1996 false KKO:1996:78 Kaupungin omistaman oppilaitoksen johtokunta oli asetuksen säännösten vastaisesti jättänyt oppilaitoksen rehtorin tehtäviä hoitaneen lehtorin siirtämättä perustettuun rehtorin v

§:n 1 momentin 4 kohdan määräykset huomioon ottaen siirtokelpoinen rehtorin virkaan. A oli lainvastaisesti jätetty siirtämättä rehtorin virkaan 1.8.1984 lukien. A oli hoitanut rehtorin tehtäviä 31.7.1986 saakka. Sen jälkeen hän oli 1.8.1986 - 31.5.1989 toiminut kauppaoppilaitoksessa ainoastaan lehtorina ja hänen palkkansa oli ollut alhaisempi kuin se rehtorin virassa olisi ollut. Samasta syystä myös A:lle maksettava eläke oli pienempi kuin se olisi, jos eläke asianmukaisesti määräytyisi korkeamman palkan mukaisesti. Palkan, lomarahojen ja eläkkeen menetyksistä A:lle oli aiheutunut vahingonkorvauslain nojalla korvattavaa vahinkoa. Sen vuoksi A vaati kaupungin velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi menetetyistä palkoista ja lomarahoista ajalta 1.8.1986 - 31.5.1989 yhteensä 160 670,83 markkaa sekä 1.6.1989 alkaneena aikana ennen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamista erääntyneistä eläkkeistä yhteensä 24 335,99 markkaa eli kaikkiaan 185 006,82 markkaa korkoineen. Tammelan kihlakunnanoikeuden päätös 11.3.1993 Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli hoitanut 26.4.1968 - 31.7.1986 kauppaoppilaitoksen rehtorin tehtäviä ja että kauppaoppilaitokseen oli perustettu kaupunginvaltuuston 21.5.1984 tekemällä päätöksellä rehtorin virka. Kauppaoppilaitoksen johtokunta oli 20.8.1985 päättänyt julistaa rehtorin viran avoimeksi ja todettuaan päätöksessään 12.11.1985, ettei virkaa hakenut A ollut määräaikana täydentänyt hakemustaan viran kelpoisuusehdoksi säädetyn ammattikasvatushallinnon tutkinnon osalta, päättänyt julistaa viran uudelleen haettavaksi myöhemmin määrättävänä ajankohtana. A oli hakenut muutosta johtokunnan 12.11.1985 tekemään päätökseen kaupunginhallituksessa, joka oli jättänyt valituksen tutkimatta. A oli valittanut kaupunginhallituksen päätöksestä edelleen Hämeen lääninoikeuteen. Lääninoikeus oli 18.6.1987 antamassaan päätöksessä lausunut, ettei johtokunnan päätöksellä ollut ratkaistu lopullisesti kysymystä siitä, täyttikö A rehtorin viran kelpoisuusvaatimukset. Tämä, samoin kuin sekin, oliko A:lla oikeus tulla siirretyksi rehtorin virkaan, oli ratkaistava vasta, kun rehtorin virka vakinaisesti täytettiin. Vielä lääninoikeus oli todennut, että johtokunnan päätös kaikilta osiltaan koski vain valmistelua ja että kaupunginhallitus oli siten voinut jättää tutkimatta A:n tuosta päätöksestä tekemän valituksen. Mainitsemillaan perusteilla lääninoikeus oli osaksi jättänyt tutkimatta, osaksi hylännyt A:n valituksen. Kauppaoppilaitoksen johtokunta oli 15.4.1986 päättänyt valita erään toisen henkilön hoitamaan rehtorin tehtäviä 1.8.1986 - 31.7.1987. Tähän päätökseen A ei ollut hakenut muutosta. Kauppaoppilaitoksen johtokunta oli 10.11.1987 päättänyt julistaa rehtorin viran haettavaksi. Myös A oli hakenut virkaa. Johtokunta oli 21.1.1988 tekemällään päätöksellä valinnut virkaan erään toisen henkilön. A oli valittanut päätöksestä kaupunginhallitukseen, joka oli hylännyt valituksen 21.3.1988 tekemällään päätöksellä. A oli valittanut päätöksestä lääninoikeuteen, joka oli hylännyt valituksen 27.8.1990 antamallaan päätöksellä. A oli valittanut päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus oli 31.1.1992 antamassaan päätöksessä lausunut, että A olisi tullut suostumuksensa mukaisesti siirtää kyseiseen rehtorin virkaan. Kauppaoppilaitoksen johtokunnan 21.1.1988 tekemä päätös viran täyttämisestä virkavaalilla A sivuuttaen oli siten lainvastainen ja loukkasi hänen oikeuttaan. A:lle oli kuitenkin myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.6.1990 alkaen toistaiseksi, minkä vuoksi hänen virkasuhteensa kaupunkiin oli päättynyt tuosta ajankohdasta lukien ilman irtisanomista. Koska A näin ollen ei enää ollut

