KKO/1996/57

1996 false KKO:1996:57 Takaajat olivat pankkiin kohdistamassaan kanteessa vaatineet ensisijaisesti vapauttamistaan takausvastuusta ja toissijaisesti takausvastuunsa vahvistamista pääluvun mukaiseksi. Valmisteluistunnossa pankki oli myöntänyt toissijaisen vaatimuksen. Takaajat olivat kuitenkin jatkaneet kannettaan, minkä jälkeen asiassa oli pidetty jatkettu valmisteluistunto ja välitön pääkäsittely. Tuomiossa heidän vastuunsa oli tuomittu pääluvun mukaiseksi. Käräjäoikeuskulut kuitattiin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla. OK 21 luku 3 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Hyvinkään käräjäoikeudessa A ja B lausuivat Suomen Yhdyspankki Oy:tä vastaan nostamissaan, takaisinsaantia lainhakuasiassa koskevissa kanteissa, että pankin Jämsän konttori oli 16.2.1989 myöntänyt Kylpylä-Hotelli Mon Repos Oy:lle 300 000 markan pääomamääräisen lainan. A ja B sekä kolme muuta henkilöä olivat omavelkaisesti ja yhteisvastuullisesti taanneet lainan. Kylpylä-Hotelli Mon Repos Oy oli asetettu konkurssiin 3.9.

1. Konkurssituomiossa 25.3.1992 lainasaatava oli tuomittu maksettavaksi konkurssiin luovutetuista varoista. Sen jälkeen pankki oli lainhakuteitse perinyt saatavansa erääntyneine korkoineen ja viivästyskorkoineen takaajilta. Lainhakumenettelyn välipäätös oli annettu tiedoksi A:lle 1.7.1992 ja B:lle 29.7.
2. Keski-Suomen lääninhallitus oli päätöksellään 7.5.1993 hyväksynyt lainhakuhakemuksen muiden takaajien paitsi C:n osalta, jonka osalta asia oli osoitettu riitaisena oikeuteen. Vaasan hovioikeus oli 19.11.1993 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä pysyttänyt voimassa lääninhallituksen päätöksen. Kanteidensa tueksi A ja B esittivät, että pankki oli vaatinut kirjeellään 6.3.1991 C:ltä velan koko määrää. Kirjeessä velka oli ilmoitettu erääntyneeksi 23.2.
3. Koska lainhakuhakemukset oli annettu heille tiedoksi vasta heinäkuussa 1992, heidän takausvastuunsa oli vanhentunut. Joka tapauksessa heidän vastuunsa oli enää enintään pääluvun mukainen pankin päästettyä C:n vapaaksi sitoumuksestaan. Näillä perusteilla B ja A vaativat ensisijaisesti vapauttamistaan takausvastuusta ja pankille takaajina maksamiensa suoritusten korkoineen palauttamista. Toissijaisesti he vaativat takausvastuunsa muuttamista pääluvun mukaiseksi siten, että heidän kummankin osuutensa velan pääomasta oli 60 000 markkaa ja erääntyneistä koroista 1 947 markkaa, joiden yhteissummalle tuli suorittaa viivästyskorkoa 24.8.1991 lukien. Vielä he vaativat oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Pankin vastaus Pankki kiisti kirjallisessa vastauksessaan kanteet kokonaisuudessaan ja vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Valmisteluistunnossa pankki kuitenkin ilmoitti, että C oli vapautettu takausvastuusta. Sen vuoksi pankki vaati pääluvun mukaisia suorituksia, kuitenkin siten, että erääntynyt pääluvun mukainen korko oli kunkin takaajan osalta 2 373,33 markkaa. Käräjäoikeuden tuomio 1.3.1995 Käräjäoikeus lausui, että velka oli erääntynyt A:han ja B:hen nähden vasta päävelallisen konkurssituomion julistamisella 25.3.
