KKO/1997/101

1997 false KKO:1997:101 Yhdistyksen lakimies, jolla oli nimenkirjoitusoikeus yhdessä toisen nimenkirjoitukseen oikeutetun kanssa, ei ollut esteellinen todistamaan yhdistyksen hyväksi tehtyä testamenttia. PK 10 luku 4 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A lausui Suomen Lähetysseura ry:lle 12.11.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että hänelle oli 15.5.1992 annettu tiedoksi hänen 13.9.1896 syntyneen ja 7.1.1992 kuolleen tätinsä B:n 7.12.1988 tekemä testamentti. Testamentin mukaan B:n omaisuus oli, erästä rahalegaattia lukuunottamatta, menevä yhdistykselle. B oli testamentin tekohetkellä ollut jo 92-vuotias ja testamentin tekemiseen oli vaikuttanut B:n korkeasta iästä ja huonosta terveydentilasta aiheutunut sieluntoiminnan häiriö. Lisäksi testamentin toinen todistaja C oli vieraillut usein B:n luona ja oli ilmeistä, että C oli taivuttanut B:n testamentin tekemiseen käyttämällä väärin tämän ymmärtämättömyyttä, tahdon heikkoutta ja todistajasta riippuvaista asemaa. Tämän vuoksi A vaati, että testamentti julistetaan perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 ja 4 kohdan nojalla pätemättömäksi siltä osin kuin se oli tehty yhdistyksen hyväksi. Vastine Yhdistys kiisti kanteen. Raastuvanoikeuden päätös 15.10.1993 Raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B:lla olisi ollut sellainen sieluntoiminnan häiriö, joka olisi vaikuttanut testamentin tekemiseen tai että C olisi taivuttanut B:n tekemään testamentin. Testamentin tekeminen yhdistyksen hyväksi vastasi B:n viimeistä tahtoa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Valitus Helsingin hovioikeudessa A toisti kanteensa ja vaati lisäksi, että testamentti julistetaan pätemättömäksi perintökaaren 13 luvun 1 §:n 2 kohdan nojalla, koska testamentin toinen todistaja D oli testamentin tekohetkellä ollut yhdistyksen palveluksessa sen testamenttiasioita hoitavana lakimiehenä, jolla myös oli oikeus kirjoittaa yhdistyksen nimi. Yhdistyksestä riippuvaisen asemansa vuoksi D oli ollut esteellinen todistamaan B:n testamenttia. Helsingin hovioikeuden tuomio 28.11.1995 Testamentin toisena todistajana toiminut D oli testamenttia 7.12.1988 tehtäessä työskennellyt yhdistyksen palveluksessa sen lakiasioiden hoitajana. Hän ei ollut kuulunut yhdistyksen johtokuntaan, mutta hänellä oli johtokunnan valitsemana nimenkirjoittajana ollut yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus yhdessä johtokunnan jäsenen tai toisen johtokunnan valitseman nimenkirjoittajan kanssa. D oli työskennellyt yhdistyksen palveluksessa yli 30 vuoden ajan. Testamentin tekoaikana hän oli työskennellyt osa-aikaisena työntekijänä. Testamentin todistajien kertomukselle testamentin tekemisen olosuhteista ja testamentintekijän tahdonmuodostuksesta annettiin perintökaaren 10 luvun 2 §:n mukaan erityisen suuri merkitys. Jotta testamentin tekijän tahto pääsee toteutumaan, todistajien puolueettomuudelle on asetettava korkeat vaatimukset. D:n pitkäaikainen työsuhde testamentin saajaan ja hänen lainopillinen taustansa yhdessä yhdistyksen nimenkirjoitusoikeuden kanssa muodostivat sellaisen riippuvuussuhteen hänen ja yhdistyksen välillä, että se vaaransi testamentin tekijän tahdon asianmukaisen toteutumisen. D oli siten ollut esteellinen toimimaan testamentin todistajana. Tämän vuoksi hovioikeus julisti testamentin pätemättömäksi siltä osin kuin siinä oli testamentattu omaisuutta yhdistykselle sikäli kuin testamentti esti A:ta saamasta omaisuutta B:n jäämistöstä. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Ylimääräinen hovioikeudenneuvos Paimela: Testamentin toisena todistajana toiminut D on tosin testamenttia tehtäessä 7.12.1988 työskennellyt yhdistyksen lakiasioiden hoitajana. Hän ei ole kuulunut yhdistyksen hallitukseen, mutta hänellä on ollut yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus yhdessä johtokunnan valitseman nimenkirjoittajan kanssa. Koska D:llä ei sanotussa ominaisuudessa ole ollut yksin määräämisvaltaa yhdistyksen asioihin, D ei ole ollut esteellinen todistamaan sanottua testamenttia. Näillä ja raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.6.1996. Yhdistys vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. A vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.6.1997 Ratkaisun perustelut Perintökaaren 10 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa sukulaisuus- tai lankoussuhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Laissa ei ole erityissäännöstä sen varalta, että testamenttimääräys on tehty oikeushenkilön hyväksi. Testamentin todistajien esteellisyyttä koskevien säännösten tarkoituksena on turvata sitä, että testamenttimääräykset ovat testamentintekijän vapaan tahdon mukaisia. Todistajan läheinen yhteys yhteisöön, jonka hyväksi testamentti on tehty, saattaa vaarantaa testamentintekijän tahdon ja tarkoituksen asianmukaisen toteutumisen. Todistajalta edellytettävä puolueettomuus on ratkaistava asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottavalla kokonaisharkinnalla. Merkitystä on annettava muun muassa sille, minkälainen asema todistajalla on yhteisön organisaatiossa, toimiiko hän yhteisön edustajana, mikä on hänen päätäntävaltansa ja millaisessa riippuvuussuhteessa hän ehkä muulla tavalla on yhteisöön. Edelleen on otettava huomioon, saako hän tai onko hänellä odotettavissa yhteisön kautta henkilökohtaista hyötyä testamentin todistamisesta tai toimeenpanemisesta. Oikeuskäytännössä (KKO 1967 II 51 ja KKO 1975 II 68) on yhteisön hallituksen jäsen katsottu esteelliseksi toimimaan testamentin todistajana. Suomen Lähetysseura ry:n jäseninä ovat muun muassa kaikki Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat. Palkattuja työntekijöitä yhdistyksellä on yli 400 ja nimenkirjoitusoikeus on annettu yli kymmenelle seuran toimihenkilölle, jotka voivat kaksi yhdessä kirjoittaa yhdistyksen nimen. D oli toiminut noin 30 vuotta yhdistyksen palveluksessa erilaisissa tehtävissä, muun ohessa lähetystyöntekijänä ja yleisen osaston johtajana. Testamentin tekohetkellä D toimi yhdistyksen osapäiväisenä lakimiehenä ja oli jäämässä eläkkeelle. Hänellä oli nimenkirjoitusoikeus vain yhdessä toisen nimenkirjoittamiseen oikeutetun kanssa. Hän ei kuulunut yhdistyksen johtokuntaan, eikä hänellä ollut päätäntävaltaa yhdistyksen raha-asioissa. Ei myöskään ole osoitettu, että D olisi saanut tai että hänellä olisi ollut odotettavissa henkilökohtaista hyötyä yhdistyksen hyväksi tehdyn testamentin todistamisesta tai sen toimeenpanemisesta. D:n asema yhdistyksessä ei ole ollut sellainen, että hän oli esteellinen todistamaan yhdistyksen hyväksi tehtyä testamenttia. D:n lainopillinen tausta yhdessä nimenkirjoitusoikeuden kanssa ei myöskään ole merkinnyt sellaista riippuvuutta yhdistyksestä, että se olisi, niinkuin hovioikeus on katsonut, vaarantanut B:n tahdon asianmukaisen toteutumisen. Näillä ja perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 ja 4 kohdan mukaisten moiteperusteiden osalta hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Rosokivi, Paimela (eri mieltä) ja Halme-Korhonen. Esittelijä Jussi Sippola. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Krook, Möller, Palaja ja Vuori. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.