← Suomi

KKO/1996/6

1996 false KKO:1996:6 Yhteinen vankeusrangaistus oli määrätty muun muassa sellaisista rikoksista, joista tuomittu vankeusrangaistus oli ollut aikaisemmin täytäntöönpantavana. Yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta voitiin tuomita yhdyskuntapalvelua. Se mitattiin yhteisen vankeusrangaistuksen ja täytäntöönpantavana olleen rangaistuksen erotuksen perusteella. L yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta 3 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Lahden raastuvanoikeuden päätös 29.11.1993 Raastuvanoikeus luki A:n syyksi seuraavat rikokset: 1) törkeä rattijuopumus 29.5.1993 2) ajo-oikeudetta ajo 29.5.1993 3) liikennerikkomus 29.5.1993 4) törkeä rattijuopumus 3.7.1993 5) ajo-oikeudetta ajo 3.7.

  1. Raastuvanoikeus tuomitsi A:n rikoksista 1, 2 ja 3 sekä Lahden raastuvanoikeuden 7.6.1993 hänen syykseen lukemista rikoksista, joista oli tuomittu 75 päivän yhteinen vankeusrangaistus, 3 kuukauden 10 päivän yhteiseen vankeusrangaistukseen sekä rikoksista 4 ja 5 kolmen kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Kouvolan hovioikeuden tuomio 4.4.1995 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle ehdottomien vankeusrangaistusten sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus totesi A:n muun ohella vaatineen, että hänet raastuvanoikeuden tuomitseman 3 kuukauden 10 päivän yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalveluun. Asiakirjoista ilmeni, että A oli suorittanut osan tähän yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvästä Lahden raastuvanoikeuden 7.6.1993 tuomitsemasta yhteisestä vankeusrangaistuksesta ja eräästä muusta vankeusrangaistuksesta ja että hänet oli 29.11.1993 päästetty niitä suorittamasta ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeaika oli määrätty päättymään 28.2.
  2. Laki yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta oli epäselvä siinä suhteessa, ettei laista suoraan ilmennyt, oliko yhdyskuntapalvelun tuomitseminen mahdollista sellaisen yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta, josta tuomittu oli aikaisemman tuomion perusteella jo suorittanut osan. Epäselvässä tilanteessa syytetyn suosimisperiaatteen soveltaminen merkitsisi, että yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen tulisi olla mahdollista. Kuitenkin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 62/90) todettiin, että ehdonalaisen vapauden menettämisestä seuraavan jäännösrangaistuksen sijasta ei voitaisi tuomita yhdyskuntapalvelua, koska rangaistus oli tuomittu vankeutena ja sellaisena pantu osittain täytäntöön. Esityksen mukaan jäännösrangaistusta vastaavan yhdyskuntapalvelun pituus olisi lisäksi laskennallisesti vaikea määritellä. Hovioikeus katsoi, että mainittu hallituksen esityksestä ilmenevä perustelu soveltui myös nyt käsiteltävänä olevan kaltaiseen tilanteeseen siitä huolimatta, että se saattoi johtaa syytetyn kannalta epäedulliseen lopputulokseen. Yhdyskuntapalvelu oli ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus. Rangaistuksen määräämistä koskevan lainsäädännön tarkoituksena ei voitu näin ollen pitää sitä, että rangaistus tuomitaan osaksi vankeutena ja osaksi yhdyskuntapalveluna. A oli jo suorittanut osan nyt kysymyksessä olevasta yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvästä, aikaisemmin tuomitusta vankeusrangaistuksesta vankilassa ja päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Koska rangaistus oli tuomittu vankeutena ja sellaisena pantu myös osittain täytäntöön, hovioikeus katsoi, että raastuvanoikeuden tuomitseman 3 kuukauden 10 päivän yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta ei voitu tuomita yhdyskuntapalvelua. Sen vuoksi ei ollut myöskään tarkoituksenmukaista, että A:n syyksi luetuista rikoksista 4 ja 5 tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomittaisiin yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olleiden jäsenten lausunnot. Viskaali Pietilän ehdotus tuli A:n aikaisempaa rangaistusta koskevan tosiseikaston ja hallituksen esityksen (HE 62/1990 vp.) sisältöä koskevan toteamuksen osalta hovioikeuden ratkaisuksi. Muilta osin ehdotus oli seuraava: Kriminaalihuoltoyhdistyksen laatiman, soveltuvuusselvitykseen liitetyn lausunnon mukaan A soveltuu yhdyskuntapalveluun. Selvitys puoltaa muutoinkin tällaista seuraamusta tarkoituksenmukaisena rangaistuksena A:lle. A:n aikaisempien rikosten ei voida katsoa olevan esteenä yhdyskuntapalvelulle. Siten hovioikeus katsonee, että A:n voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Yhdyskuntapalvelua ei voitaisi hallituksen esityksen mukaan tuomita ehdonalaisen vapauden sijasta. Muita muodollisia esteitä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle ei ole löydettävissä laista eikä sen esitöistä. Koska A:lle määrätty koeaika on kulunut umpeen 28.2.1994 eikä hovioikeuden tiedossa ole, että A olisi ehdonalaisen vapauden menettänyt, A on rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 17 §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti suorittanut täydellisesti Lahden raastuvanoikeuden 7.6.1993 hänelle tuomitseman 75 päivän vankeusrangaistuksen. Siten