§:n 1 momentin 4 kohdan määräykset huomioon ottaen siirtokelpoinen rehtorin virkaan, enemmän lausunnon antaminen asiasta oli Korkeimmassa hallinto-oikeudessa rauennut. Kihlakunnanoikeus katsoi näin ollen selvitetyksi, että Lounais-Hämeen kauppaoppilaitoksen johtokunta oli 21.1.1988 menetellyt virheellisesti, kun se oli valinnut rehtorin virkaan erään toisen henkilön, vaikka virkaan olisi tullut siirtää A hänen suostumuksensa mukaisesti. Kun valitusasteina olleet Forssan kaupunginhallitus ja Hämeen lääninoikeus kuitenkin olivat pysyttäneet johtokunnan päätöksen ja kun tuo päätös, sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen, oli näin ollen tehty sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia noudattaen, kihlakunnanoikeus katsoi vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla, ettei kaupunki ollut velvollinen korvaamaan johtokunnan päätöksen A:lle aiheuttamia vahinkoja. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi A:n kanteen. Turun hovioikeuden tuomio 21.11.1994 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun lain (234/70) 11 §:n mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annettiin asetuksella. Kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen 21 a §:ssä (432/83) oli säädetty kelpoisuusehdoista kauppaoppilaitoksen rehtorin virkaan tai toimeen. Mainitun asetuksen (432/83) voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 21 a §:ssä on säädetty rehtorin virkaan tai toimeen vaadittavista kelpoisuusehdoista, siirrettiin asetuksen voimaan tullessa oppilaitoksen rehtorina toimiva yliopettajan, lehtorin tai opettajan viran tai toimen haltija säädettyä järjestystä noudattaen suostumuksellaan oppilaitokseen perustettavaan rehtorin virkaan tai toimeen. Voimaantulosäännöksen 5 momentin mukaan oppilaitoksen rehtorina toimiva yliopettajan, lehtorin tai opettajan viran tai toimen haltija voitiin hänen niin halutessaan määrätä hoitamaan rehtorin virkaa tai tointa väliaikaisesti enintään kahdeksi vuodeksi virkavapaana yliopettajan, lehtorin tai opettajan virastaan tai toimestaan, minä aikana hän säilytti siirto-oikeutensa rehtorin virkaan. A oli asetuksen (432/83) voimaan tullessa ollut Forssan kaupungin omistaman kauppaoppilaitoksen lehtorin viran haltija ja toiminut kauppaoppilaitoksen rehtorina. Hänellä oli siten mainitun voimaantulosäännöksen perusteella ollut oikeus suostumuksensa mukaisesti tulla siirretyksi Forssan kaupunginvaltuuston 21.5.1984 perustamaan rehtorin virkaan. Esitetyn selvityksen mukaan rehtorin virkaa 31.7.1985 saakka hoitamaan määrätty A oli 12.6.1985 antanut suostumuksensa rehtorin virkaan siirtymiseen. Näin ollen A olisi tullut siirtää rehtorin virkaan viimeistään 1.8.1985 lukien. Forssan kaupunki oli laiminlyönyt siirtää A:n rehtorin virkaan. Laiminlyönnistä A:lle oli 1.8.1986 lukien, kun häntä ei siitä lähtien enää ollut määrätty hoitamaan rehtorin virkaa, aiheutunut vahinkoa palkan, lomarahan ja eläkkeen menetyksenä. Määräykset viranhaltijoiden ottamisesta olivat kunnallislain 75 §:n nojalla annetussa Forssan kaupungin virkasäännössä. Asetuksen (432/83) voimaantulosäännöksen rehtorin virkaan siirtämistä koskevien määräysten ristiriita virkasäännön viranhaltijoiden