§:n 2 momentin mukaan kunnan oli maksettava 5 prosentin korko 1 momentissa tarkoitetuille suorituksille eli kauppahintaerille. A:lla oli ollut oikeus valittaa kunnan päätöksestä käyttää etuosto-oikeutta. Valitusta ei ollut näytetty tehdyksi aiheettomasti. Kunnalla oli velvollisuus suorittaa korkoa A:n saatavalle aina lopulliseen maksupäivään saakka. Velvollisuus maksaa korkoa määräytyi korkolain mukaan, jollei toisin ole säädetty.
§:n 2 momentti on erityissäännös verrattuna korkolakiin. Korkoprosentti oli etuostolain mukaisesti 5 prosenttia. Laskelma maksamatta olevasta kauppahinnasta: - kantajan maksama kauppahinta 1 265 000,00 - kantajan suorituksille 5 % korko 98 493,74 kauppahinta yhteensä 1 363 493,74 - pankkilainojen järjestelykulut (50 %) 8 750,00 - pankkilainojen maksetut korot (50 %) 75 988,44 Kun siihen lisättiin eräät muut kunnan korvattavat kulut ja vähennettiin kiinteistön arvon alennus, oli kunnan maksettava 31.12.1992 yhteensä 1 128 450,78. Kunta maksoi 17.2.1993 400 000 markkaa 5 % viivästyskorkoa 1.1.-17.2.93 (47
§:n 2 momentissa säädetty 5 prosentin korko 31.12.1992 saakka. Kauppahinta korkoineen laskettuna 31.12.1992 oli siten ollut käräjäoikeuden tuomiossakin mainittu 1 363 493,74 markkaa. Kunnan olisi tullut täyttää maksuvelvollisuutensa heti etuosto-oikeuden käyttämistä koskevan päätöksen tultua lainvoimaiseksi eli 1.1.1993. Koska kunta ei ollut näin tehnyt, oli maksu viivästynyt ja kunta oli velvollinen maksamaan korkolain mukaista 16 prosentin viivästyskorkoa 1.1.1993 alkaen maksupäivään saakka. A:lla oli ollut pankkilainojen järjestely- ja korkokuluja kiinteistön kaupasta. Nämä hänellä
§:n 1 momentin mukaan oli oikeus lähtökohtaisesti saada täysimääräisinä kunnalta. Järjestely- ja korkokuluja laskettaessa ei näiden mahdollista vaikutusta A:n verotukseen tullut ottaa käräjäoikeuden tekemin tavoin vähennyksenä huomioon. A oli hakannut tilan metsää vuotuiskasvun ylittäen niin, että tilan arvo oli vähentynyt edellä mainitut 354 292,40 markkaa. Hakkuutulot olivat tulleet samasta tulolähteestä, Pekkalan tilasta, johon korkomenot kohdistuivat. A:lla ei ollut oikeutta saada korvausta korkomenoista siltä osin kuin hakkuutulot olivat peittäneet tilan hankkimisesta aiheutuneet rahoituskulut. A oli ottanut lainaa kaupan rahoittamiseen 900 000 markkaa ja muu rahoitus oli ollut 365 000 markkaa. Muu rahoitus vastasi olennaisesti samaa määrää kuin metsän myynnistä saadut tulot. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että A:lla oli oikeus saada tilakaupan rahoittamiseksi otettujen pankkilainojen korot täysimääräisinä samoin kuin lainojen järjestelykulut 5 prosentin tuottokorkoineen laskettuna 31.12.1992 eli yhteensä kanteessa mainitut 203 765,39 markkaa. Lopputulos Edellä kerrotut muutokset huomioon ottaen laskelma maksamatta olevasta kauppahinnasta muodostui seuraavanlaiseksi: Maksamatta oleva kauppahinta: - kantajan maksama kauppahinta 1 265 000,00 - kantajan suorituksille 5 % korko 98 493,74 kauppahinta korkoineen yhteensä 1 363 493,74 - pankkilainojen järjestelykulut 18 593,32 - pankkilainojen korkokulut 185 172,07 Kun määrään lisättiin muut kunnan korvattavat erät ja siitä vähennettiin kiinteistön arvon alennus, kunnan oli ollut maksettava 1.1.1993 yhteensä 1 213 321,23 mk. Kunta maksoi 17.2.1993 400 000 mk 16 prosentin viivästyskorko 1.1.-16.2.1993 (46 päivää) 24 805,68 Maksettu 400 000 mk - 400 000,00 Maksamatta 17.2.1993 838 126,91 Kunta maksoi 12.3.1993 361 360,47 mk maksettava määrä 838 126,91 16 % korko 17.2.-11.3.1993 (24 päivää) 8 940,02 ---------- Yhteensä 847 066,93 - maksettu - 361 360,47 ---------- Maksamatta 12.3.1993 485 706,46 Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut näin muutettuina. Kunnan A:lle maksamattomana kauppahintana maksettavaksi tuomittu korvausmäärä korotettiin 485 706,46 markaksi 16 prosentin korkoineen 12.3.1993 lukien. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan. Eri mieltä ollut ylimääräinen hovioikeudenneuvos Häkämies katsoi, että etuostomenettelyn kohteeksi joutuneella oli oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden mukaan oikeus käyttää laissa säädettyjä muutoksenhakukeinoja etuostopäätöstä vastaan. A oli kuitenkin tässä tapauksessa, valitettuaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, peruuttanut valituksensa ilman hyväksyttävää syytä. Ilman peruutettua valitusta kunnan etuostopäätös olisi tullut lainvoimaiseksi valitusajan kuluttua lääninoikeuden 29.8.1991 antamasta päätöksestä. Muun selvityksen puuttuessa Häkämies katsoi täksi päivämääräksi 6.11.1991. A:lla oli oikeus saada
