KKO/1997/149

1997 false KKO:1997:149 Suomen kansalainen A oli suomalaisen viranomaisen pyynnöstä luovutettu Ruotsista Suomeen täällä tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemista varten. A:n ollessa täällä vankilassa virallinen syyttäjä Ruotsin syyttäjäviranomaisen pyynnöstä asetti hänet syytteeseen ennen luovuttamista Ruotsissa tehdyistä rikoksista. Syyte voitiin tutkia. L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 7 § 1 mom, 18 § RL 1 luku 6 § 1 mom 3 kohta (320/63) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Hämeenlinnan käräjäoikeudessa Skellefteån (Ruotsi) piirisyyttäjän syytepyynnön johdosta virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta seitsemästä varkaudesta, seitsemästä viranomaisen erehdyttämisestä, kahdesta huumausainerikoksesta, maksuvälinepetoksesta, näpistyksestä, kätkemisrikoksesta, teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla ja luvattomasta käytöstä. Rikokset oli syytteen mukaan tehty 10.8.1994 - 3.4.1995 välisenä aikana eri puolilla Ruotsia. A:n vastaus A lausui, että hänet oli 7.4.1995 luovutettu Ruotsista Suomeen Skellefteån piirisyyttäjän 5.4.1995 tekemällä päätöksellä. Luovuttamisen perusteena oli ollut Suomessa tehdyistä rikoksista tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano. Virallisella syyttäjällä ei ollut ollut oikeutta vaatia hänelle rangaistusta syytekirjelmässä mainituista, ennen Suomeen luovuttamista tehdyistä rikoksista. A vaati, että käräjäoikeus jättää syytteen tutkimatta. Hämeenlinnan käräjäoikeuden päätös 30.4.1996 Käräjäoikeus lausui, että A:n oli väitetty tehneen syytteen mukaiset teot elokuun 1994 ja huhtikuun

1. päivän 1995 välisenä aikana. Kaikki syytekirjelmässä mainitut teot oli tehty Ruotsissa. A oli Suomen kansalainen ja suoritti vapausrangaistusta Hämeenlinnan keskusvankilassa. Suomen keskusrikospoliisi oli 4.4.1995 pyytänyt A:ta luovutettavaksi Ruotsista Suomeen. Luovutuspyynnön perusteena oli ollut Suomessa rikoksesta tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpano. Skellefteån piirisyyttäjän 5.4.1995 tekemän päätöksen perusteella A oli luovutettu Suomeen 7.4.
2. A oli antanut Ruotsin asianomaiselle syyttäjäviranomaiselle kirjallisen suostumuksen luovuttamiseen. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 3.6.1960 annetun lain 1 §:n mukaan voitiin Ruotsissa oleskeleva henkilö, joka oli Suomessa epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen. Mainitun lain 7 §:n mukaan luovutettavaa ei kuitenkaan saanut siinä valtiossa, johon hänet luovutettiin, asettaa syytteeseen muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, josta hänet luovutettiin. Tässä tapauksessa A:ta ei ollut pyydetty luovutettavaksi syytteeseenpanoa, vaan rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Ottaen huomioon edellä lausutun ja sen, ettei A ollut tuomioistuimessa suostunut syytteeseen asettamiseen, käräjäoikeus jätti asian tutkimatta. Turun hovioikeuden päätös 30.1.1997 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä saattoi asian, lausui, että virallisen syyttäjän syyte perustui Skellefteån syyttäjäviranomaisen 29.9.1995 tekemään syytepyyntöön rikoksen syytteeseenpanosta toisessa Pohjoismaassa. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu rajoitus lähti siitä, että luovutettu henkilö ei luovutuksen johdosta joudu huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ilman tapahtunutta luovutusta. Tapahtunut luovutus ei rajoittanut Ruotsin viranomaisten oikeutta nostaa syytettä A:ta vastaan. A oli tosin luovutettu käräjäoikeuden päätöksessä mainituin tavoin Ruotsista Suomeen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten, mutta syyttäjän esittämät syytteet eivät liittyneet A:n luovuttamiseen. Syytteissä mainitut teot oli tehty Ruotsissa ja virallinen syyttäjä voi Ruotsin viranomaisen tekemän syytepyynnön perusteella nostaa asiassa rikoslain 1 luvun 6 §:n mukaisesti syytteen riippumatta siitä, mistä syystä A oleskeli Suomessa. Virallisella syyttäjällä oli edellä mainituilla perusteilla ollut oikeus ajaa käräjäoikeudessa esittämiään syytteitä A:ta vastaan. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen, palautti asian käräjäoikeuteen ja velvoitti sen viipymättä omasta aloitteestaan ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että Korkein oikeus kumoaa ja poistaa hovioikeuden päätöksen ja jättää A:ta vastaan ajetun syytteen tutkimatta. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.10.1997 Perustelut A, joka on Suomen kansalainen, on Skellefteån piirisyyttäjän 5.4.1995 tekemän päätöksen perusteella luovutettu Suomeen suorittamaan hänelle muun ohella törkeistä varkauksista ja petoksista täällä tuomittua rangaistusta. Suomessa hänelle on 19.3.1996 tiedoksiannetun haasteen nojalla vaadittu rangaistusta useista Ruotsissa ennen luovuttamista tehdyistä rikoksista. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä annetun lain (270/60, seuraavassa pohjoismainen luovutuslaki) 7 §:n 1 momentin 2 kohdan (115/79) mukaan luovutettavaa Suomen kansalaista ei pääsääntöisesti saa siinä valtiossa, johon hänet luovutetaan, asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, josta hänet luovutetaan. Saman lain 18 §:n perusteella Suomeen luovutetun henkilön kohdalta on noudatettava vastaavasti 7 §:n 1 momentissa mainittuja ehtoja samoin kuin niitä ehtoja, joita luovuttamispäätöksessä on asetettu. Lain esitöiden (HE 230/1978 vp. s 4) mukaan 7 §:n 1 momentin 2 kohta ilmentää luovutussopimuksiin yleisesti kuuluvaa erityissääntöä, jonka mukaan vieraaseen valtioon luovutettua henkilöä ei saa vastaanottajavaltion viranomaisten yksipuolisen päätöksen nojalla syyttää tai rangaista muusta rikollisesta teosta kuin siitä, josta hänet on luovutettu. Tätä sääntöä on kuitenkin pohjoismaisessa luovutuslaissa lievennetty niin, että se koskee ainoastaan luovuttajavaltion omia kansalaisia. Kun Suomen kansalainen luovutetaan Ruotsista Suomeen tuomion täytäntöönpanemista varten, häntä voidaan Suomessa syyttää ilman Ruotsin viranomaisten pohjoismaisessa luovutuslaissa tarkoitettua lupaa myös ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta, jos syyttämiselle ei ole muuta pohjoismaisessa luovutuslaissa tarkoitettua estettä. Näillä ja muuten hovioikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Lainkohdat L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 7 § 1 momentti, 18 § Rikoslaki 1 luku 6 § 1 momentti 3 kohta (320/63) Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tuori ja lautamiehet Mela, Salo ja Uihero. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hirsikangas, Olli ja Sandholm. Esittelijä Kai Kokko. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Palaja ja Vuori. Esittelijä Sakari Laukkanen.