ottamista koskevien määräysten kanssa ei ollut oikeuttanut kaupunkia olemaan soveltamatta voimaantulosäännöstä. Kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annettu asetus (339/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja lisäyksineen oli 1 §:n 3 momenttia, 21 §:n 4 momenttia, 23 §:n 2 momenttia ja 25 b §:ää, 30 §:ää sekä opettajankoulutusta koskevalta osalta 31 §:ää lukuunottamatta kumottu 1.8.1987 voimaan tulleella asetuksella kauppaoppilaitoksista (493/87). Kauppaoppilaitoksen johtokunta oli, päätettyään 10.11.1987 julistaa kauppaoppilaitoksen rehtorin viran haettavaksi, 21.1.1988 tekemällään päätöksellä valinnut virkaan erään muun henkilön. A oli valittanut päätöksestä Forssan kaupunginhallitukseen, joka oli 21.3.1988 tekemällään päätöksellä hylännyt valituksen. Hämeen lääninoikeus oli 27.8.1990 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n kaupunginhallituksen päätöksestä tekemän valituksen. Kaupunginhallitus ja lääninoikeus olivat päätöstensä perusteluissa todenneet, että kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen muuttamisesta 13.5.1983 annetun asetuksen (432/83) voimaantulosäännös, jossa oli säädetty oppilaitosten rehtorin viran täyttämisestä siirtämismenettelyllä, oli tältä osin kumottu kauppaoppilaitoksista 30.4.1987 annetulla asetuksella (493/87) 1.8.1987 lukien. Kaupunginhallitus ja lääninoikeus olivat siten katsoneet, että kauppaopiston johtokunta oli voinut 10.11.1987 päättää viran avoimeksi julistamisesta ja 21.1.1988 täyttää rehtorin viran virkavaalilla mainitun voimaantulosäännöksen estämättä. Korkein hallinto-oikeus oli 31.1.1992 antamallaan päätöksellä ratkaissut asian A:n valituksen johdosta. Korkein hallinto-oikeus oli todennut, että kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista 20.3.1970 annetun lain (234/70) 11 §:n nojalla säädetyn, kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen muuttamisesta 13.5.1983 annetun asetuksen (432/83) 21 a §:n voimaantulosäännöksen perusteella, kun otettiin huomioon myös sanotuista oppilaitoksista 30.4.1987 annetun asetuksen (493/87) 54 §, A:n olisi tullut suostumuksensa mukaisesti siirtää puheena olevaan rehtorin virkaan. Kauppaoppilaitoksen johtokunnan 21.1.1988 tekemä päätös viran täyttämisestä virkavaalilla A sivuuttaen oli siten lainvastainen ja loukkasi A:n oikeutta. Asiakirjojen mukaan A:lle oli kuitenkin myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.6.1990 alkaen toistaiseksi, minkä vuoksi hänen virkasuhteensa kaupunkiin oli päättynyt tuosta ajankohdasta lukien ilman irtisanomista. Koska A ei näin ollen enää ollut

§:n 1 momentin 4 kohdan määräykset huomioon ottaen siirtokelpoinen rehtorin virkaan, enemmän lausunnon antamisen asiasta oli Korkeimmassa hallintooikeudessa rauennut. Kaupunginhallituksen ja lääninoikeuden Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä poikkeavat ratkaisut eivät niiden perusteluissa lausuttu huomioon ottaen osoittaneet, että kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen muuttamisesta annetun asetuksen (432/83) voimaantulosäännöksessä määrätty siirto-oikeus rehtorin virkaan olisi ollut vaikeasti tulkittavissa sovellettaessa säännöstä A:n siirtoon rehtorin virkaan ennen 1.8.1987, jolloin kaupungin velvollisuus siirtää A rehtorin virkaan oli syntynyt. A:n siirtyminen kauppaoppilaitoksen rehtorin virkaan 1.8.1987 mennessä oli estynyt yksin kaupungin laiminlyönnin johdosta. Kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen (493/87) 54 §:n 1 momentin mukaan rehtori, joka oli nimitetty virkaansa ennen asetuksen voimaantuloa ja