yhdyskuntapalvelun pituuden määrääminen yhteisestä vankeusrangaistuksesta ei ole laskennallisesti vaikea. Epäselvässä tilanteessa syytetyn suosimisperiaatteen soveltaminen merkitsee, että yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen tulee olla mahdollista. Näillä perusteilla hovioikeus määrännee A:lle 3 kuukauden 10 päivän yhteisestä vankeusrangaistuksesta suorittamatta olevan 25 päivän sijasta rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua 25 tuntia ja 3 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 90 tuntia. Hovioikeudenneuvos Ketola: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Hovioikeudenneuvos Jussi Kartimo: Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Ketola. Presidentti Hämäläinen: Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Ketola. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.1.1996 Perustelut A on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalvelun suorittamiseen. Soveltuvuusselvityksen ja kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnon perusteella hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätessään yhteisen vankeusrangaistuksen tuomita pituudeltaan määräämänsä enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua. Säännöksessä ei ole rajattu yhdyskuntapalvelua käytettäväksi vain sellaisten jälkikäteen tuomittavien yhteisten vankeusrangaistusten sijasta, joista ei ole pantu osaakaan aikaisemmin täytäntöön. Tällaista yhdyskuntapalvelun käyttöalaa rajoittavaa tulkintaa ei voida myöskään lain tavoitteet, sen soveltamisessa esiintyvät muut yhdistelmärangaistusmahdollisuudet ja jälkikäteen määrättävän yhteisen rangaistuksen tuomitsemisajankohdan sattumanvaraisuus huomioon ottaen pitää tarkoitettuna ja yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisena. Lain 11 a §:ssä on säädetty yhdyskuntapalveluna täytäntöön pannun rangaistuksen vähentämisestä silloin, kun rangaistus muuttuu vankeudeksi. Jos tuomioistuin ei ole tällöin määrännyt vankeutena täytäntöön pantavaksi jäävän rangaistuksen osan pituutta, oikeusministeriön vankeinhoito-osaston on säännöksen mukaan vähennettävä täytäntöön pantavasta vankeusrangaistuksesta määrä, joka vastaa yhdyskuntapalveluna täytäntöön pantua määrää noudattaen samaa vankeuden ja yhdyskuntapalvelun muuntosuhdetta kuin suoritettua yhdyskuntapalvelua määrättäessä käytettiin. Vähennystä laskettaessa käytetään tuomitulle edullisinta laskentatapaa. Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 momentin mukaan pantaessa täytäntöön sellaista yhteistä vankeusrangaistusta, johon sisältyvä rangaistus on ollut aikaisemmin täytäntöön pantavana, suoritettava rangaistus on täytäntöön pantavana olevan ja aikaisemmin täytäntöön pantavana olleen rangaistuksen erotus. Yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetussa laissa ei ole vastaavaa säännöstä aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon merkityksestä silloin, kun jälkikäteen määrättävän yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai pannaan täytäntöön yhdyskuntapalvelurangaistusta. A on jutussa tuomittu Lahden raastuvanoikeuden päätöksellään 7.6.1993 hänen syykseen lukemista rikoksista ja nyt käsiteltävänä olevassa jutussa hänen syykseen luetuista rikoksista 1 - 3 yhteiseen 3 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistukseen. A on suorittanut rangaistuslaitoksessa osan mainitulla 7.6.1993 julistetulla päätöksellä tuomitusta ja eräästä toisesta vankeusrangaistuksesta ja päässyt niitä suorittamasta ehdonalaiseen vapauteen. Jos hovioikeuden tuomitsema 3 kuukauden 10 päivän yhteinen vankeusrangaistus pantaisiin täytäntöön rangaistuslaitoksessa, suoritettava rangaistus olisi tämän ja aikaisemmin täytäntöön pantavana olleen 75 päivän vankeusrangaistuksen erotus 25 päivää. Se seikka, että A:lle tämän vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua, ei saa koitua rangaistusta mitattaessa hänen vahingokseen. Täytäntöön pantavana ollut rangaistus tulee siten rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 momentin oikeusohjetta noudattaen ottaa täysimääräisesti huomioon tuomittaessa tällaisen yhteisen rangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. A tuomitaan suorittamaan jutussa hänen syykseen luetuista rikoksista 1, 2 ja 3 sekä Lahden raastuvanoikeuden 7.6.1993 hänen syykseen lukemista rikoksista 1.1, 1.2 ja 1.3 jutussa tuomitun 3 kuukauden 10 päivän yhteisen vankeusrangaistuksen ja siihen sisältyvän, raastuvanoikeuden 7.6.1993 tuomitseman, aikaisemmin täytäntöönpantavana olleen 75 päivän vankeusrangaistuksen erotuksen, joka on 25 päivää vankeutta, sijasta yhdyskuntapalvelua 25 tuntia sekä jutussa hänen syykseen luetuista rikoksista 4 ja 5 tuomitun 3 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 90 tuntia. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Hämäläinen (eri mieltä) ja jäsenet Seppänen, Pitkänen, Jussi Kartimo (eri mieltä), Murto, Esko Mikkola sekä Ketola (eri mieltä). Esittelijä Kimmo Pietilä (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Raulos, Möller, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Liisa Mansikkamäki.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.