KKO/1997/114

1997 false KKO:1997:114 Yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia työajan lyhennys- ja kulkemiskorvauksia ei ollut eritelty työntekijälle maksetussa urakkapalkassa. Kun ei voitu todeta, toteutuivatko työntekijälle työehtosopimuksen mukaan kuuluvat vähimmäisedut, työnantaja velvoitettiin suorittamaan mainitut korvaukset. TSL 17 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Porvoon käräjäoikeudessa A kertoi vastatessaan Exsane Oy:n ajamaan takaisinsaantikanteeseen, joka koski Porvoon käräjäoikeuden 18.4.1994 antamaa yksipuolista tuomiota, että hän oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiöön toimien metsurina 22.9.1990 - 13.5.1991. Hänen tehtävänään oli ollut sähkölinjojen raivaus urakkapalkalla niin sanotulla metrimaksulla. Hänen työsuhteessaan oli yleissitovana työehtosopimuksena ollut sovellettava metsä- ja uittoalan työehtosopimusta. Yhtiö oli jättänyt suorittamatta hänelle työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennyskorvauksen ja kulkemiskorvauksen. Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle työehtosopimuksen mukaisena työajan lyhennyskorvauksena 8 vapaapäivältä yhteensä 2 130,56 markkaa ja kulkemiskorvauksena 5 787 markkaa, molemmat määrät korkoineen, sekä lisäksi odotusajanpalkkaa kuudelta päivältä 1 597,90 markkaa korkoineen. Vastaus Yhtiö kiisti A:n kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö totesi sopineensa A:n kanssa urakkapalkasta (380 markkaa/kaadettu kilometri), joka oli sisältänyt kaikki alan työehtosopimuksen tarkoittamat lisät, korotukset ja kulukorvaukset. A:lle tällä tavoin maksettu kokonaispalkka oli muodostunut niin korkeaksi, että se oli ylittänyt työehtosopimuksessa määrätyn tason kaikkine lisineen, korotuksineen ja kulukorvauksineen. Käräjäoikeuden tuomio 10.11.1995 Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että yhtiö oli maksanut A:lle työsopimuksen perusteella palkkaa, joka oli ylittänyt alalla noudatettavan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisen minimipalkan työajan lyhennyskorvauksineen, kulkemiskorvauksineen ja urakkalisineen. A:lla ei näin ollen voinut enää olla palkkasaatavia yhtiöltä. Työsopimuksen sisältö oli jäänyt epäselväksi siltä osin, olivatko yleissitovan työehtosopimuksen mukaiset lisät sisältyneet sovittuun palkkaan. Työntekijä ei kyseisessä tapauksessa, jossa työsopimuksen sisältö oli ollut epäselvä ja työntekijälle oli maksettu yleissitovan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa suurempaa palkkaa, voinut saada lisää palkkaa vain sillä perusteella, että yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia lisiä ei ollut eroteltu palkanmaksun yhteydessä. Vaatimuksen hyväksyminen merkitsisi sitä, että työnantajaa rangaistaisiin joko suullisen työsopimuksen laatimisesta tai siitä, ettei työnantaja ollut osannut laatia asianmukaista palkkakuittia. Palkan maksamisella osaksi päivärahana ja osaksi ennakonpidätyksen alaisena palkkana ei ollut merkitystä asian ratkaisemisessa. Kumpikaan osapuoli ei ollut edes väittänyt että he olisivat sopineet päivärahan maksamisesta palkan lisäksi eikä A:lla ollut yleissitovan työehtosopimuksen mukaan oikeutta saada päivärahaa. Näillä ja lausumillaan muilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 13.8.1996 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Yhtiö vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.8.1997 Perustelut A on ollut työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiöön toimien metsurina. Hänen tehtävänään on ollut raivata sähkölinjoja urakkapalkalla, joka on ollut puistokaapelin osalta 380 markkaa/kaadettu kilometri ja 20 KW kaapelin osalta 450 markkaa/kaadettu kilometri. A on kanteessaan vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle jo maksetun urakkapalkan lisäksi työsopimuslain 17 §:n mukaisen alan yleissitovan työehtosopimuksen perusteella työajan lyhennyskorvausta, kulkemiskorvausta ja odotusajan palkkaa. Yhtiö on kiistänyt kanteen työajan lyhennyskorvauksen ja kulkemiskorvauksen osalta sillä perusteella, että mainitut erät oli sisällytetty A:lle maksettavaan urakkapalkkaan. Myös odotusajan palkan vaatiminen oli siten aiheetonta. Työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin mukaan työnantajan on työsopimuksessa noudatettava vähintään yleissitovassa työehtosopimuksessa määrättyjä palkkaehtoja. Työsopimuksen ehto, jolla vähennetään työehtosopimuksen mukaisia palkka- tai muita etuja, on mitätön ja sen sijasta tulevat noudatettavaksi työehtosopimuksen vastaavat määräykset. Vähimmäisedut ylittävien etujen osalta asianosaisilla on sopimusvapaus. Yhtiön A:n kanssa sopimassa palkassa ei yhtiönkään mukaan ole eritelty urakkapalkkaa ja siihen mahdollisesti sisältyneitä työajan lyhentämiskorvausta ja kulkemiskorvausta. Sitä, täyttyvätkö yleissitovan työehtosopimuksen mukaan A:lle kuuluvat vähimmäisedut, ei mainituin tavoin määritellystä palkasta voida todeta. Yhtiö ei siten ole näyttänyt suorittaneensa A:n vaatimia työajan lyhentämiskorvausta ja kulkemiskorvausta. Koska mainittujen saatavien suoritus on A:n työsuhteen päättyessä viivästynyt, hänellä on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus saada odotusajan palkkana kuudelta päivältä 266 markkaa 32 penniä päivältä eli yhteensä 1 597 markkaa 90 penniä. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle työajan lyhennyskorvauksena 2 130 markkaa 60 penniä ja kulkemiskorvauksena 5 787 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 13.5.1991 lukien ja odotusajan palkkana 1 597 markkaa 90 penniä 16 prosentin korkoineen 19.2.1994 lukien. Asian on ratkaissut käräjätuomari Laine. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kuningas, Nousiainen ja Ahola. Esittelijä Tarja Östervik. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Wirlander, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Sari Ruokojärvi.