joka oli täyttänyt aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaiset kelpoisuusvaatimukset, oli edelleen kelpoinen virkaansa tai sitä lähinnä vastaavaan virkaan ja voi asetuksen säännösten estämättä tulla nimitetyksi toiseen vastaavaan virkaan. Ennen asetuksen voimaantuloa virkaan nimitetyt viranhaltijat eivät siten olleet menettäneet kelpoisuuttaan virkaansa. A:lla oli 1.8.1987 ja sen jälkeenkin ollut oikeus tulla siirretyksi rehtorin virkaan virkasuhteensa lakkaamiseen saakka. Kaupunginhallituksen 21.3.1988 ja lääninoikeuden 27.8.1990 antamat, Korkeimman hallinto-oikeuden 31.1.1992 antamasta päätöksestä poikkeavat ratkaisut tai muukaan asiassa esitetty selvitys eivät osoittaneet, että kaupunki olisi toimen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen noudattanut kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Kaupunki oli vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla vastuussa vahingosta, jonka kaupunki oli julkista valtaa käyttäessään laiminlyönnillään A:lle aiheuttanut. Kauppaoppilaitoksen johtokunta oli päätöksellään 20.8.1985 julistanut rehtorin viran avoimeksi ja päätöksessään 12.11.1985 todennut, ettei virkaa hakenut A ollut määräaikana täydentänyt hakemustaan ammattikasvatushallinnon tutkinnon osalta, ja julistanut viran uudelleen haettavaksi myöhemmin ratkaistavana ajankohtana. A oli valittanut johtokunnan päätöksestä Forssan kaupunginhallitukseen, joka oli 30.12.1985 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n valituksen tutkimatta, ja sen päätöksestä lääninoikeuteen, joka oli 18.6.1987 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Kaupunginhallitus ja lääninoikeus olivat perusteluissaan todenneet, että johtokunnan päätös koski valmistelua, josta kunnallislain 139 §:n 3 momentin mukaan ei saanut tehdä valitusta. Lääninoikeus oli lisäksi jättänyt lääninoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta A:n vaatimuksen kauppaoppilaitoksen johtokunnan velvoittamiseksi ottamaan viran täyttämisen uudelleen käsiteltäväksi ja todennut, että A:n oikeus tulla siirretyksi rehtorin virkaan ratkaistiin vasta, kun rehtorin virka vakinaisesti täytettiin. Kaupunginhallituksen ja lääninoikeuden perusteluihin nähden, joita A:lla ei ollut ollut syytä epäillä virheellisiksi, A:lla oli ollut vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:ssä tarkoitettu pätevä syy olla hakematta muutosta aikaisempaan kuin viran vakinaista täyttämistä koskeneeseen kauppaoppilaitoksen johtokunnan päätökseen 21.1.

1. A oli esittänyt kaupungille käsityksensä oikeudestaan tulla siirretyksi perustettuun kauppaoppilaitoksen rehtorin virkaan. Kauppaoppilaitoksen rehtorin viran täyttämistä ja A:n siirtoa rehtorin virkaan oli vuosina 1984 - 1988 useita kertoja käsitelty kaupungin toimielimissä. A:n ei ollut katsottava laiminlyönnillään myötävaikuttaneen vahinkoon niin, että vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla tulisi sovitella. Vahingonkorvauksen sovittelulle ei myöskään ollut esitetty vahingonkorvauslain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettuja perusteita. Forssan kaupunki oli väittänyt maksaneensa A:lle lomarahaa 10 524,36 markkaa ajalta 1.4.1988 -31.5.
2. Selvitykseksi lomarahan maksusta kaupunki oli esittänyt laskelman. Laskelma ei riittänyt osoittamaan lomarahan maksua A:lle. Forssan kaupunki ei ollut näyttänyt väittämäänsä lomarahan maksua toteen. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja velvoitti kaupungin suorittamaan A:lle vaaditut 185 006,82 markkaa korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 7.9.
