KKO/1997/113

1997 false KKO:1997:113 Liikenneonnettomuudessa loukkaantunut 16-vuotias A oli vammoistaan aiheutuneiden poissaolojen vuoksi joutunut käymään lukion toisen luokan uudelleen. Tämän vuoksi hänen ylioppilaaksi tulonsa ja ammatilliseen tutkintoon valmistumisensa olivat viivästyneet. Viivästymisen välittömänä syynä oli liikennevahinko eikä sillä seikalla, että A oli luopunut suunnitelmastaan opiskella lukion aikana ulkomailla vuoden vaihto-oppilaana, ollut merkitystä harkittaessa sitä, saiko A korvausta ansiotulojen myöhentymisestä koulutuksen viivästymisen vuoksi. Vakuutusyhtiö velvoitettiin suorittamaan korvausta yhdeltä vuodelta. Kysymys myös kivun ja säryn korvauksen määrästä, kun A oli saanut oikeaan jalkaansa useita vaikeita vammoja, joiden hoito oli käsittänyt lukuisia leikkauksia. LiikVakL 6 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Oulun käräjäoikeudessa A kertoi A-Vakuutus keskinäiselle yhtiölle 22.2.1993 tiedoksi annetun haasteen nojalla joutuneensa 10.12.1986 liikenneonnettomuuteen, jossa hän oli saanut pahat alaraajavammat, muun muassa oikean reiden avomurtuman, oikean säären murtuman ja oikean jalkaterän vamman. Hänet oli hyväksytty vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin lukuvuodeksi 1987 -

1. Hän ei kuitenkaan onnettomuuden vuoksi ollut voinut lähteä vaihto-oppilaaksi ja hän oli vammoista aiheutuneiden poissaolojen vuoksi joutunut käymään lukion toisen luokan kahteen kertaan. Vaihto-oppilasvuosi oli liittynyt hänen opinto-ohjelmaansa. Kielitaitovaatimusten korostuessa vaihto-oppilasvuotta arvostettiin ja sillä oli siten huomattava ammatillinen merkitys. Hänen opiskelusuunnitelmansa oli tähdännyt korkeampaan ansiotasoon kuin siihen, mitä hän ilman kyseistä koulutusta olisi voinut saavuttaa. Vammojen hoitaminen lukuisine leikkauksineen oli ollut pitkäaikaista ja kivuliasta. A oli joutunut olemaan sairaalahoidossa käytännössä koko kesän ja kaksi joulua. Kipu ja särky jatkuivat edelleen. Kärsimystä oli lisännyt A:n hyvän ystävän kuoleminen kyseisessä liikenneonnettomuudessa, opiskelujen vaikeutuminen ja joutuminen luopumaan opiskelusuunnitelmista. A:n vaadittua vakuutusyhtiöltä korvausta kivusta ja särystä 100 000 markkaa vakuutusyhtiö oli maksanut korvausta liikennevakuutuslautakunnan normien ja ohjeiden nojalla haittaluokan C 2 mukaisesti 35 000 markkaa. A:n kohdalla oli kuitenkin perusteita poiketa mainituista normeista ja ohjeista. Vaikka korvaus määrättäisiinkin niiden mukaisesti, olisi korvaus tällöin maksettava enimmäismääräisenä eli 55 000 markan määräisenä. Kun maksettu korvaus 35 000 markkaa muunnettiin TEL-indeksillä korotettuna vuoden 1993 tasoon eli 37 046,47 markkaan, oli lisäkorvaus tällöin 17 953,53 markkaa. Tämän vuoksi A vaati, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ansiotulojen myöhentymisestä kahdella vuodella, laskettuna 10 000 markkaa kuukaudelta, 240 000 markkaa sekä kivusta ja särystä vakuutusyhtiön jo maksaman korvauksen lisäksi 68 900 tai toissijaisesti 17 953,53 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 1.8.1991 lukien. Lisäksi A vaati korvausta pysyvästä viasta ja haitasta. Vastaus Vakuutusyhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Vaikka A oli jäänyt luokalle, hänen ammattiin valmistumisensa ei ollut myöhentynyt, koska vaihto-oppilasvuosi oli jäänyt pois. Vaihto-oppilasaika ja sen poisjääminen ei ollut sellainen ammatillista merkitystä omaava seikka, jonka perusteella yhtiö olisi velvollinen korvaamaan ansiotulojen myöhentymistä. Kivusta ja särystä maksettu korvaus oli riittävä. Siinä oli otettu huomioon kivulias hoito. Käräjäoikeuden tuomio 25.4.1994 Käräjäoikeus totesi, että liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet olivat ohjeelliset eivätkä sitoneet tuomioistuinta. A:n vammat olivat kuitenkin korvausmääriä harkittaessa luokiteltavissa niiden mukaisesti. A oli onnettomuuden tapahtuessa ollut lukion ensimmäisellä luokalla. Hän oli valmistunut ylioppilaaksi keväällä
