KKO/1996/47

1996 false KKO:1996:47 A oli tuomittu avunannosta luvattomaan käyttöön sillä perusteella, että hän oli kuljettanut B:n ja C:n erään autoliikkeen pihaan tietäen, että näiden tarkoitus oli ottaa pihalta auto luvattomasti käyttöönsä. B:n ja C:n luvattomasti käyttöön ottama auto oli vaurioitunut metsätiellä ajettaessa siten, että auton öljypohja oli kiveen osuessaan rikkoutunut. Koska auto oli vaurioitunut tavalla, jota voitiin pitää luvattomalle käytölle tyypillisenä, vahinko oli ollut A:n ennalta-arvattavissa. A velvoitettiin yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa korvaamaan vakuutusyhtiölle auton korjauskustannukset. VahL 2 luku 1 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Porin käräjäoikeuden tuomio 15.3.1994 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 28. -29.8.1993 Porissa tahallaan edistänyt B:n ja C:n luvatonta käyttöä kuljettamalla nämä eräältä huoltamolta X Oy:n pihaan, josta nämä olivat portin lukon rikkomalla ja auton mukanaan olleella toisen auton avaimella käynnistämällä ottaneet käyttöönsä X Oy:n omistaman henkilöauton. A oli tiennyt, että kyydityksen tarkoituksena oli ollut nimenomaan auton anastaminen X Oy:stä. A oli edelleen kuljettanut B:n ja C:n pois paikalta, jonne nämä olivat hylänneet anastamansa auton. Käräjäoikeus tuomitsi A:n avunannosta luvattomaan käyttöön ja eräästä toisesta rikoksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti A:n yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa suorittamaan vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslain 25 §:n nojalla auton korjauskuluina 8 920,60 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.1.1994 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 12.6.1995 Hovioikeus, jossa A toisti vaatimuksensa, että vakuutusyhtiön korvausvaatimus jätetään oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 8 §:n nojalla tutkimatta tai joka tapauksessa hylätään, totesi, että A:lle oli vaadittu rangaistusta avunannosta luvattomaan käyttöön. Luvattoman käytön seurauksena auto oli vahingoittunut ja vakuutusyhtiö oli vakuutussopimuslain 25 §:n nojalla suorittanut auton korjauskuluina 8 920,60 markkaa. Yhtiön vaatimus perustui rikokseen, jonka A oli tehnyt. Näin ollen vaatimuksen tutkiminen ei oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 8 §:n nojalla edellyttänyt kirjallista haastetta. A oli käräjäoikeuden tuomiossa mainitulla toimella edistänyt auton luvatonta käyttöönottamista. Näin ollen A oli velvollinen yhteisvastuullisesti varsinaisten tekijöiden kanssa korvaamaan luvattomasta käyttöönottamisesta autolle aiheutuneen vahingon. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiolauselmaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty. A on toistaen hovioikeudessa esittämänsä vaatinut, että hänet vapautetaan suorittamasta vakuutusyhtiölle auton korjauskuluista maksettavaksi tuomittua korvausta tai että sitä koskeva vaatimus jätetään tutkimatta. Vakuutusyhtiö on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.5.1996 Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan haaste ei ole tarpeen, milloin tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaan tehdään rikokseen perustuva vaatimus. Saman lain 14 luvun 8 §:n mukaan rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus saadaan esittää samassa yhteydessä kuin rikoksen johdosta vaaditaan rangaistusta tai menettämisseuraamusta. Vakuutusyhtiö on vaatinut A:lta sille vakuutussopimuslain (132/33) 25 §:n 1 momentin nojalla siirtynyttä vahingonkorvausta sillä perusteella, että vahinko on aiheutettu A:han kohdistetussa syytteessä kuvatulla teolla. A on ollut istunnossa läsnä. Kysymyksessä on siten rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus, jonka tutkiminen ei ole edellyttänyt kirjallista haastetta. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan on se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, velvollinen korvaamaan sen. Edellä mainitun vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksensaajan oikeus korvaukseen siirtyy vakuutuksenantajalle, jos kolmas henkilö on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut vakuutustapahtuman. A on edistänyt B:n ja C:n syyksi luettua luvatonta käyttöä kuljettamalla nämä eräältä huoltoasemalta X Oy:n pihaan. A on tiennyt, että matkan tarkoituksena on nimenomaan ollut auton luvaton käyttöönottaminen X Oy:stä. A ei ole kuljettanut autoa eikä ollut siinä matkustajana. Auto on samana päivänä vahingoittunut metsätiellä ajettaessa siten, että auton öljypohja on kiveen osuessaan rikkoutunut. Luvattoman käytön säätäminen rangaistavaksi on tarkoitettu osaltaan ehkäisemään luvattomasti käytettävän omaisuuden vahingoittumista. Auton vahingoittuminen sitä luvattomasti käytettäessä ei ole epätavallista, koska ajotapa tällaisessa tilanteessa yleensä poikkeaa normaalista. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa auto on vaurioitunut tavalla, jota voidaan pitää luvattomalle käytölle tyypillisenä. Vaurioituminen on siten ollut A:n ennalta-arvattavissa. A:n vastuuta ei poista se, että varsinaiset tekijät ovat myös syyllistyneet tahalliseen rikokseen. Tämän vuoksi A on velvollinen yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa korvaamaan vakuutusyhtiölle auton korjauskustannukset. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juusela sekä lautamiehet Julkunen, Korhonen ja Rautelo. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli, Suvanto ja Virtanen-Salonen, joista viimeksi mainittu myös esitteli asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Tatu Leppänen.