3. Valituksessaan kaupunki on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään Tammelan kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Lisäksi kaupunki on lausunut, että eläkkeen menetyksen perusteella esitetty korvausvaatimus tulisi joka tapauksessa hylätä ennenaikaisena, koska A voisi kohdistaa vaatimuksia kaupunkiin tällä perusteella vasta eläkelaitokselta siltä osin kielteisen päätöksen saatuaan. Vastauksessaan A on vaatinut, että valitus hylätään. VÄLITOIMI Korkein oikeus on 26.1.1996 varannut kaupungille tilaisuuden täydentää valitustaan selvityksellä siitä, olisiko A:n eläke sovellettavan eläkesäännön mukaan tarkistettavissa, jos hänen menettämikseen katsotut palkkatulot korvattaisiin kanteessa tarkoitetulla tavalla. Kaupunki on sen johdosta toimittanut Korkeimpaan oikeuteen Kuntien eläkevakuutuksen lausunnon, jonka mukaan eläkelaitos ei tulisi mainitulla perusteella tarkistamaan A:lle myönnettyä eläkettä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.6.1996 Perustelut Kauppaoppilaitoksen johtokunta on kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun asetuksen muuttamisesta annetun asetuksen (432/83) voimaantulosäännöksen 3 momentin vastaisesti jättänyt A:n siirtämättä hänen suostumuksensa mukaisesti rehtorin virkaan. Kuten hovioikeus on todennut, kyseinen voimaantulosäännös ei ole vaikeasti tulkittavissa. Asia on ollut tärkeä sekä kauppaoppilaitoksen että erityisesti A:n kannalta. Johtokunta on asiaa käsitellessään ja julkista valtaa käyttäessään sivuuttanut laillisuusnäkökohdat. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei johtokunta ole noudattanut sille vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Kaupunki ei voi vapautua vahingonkorvausvastuustaan sillä perusteella, että kaupungin toimielimenä toimineen johtokunnan ratkaisu on mahdollisesti perustunut kaupunginlakimiehen antamiin virheellisiin lausuntoihin, eikä myöskään sen kaupunginhallituksen päätöksen perusteella, jonka mukaan virka voitiin täyttää julistamalla se haettavaksi. Kaupunki on vastuussa vahingosta, jonka sen toimielimet ovat aiheuttaneet julkista valtaa käyttäessään. A on kaupungin virheellisen menettelyn johdosta menettänyt kanteessa mainitun palkkaedun. A:n eläke on määräytynyt hänen kyseisinä vuosina saamansa todellisen palkan perusteella, ja hänen eläkkeensä on sen vuoksi välittömästi kaupungin virheellisen menettelyn johdosta muodostunut pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos A olisi siirretty rehtorin virkaan. Kaupungin tänne toimittaman Kuntien eläkevakuutuksen lausunnon mukaan A:n eläke ei olisi tarkistettavissa sillä perusteella, että A:lle maksettaisiin korvausta hänen menettämistään palkkatuloista. Kaupungin tätä koskeva väite on siten hylättävä. Kaupunki on väittänyt suorittaneensa A:lle hänen vaatimastaan lomarahasta 10 524,36 markkaa. Jutussa ei ole näytetty, että mainittu lomaraha olisi jätetty maksamatta A:lle sen johdosta, että hänet olisi jätetty siirtämättä rehtorin virkaan. Kanne hylätään sen vuoksi tältä osin. Kauppaoppilaitoksen johtokunnan 12.11.1985 tekemä päätös, jonka mukaan A ei ollut määräaikana täydentänyt rehtorin virkaa koskenutta hakemustaan selvityksellä siitä, että hän olisi suorittanut ammattikasvatushallinnon tutkinnon, ja jolla päätöksellä virka oli päätetty julistaa uudelleen haettavaksi, koski lääninoikeuden 18.6.1987 antaman päätöksen mukaan valmistelua. Lääninoikeus on katsonut, ettei sanotulla johtokunnan päätöksellä ollut ratkaistu kysymystä A:n oikeudesta tulla siirretyksi rehtorin virkaan. Näillä perusteilla lääninoikeus on katsonut, ettei A:lla kunnallislain (953/76) 139 §:n 3 momentin mukaan ollut oikeutta hakea valittamalla muutosta johtokunnan 12.11.1985 tekemään päätökseen. Korkein oikeus katsoo A:n saaneen luottaa siihen, että mainittu lääninoikeuden päätös on oikea. Hänellä on siten ollut vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:ssä tarkoitettu pätevä syy olla hakematta muutosta lääninoikeuden päätökseen. A ei olisi voinut välttyä hänelle aiheutuneesta vahingosta myöskään hakemalla muutosta johtokunnan 15.4.1986 tekemään päätökseen, jolla eräs toinen henkilö oli määrätty 1.8.1986 alkaen hoitamaan rehtorin tehtäviä. Kuten hovioikeus on todennut, A:n ei muutoinkaan voida katsoa vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin myötävaikuttaneen hänelle aiheutuneeseen vahinkoon. Perustetta kaupungin toissijaisesti vaatimaan vahingonkorvauksen sovitteluun ei ole viimeksi mainitun säännöksen perusteella eikä myöskään saman lain 3 luvun 6 §:n nojalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että kaupunki velvoitetaan hovioikeuden tuomitseman korvauksen asemesta suorittamaan A:lle korvaukseksi palkan, lomarahan ja eläkkeen menettämisestä ajalta 1.8.1986 -31.3.1993 yhteensä 174 482 markkaa 46 penniä korkoineen. Muutoin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Nina Porkka. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Taipale, Suhnen, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Mats Wiklund.