2. Hänellä oli ollut tarkoitus olla vaihto-oppilaana yhden vuoden. Tällöin hän olisi myös valmistunut ylioppilaaksi keväällä
3. Vaihto-oppilasvuoden poisjääminen ei ollut aiheuttanut A:lle ansiotulojen myöhentymistä. A:n vaatimus kivun ja säryn korvaamisesta 100 000 markalla oli hänen oma käsityksensä korvauksen määrästä. A:n vaihtoehtoinen korvausvaatimus perustui liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen haittaluokan C 2 asteikon enimmäismäärään. Oikeuteen annetussa asiantuntijalausunnossa oli katsottu haittaluokka C 2 ja vakuutusyhtiön esittämä korvausmäärä 35 000 markkaa oikeaksi. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli lausunnossaan arvioinut haittaluokaksi C
4. Käräjäoikeus katsoi, että korvaus kivusta ja särystä tuli maksaa edellä mainitun haittaluokan C 2 eli hyvin vaikeat vammat mukaisesti, jolloin korvausta maksetaan 31 000 - 55 000 markkaa. Vakuutusyhtiö oli maksanut korvausta 35 000 markkaa. Hyvin vaikeisiin vammoihin katsottiin kuuluvan muun muassa raajan menetys, pysyvä valenivel, raajamurtumia komplisoivat laajat hermo- ja verisuonivammat, raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät sekä vammat, joiden hoito monine leikkauksineen tuotti paljon kipua. Edellä mainittu huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että vakuutusyhtiön maksamaa korvausta oli pidettävä riittävänä. Tämän vuoksi käräjäoikeus, samalla kun se velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle lisäkorvausta pysyvästä viasta ja haitasta, hylkäsi kanteen ansiotulojen myöhentymisen sekä kivun ja säryn osalta. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 6.11.1995 A valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset ja vaatien toissijaisesti korvaukseksi ansiotulojen myöhentymisestä vähintään 120 000 markkaa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 31.7.1996 ansiotulojen myöhentymisen osalta. Muulta osalta kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. A on valituksessaan vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi ansiotulojen myöhentymisestä kahdelta vuodelta 240 000 markkaa tai toissijaisesti yhdeltä vuodelta 120 000 markkaa sekä kivusta ja särystä jo maksetun korvauksen lisäksi 68 900 markkaa tai toissijaisesti 17 953,53 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen 1.8.1991 lukien. Vakuutusyhtiö on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.7.1997 Käsittelyratkaisu A:lle myönnetään valituslupa kivusta ja särystä vaaditun korvauksen osalta. Pysyvästä viasta ja haitasta vaaditun korvauksen osalta valituslupaa ei myönnetä ja hovioikeuden tuomio jää tältä osalta pysyväksi. Pääasiaratkaisu Perustelut A on liikenneonnettomuudessa saamiensa vammojen ja niiden hoitotoimenpiteiden vuoksi ollut niin pitkiä aikoja poissa koulusta lukuvuonna 1987 - 1988, että hän on joutunut käymään lukion toisen luokan uudelleen. On näin ollen ilmeistä, että ylioppilastutkinnon suorittamiseen on kulunut aikaa vuosi enemmän kuin A olisi siihen