4. Näin ollen heidän takausvastuunsa ei ollut vanhentunut. Vaasan hovioikeus oli kuitenkin 28.9.1994 lainvoimaisesti vapauttanut yhden takaajan vastuusta, joten A:n ja B:n vastuu oli muuttunut pääluvun mukaiseksi, minkä asianosaiset olivat oikeudessa katsoneet riidattomaksi. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus lausui, että osa kantajien vaatimuksista oli hylätty. Koska pankin kanssa ei ennen tätä oikeudenkäyntiä ollut päästy sopimukseen pääluvun mukaisesta vastuusta, pankin oli katsottava hävinneen asian kokonaisuudessaan. Sen vuoksi pankki oli velvollinen korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Näillä perusteilla käräjäoikeus kumosi hovioikeuden lainhakuasiassa antaman päätöksen A:n ja B:n osalta, hylkäsi kanteet siltä osalta kuin niissä oli vaadittu takausvastuusta vapauttamista takausten vanhentumisen vuoksi ja suoritettujen erien korkoineen palauttamista, vahvisti A:n ja B:n vastuun pääluvun mukaiseksi heidän vaatimallaan tavalla sekä velvoitti pankin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 13 282,75 markalla ja B:n oikeudenkäyntikulut 12 200 markalla, molemmat määrät korkoineen. Helsingin hovioikeuden tuomio 22.6.1995 Pankki valitti hovioikeuteen ja vaati A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeus hylkäsi valituksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pankille, jonka toiminimi on nyttemmin Merita Pankki Oy, on myönnetty valituslupa. A ja B ovat antaneet yhteisen vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1996 Perustelut A ja B ovat kanteissaan vaatineet ensisijaisesti vapauttamistaan maksuvelvollisuudesta takausten vanhentumisen vuoksi ja toissijaisesti takausvastuun vahvistamista pääluvun mukaiseksi. Pankki on käräjäoikeudessa asian kirjallisessa valmistelussa kiistänyt koko kanteen. Valmisteluistunnossa 1.2.1995 pankki on myöntänyt toissijaisen vaatimuksen muutoin paitsi erääntyneiden korkojen määrän osalta. Myöntäminen on johtunut siitä, että yksi A:n ja B:n kanssatakaajista oli kirjallisen valmistelun jälkeen Vaasan hovioikeuden 28.9.1994 antamalla, lainvoiman saaneella tuomiolla vapautettu takausvastuusta. Asiassa on 15.2.1995 pidetty vielä jatkettu valmisteluistunto ja sen yhteydessä välitön pääkäsittely. Tuomiossaan 1.3.1995 käräjäoikeus on hylännyt ensisijaisen kannevaatimuksen, mutta hyväksynyt toissijaisen vaatimuksen. Asiassa esitetyistä vaatimuksista osa on siis ratkaistu kantajien ja osa vastaajan hyväksi. Pääomamäärältään 300 000 markan yhteisvastuullisen takausvastuun muuttaminen pääluvun mukaiseksi, pääomamäärältään 60 000 markan takausvastuuksi on merkinnyt sitä, että A ja B ovat määrällisesti voittaneet pääosan kanteistaan. Pankin voittama osa ei kuitenkaan ole vähäinen. Lisäksi on otettava huomioon se, että suurimman osan käräjäoikeuskuluista voidaan arvioida aiheutuneen pankin voittaman osan oikeuskäsittelystä. Sen vuoksi ei A:lla ja B:llä, kuten ei myöskään pankilla, ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla oikeutta saada osaksikaan korvatuiksi käräjäoikeuskulujaan, jotka asianosaiset saavat siten pitää vahinkonaan. Asian näin päättyessä pankilla ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Samasta syystä A:lle ja B:lle ei tule korvausta heidän vastauskuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että pankki vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen. Muutoin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Korkeimman oikeuden osalta esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään. Asian on ratkaissut laamanni Nissinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Christer Kuhlefelt, Vihuri ja Mikkola. Esittelijä Arto Mäkihannu. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Krook, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Juhani Walamies.