§:n 2 momentin mukaista 5 prosentin tuottokorkoa kiinteistöstä maksamilleen erille tähän päivään saakka eli 25.9.1990 lukien 50 000 markalle 2 787,67 markkaa ja 2.1.1991 lukien 650 000 markalle 27 335,62 markkaa eli korkoa yhteensä 30 123,29 markkaa. Kauppahinta ja tuottokorko olivat siten yhteensä 1 295 123,29 markkaa. A:lla oli ollut pankkilainojen järjestely- ja korkokuluja kiinteistön kaupasta, jotka hän oli vähentänyt verotuksessaan. Päästäkseen verotuksellisesti samaan asemaan oli hänen saatava saman suuruinen näitä kuluja vastaava tulo. Sen vuoksi A:lla oli oikeus saada vaatimansa korko- ja järjestelykulut kunnalta lähtökohtaisesti täysimääräisinä. A oli hakannut tilan metsää vuotuiskasvun ylittäen niin, että tilan arvo oli vähentynyt 370 292,40 markalla. Hakkuutulot olivat tulleet samasta tulolähteestä, Pekkalan tilasta, johon korkomenot kohdistuivat. A:lla ei ollut oikeutta saada korvausta korkomenoista siltä osin, kun hakkuutulot olivat peittäneet otetun lainan pääoman. A oli ottanut lainaa kaupan rahoittamiseen 900 000 markkaa ja muu rahoitus oli ollut 365 000 markkaa. Muu rahoitus vastasi olennaisesti samaa määrää kuin metsän myynnistä johtunut tilan arvon vähennys. Sen vuoksi Häkämies katsoi, että A:lla oli oikeus saada pankkilainojen korko- ja järjestelykulut kanteessaan esittämällä tavalla paitsi, että tuottokorkoa A:lla oli oikeus saada vain 6.11.1991 saakka. Sen mukaisesti A sai 5 prosentin tuottokorkoa 4 500 markan järjestelypalkkiolle ajalta 3.
§:n 1 momentin nojalla korvattava ostajalle, mitä tämä on kaupan johdosta joutunut suorittamaan. Lisäksi kunnan on korvattava ostajalle kaupan johdosta syntyneet tarpeelliset kustannukset. Järjestelyn tarkoituksena on, että ostaja sen seurauksena tulee samaan taloudelliseen asemaan kuin missä hän oli ennen kaupan solmimista. A:n ottamat pankkilainat ovat olleet tarpeen kaupanteosta aiheutuneiden velvoitteiden täyttämiseksi. Näistä syistä lainojen korkoja ja järjestelykuluja on pidettävä kaupan johdosta syntyneinä tarpeellisina kustannuksina, jotka kunnan on korvattava A:lle.
§:n 2 momentin mukaan kunnan on maksettava suorituksille viiden prosentin korko kunkin suorituksen maksupäivästä lukien. Laissa ei ole säännöstä sen varalle, että kunnan suoritus viivästyy. Etuostolaissa oleva säännös tuottokorosta ei estä soveltamasta lisäksi korkolaissa olevia säännöksiä viivästyskorosta.
§:n 1 momentin mukaan kunnan on täytettävä suorituksensa sitten, kun etuosto on loppuun saatettu. Lain 11 §:n mukaan etuosto-oikeus on loppuun saatettu, kun kunnan päätös etuosto-oikeuden käyttämisestä on saanut lainvoiman. Etuostolain säännöksillä on siten tarkoitettu, että kunnan suoritukset erääntyvät maksettaviksi etuostopäätöksen tullessa lainvoimaiseksi. Ostajan suorittamille erille on siihen asti maksettava etuostolaissa tarkoitettua korkoa ja siitä lähtien korkolaissa tarkoitettua viivästyskorkoa. Etuostolain mukaisesta korosta kertyvä määrä on korkolaissa tarkoitettua rahavelkaa, jolle myös on suoritettava viivästyskorkoa. Pukkilan kunnan 14.1.1991 tekemä päätös Pekkalan tilan lunastamisesta on saanut lainvoiman 31.12.1992. A:lla etuosto-oikeuden käyttämisen johdosta olevat saatavat kunnalta ovat tällöin erääntyneet maksettaviksi. A:lla on ollut oikeus saada maksamilleen kauppahintasuorituksille sekä kaupan rahoituksen kannalta tarpeellisten pankkilainojen korko- ja järjestelykuluille
§:n 2 momentin mukainen korko kunkin suorituksen maksupäivästä 31.12.1992 saakka. Maksun viivästyessä kunta on ollut lisäksi velvollinen suorittamaan A:n saataville 1.1.1993 lukien korkolain 4 §:n (633/82) mukaista 16 prosentin viivästyskorkoa. Näillä ja hovioikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Salmi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikkilä, Murto ja Häkämies (eri mieltä). Esittelijä Helena Hennen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Paasikoski, Taipale, Ralos ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Marja-Leena Honkanen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.