tarvinnut, jos hän olisi voinut vammautumatta käydä koulun loppuun. Liikennevahingosta on siten seurannut, että myös A:n ammatillisen tutkinnon suorittaminen on vastaavasti viivästynyt, jolloin hänen mahdollisuutensa saada ansiotuloja on myöhentynyt vuodella. Viivästymisen välittömänä syynä on ollut liikennevahinko ilman, että A omilla toimenpiteillään olisi vaikuttanut viivästymiseen. Sillä seikalla että A on luopunut suunnitelmastaan opiskella vaihto-oppilaana vuoden lukion aikana, ei ole merkitystä harkittaessa sitä, saako hän korvausta ansiotulojen myöhentymisestä koulutuksensa viivästymisen vuoksi. Näillä perusteilla A:lla on oikeus saada liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin nojalla korvausta ansiotulojen myöhentymisestä yhdeltä vuodelta esittämänsä laskemisperusteen mukaisesti 120 000 markkaa. Sitä vastoin perustetta ei ole sille, että hän voisi saada tämän lisäksi korvausta siitä syystä, että hän on luopunut vaihto-oppilaana opiskelemisesta. Kivun ja säryn osalta asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että A:n vammat kuuluvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan C 2, hyvin vaikeat vammat, jolloin korvausrajat ovat vuoden 1993 taulukon mukaan 31 000 ja 55 000 markkaa. Lääkärinlausuntojen mukaan A:lle on liikennevahingosta aiheutunut erittäin vaikeat oikean alaraajan vammat, muun muassa reiden avomurtuma, johon on liittynyt märkäinen tulehdus, säären avomurtuma, luumätä reidessä, polven nivelsidevamma sekä nilkan ja jalkapöydän murtumia ja sijoiltaanmenoja. A:ta on vammojen vuoksi leikattu joulukuun 1986 ja marraskuun 1991 välisenä aikana yli 10 kertaa. Liikennevahinkolautakunta on 16.9.1991 antamassaan lausunnossa hyväksynyt vakuutusyhtiön esityksen, jonka mukaan korvaus kivusta ja särystä olisi luokan C 2 suositusten perusteella 35 000 markkaa. A:n saamien vammojen vaikeudesta huolimatta ei ole perusteita päätyä siihen, että korvaus kivusta ja särystä määräytyisi muulla kuin liikennevahingoissa oikeuskäytännössä vakiintuneesti sovellettavien liikennevahinkolautakunnan korvaussuositusten perusteella eli tässä tapauksessa luokan C 2, hyvin vaikeat vammat, perusteella. Ottaen huomioon että A on kärsinyt jalan vaikeasta monivammaisuudesta ja vammojen yhdistelmästä sekä hänelle tehdyistä lukuisista leikkauksista, ei alempien oikeuksien hyväksymä korvaus 35 000 markkaa ole kuitenkaan riittävä, vaan korvaus on määrättävä läheltä luokan C 2 ylärajaa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että korvausta kivusta ja särystä on korotettava 15 000 markalla. Liikennevakuutuslain 12 a §:n (941/84) mukaan vakuutusyhtiön on maksettava viivästyneet korvaukset viivästysajalta korotettuna. Vakuutusyhtiön on siten maksettava korvauksille 16 prosentin viivästyskorko A:n vaatimuksen mukaisesti 1.8.1991 lukien. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A-Vakuutus keskinäinen yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi ansiotulojen myöhentymisestä 120 000 markkaa sekä kivusta ja särystä vakuutusyhtiön jo maksaman korvauksen lisäksi 15 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 1.8.1991 lukien. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Pesonen-Ehrola ja HeleväVuoti sekä notaari Huotari. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tyyne Repo, Nenonen ja Hämäläinen. Esittelijä Maarit Tukiainen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Wirilader, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Kristiina Laakso.