tuomittava Korkeimman oikeuden A:lle aikaisemmin tuomitusta ehdollisesta rangaistuksesta täytäntöönpantavaksi määräämästä 4 kuukauden vankeusrangaistuksesta ja nyt tutkittavana olevista rikoksista. Näitä rikoksia koskeva oikeudenkäyntiaineisto on Korkeimmalla oikeudella. Näissä olosuhteissa ei A:n oikeusturva sen enempää kuin muutkaan syyt vaadi jutun palauttamista käräjäoikeuteen yhteisen rangaistuksen määräämiseksi hänelle, vaan se on määrättävissä välittömästi täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta. A:lle Helsingin hovioikeuden 9.3.1993 antamalla tuomiolla tuomitusta ehdollisesta 8 kuukauden yhteisestä vankeusrangaistuksesta määrätään pantavaksi täytäntöön 4 kuukautta. Edelleen ehdolliseksi jäävä rangaistus on 4 kuukautta ja sen koetusaika on päättynyt 31.3.
7. Täytäntöönpantavaksi määrätystä rangaistuksesta ja A:n syyksi nyt luetuista rikoksista tuomitaan 5 kuukauden yhteinen vankeusrangaistus, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 3 päivää. Vapaudenmenetysaika
8. - 23.4.
9. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Ylimääräinen oikeusneuvos Vuori: Enemmistön ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpanemisen osalta rikoksen luonteesta ja ajankohdista lausumilla perusteilla en määrää aikaisempaa ehdollista rangaistusta täytäntöönpantavaksi. A:n sovitettavaksi jää hovioikeuden tuomitsema yhteinen 3 kuukauden vankeusrangaistus. Muilta osin olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sinisalo sekä lautamiehet Hihnala, Keto ja Taxell. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martimo, Lähdevuori ja Virolainen. Esittelijä Timo Honkahuhta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Krook ja Palaja sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen.