KKO/1996/77

1996 false KKO:1996:77 Ään. Kiinteistöstä ja sillä olevasta rakennuksesta osa oli jäänyt rakennuskaavan mukaiselle liikennealueelle ja osa rakennuskaavan mukaiselle puistoalueelle. Rakennuksesta liikennealueelle jääneen osan poistamisen jälkeen jäljelle jäänyttä osaa ei voitu käyttää tarkoitukseensa. Tienpitäjä velvoitettiin lunastamaan koko rakennus. TieL 35 § 1 mom TieL 35 § 4 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Euran kunnan Kirkonkylässä sijaitsevan Kehänkulman tilan RN:o 4:88 omistajat A ja B sopivat 9.12.1993 Turun tiepiirin kanssa, että tiepiiri suoritti tilasta yleisen tien liikennealueeksi tulevasta maapohjasta ja rakennuskaavan mukaisen puistoalueen maapohjasta sekä osaksi kummallakin alueella sijaitsevasta asuinrakennuksesta sekä laitteista ja kasvillisuudesta A:lle ja B:lle tietoimituksessa nro 308 584-4 määrätyn 260 000 markan ennakkokorvauksen lisäksi 135 500 markkaa. Samalla A ja B sekä tiepiiri sopivat, että se, mikä osa mainituista korvauksista jäi valtion lopulliseksi menoksi ja mikä osa Euran kunnan oli valtiolle korvattava, selvitettäisiin A:n ja B:n haettavassa lunastustoimituksessa. A:n ja B:n hakemuksesta vireille tulleessa lunastustoimituksessa nro 309181-2 lunastustoimikunta katsoi, että tiepiiri oli velvollinen lunastamaan rakennuskaavassa LT-alueeksi merkityn 670 neliömetrin suuruisen osan ja Euran kunta VL-alueeksi merkityn 1 080 neliömetrin suuruisen osan tilasta. Kun otettiin huomioon kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 35 §, tiepiirin ja kunnan oli kummankin yksin suoritettava korvaukset maapohjasta niiden alueiden osalta, jotka ne olivat velvolliset lunastamaan, mutta korvaukset kasvillisuudesta, 4 250 markkaa, sekä kaivosta ja rakennuksesta, yhteensä 353 000 markkaa, määrättiin kummankin puoliksi suoritettaviksi. Pelkästään jommankumman, siis tiepiirin tai kunnan, tarvetta varten osoitetun alueen lunastaminen olisi jo aiheuttanut jäljelle jäävälle alueelle sanotussa lainkohdassa tarkoitettua pysyvää haittaa. Rakennus sijaitsi lähes puoliksi kummallakin alueella ja kaivoa pidettiin rakennukseen liittyvänä omaisuusosana. Näillä perusteilla lunastustoimikunta velvoitti kunnan maksamaan tiepiirille yhteensä 194 825 markkaa. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 7.2.1995 Maaoikeus, jossa kunta haki muutosta, lausui kysymyksessä olevalta osalta, että tiehanke perustui 28.7.1987 vahvistettuun, 10.10.1988 täydennettyyn tiesuunnitelmaan. Tiepäätös oli annettu 7.4.1989 ja tielaitos oli 29.4.1992 katsonut, että tiepäätös koski myös väliä Kirkonkylänmäki - Maasilta, jolla välillä Kehänkulman tila sijaitsi. Koska rakennuskaava oli vahvistettu vasta 12.4.1991, tilan aluetta oli merkitty kaavaan puistoksi ilmeisesti suojavyöhykkeen saamiseksi tiemelua vastaan. Tämän vuoksi maaoikeus katsoi, että rakennuskaavaa oli tältä kohdalta muutettu tiehankkeen takia, vaikka itse kaavahanke olikin kokonaisuudessaan aiheutunut kunnan omistamien alueitten suunnittelutarpeesta. Näillä perusteilla maaoikeus pysytti lunastustoimikunnan päätöksen siltä osin kuin kunta oli velvoitettu suorittamaan tiepiirille 16 200 markan määräinen maapohjakorvaus, mutta vapautti kunnan muusta korvausvelvollisuudesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi siltä pyydetyn lausunnon. Tielaitoksen keskushallinnolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan tielaitos vaati, että asia jätetään lunastustoimikunnan päätöksen varaan. Kunta antoi vastauksen valituksen ja lausunnon johdosta, tielaitos lausunnon johdosta. A ja B eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.6.1996 Perustelut Yleisistä teistä annetun lain 35 §:n 1 ja 4 momentin mukaan kiinteistön omistajalla on oikeus vaatia, että tienpitäjä lunastaa kiinteistön, jos tien tekemisestä johtuvasta tilusten pirstoutumisesta aiheutuu erittäin huomattavaa haittaa eikä sitä voida poistaa tai olennaisesti vähentää toimittamalla tilusjärjestely. A:n ja B:n omistamasta Kehänkulman tilasta RN:o 4:88 ja sillä olevasta rakennuksesta on huomattava osa jäänyt tiehankkeen johdosta liikennealueelle. Rakennuksen tuon osan purkamisen jälkeen rakennuksesta jäljelle jäävää osaa ei enää voida käyttää tarkoitukseensa. Tien tekemisestä aiheutuu siten tilan pirstoutuminen sekä A:lle ja B:lle erittäin huomattavaa haittaa, jota ei voida poistaa eikä olennaisesti vähentää tilusjärjestelyn avulla. Tienpitäjä olisi siten ollut velvollinen lunastamaan koko kiinteistön. Euran kunta on kuitenkin suostunut lunastamaan rakennuskaavaan puistoksi merkityn alueen maapohjan. Suostumuksensa kunta on rajannut siten, ettei se koske alueella olevaa rakennuksen osaa, puustoa eikä kaivoa. Näin ollen tielaitos on velvollinen lunastamaan ne. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Marja-Leena Honkanen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut A:n ja B:n omistamasta Kehänkulman tilasta RN:o 4:88 on 12.4.1991 vahvistetun rakennuskaavan mukaan 670 neliömetriä liikennealuetta ja loppuosa eli 1 080 neliömetriä puistoaluetta. Tilalla oleva asuinrakennus sijaitsee likimain puoliksi kummallakin alueella. Tienpitäjä on suostunut korvaamaan liikennealueen sillä olevine rakennuksen osineen, laitteineen ja kasvillisuuksineen. Euran kunta puolestaan on suostunut korvaamaan puistoalueen osalta vain maapohjan. Kysymys on nyt siis vain siitä, onko myös kunta velvollinen osallistumaan rakennuksesta, laitteista ja kasvillisuudesta suoritettaviin korvauksiin. A:n ja B:n omistaman rakennuksen liikennealueelle jäävän osan poistamisen jälkeen jäljelle jäävä osa rakennuksesta käy hyödyttömäksi. Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 35 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti tielaitos on näin ollen velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle rakennuksen koko arvon 342 500 markkaa. Lunastuspäätöksessä mainittu kaivo sijaitsee kokonaisuudessaan Kehänkulman tilasta puistoalueeksi kaavoitetulla alueella. Kaivo samoinkuin puistoalueella oleva kasvillisuus kuuluvat osina kiinteistöön. Liikennealueeksi osoitetun alueen käyttö tarkoitukseensa ei edellytä puuttumista niihin. Näin ollen Euran kunta Kehänkulman tilan puistoalueeksi kaavoitetun osan lunastajana on velvollinen suorittamaan korvauksen niiden osalta. Kaivon arvona on pidettävä lunastuspäätöksessä mainittua 10 500 markkaa ja kasvillisuuden arvona Korkeimman oikeuden arvion mukaan puolta lunastuspäätöksessä mainitusta 4 250 markasta eli 2 125 markkaa. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomiota muutetaan. Euran kunta velvoitetaan suorittamaan tielaitokselle maaoikeuden määräämän korvauksen lisäksi lunastuskorvauksena 12 625 markkaa. Muilta osin maaoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Oikeusneuvos Wirilander: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Haarmann: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Wirilander. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Wainio ja maaoikeusinsinööri Lemmetti sekä lautamiehet X ja Y. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann (eri mieltä), Wirilander (eri mieltä), Hidén ja Kivinen. Esittelijä on ollut virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Marja-Leena Honkanen (mietintö).