1997 false KKO:1997:162 Ään. A oli rikosasiassa haastettu suullisella haasteella vastaajaksi. Haastetodistuksesta ilmenivät rikosten nimet, tekoajat ja -paikat sekä asianomistajat. Lisäksi siitä ilmeni mistä ja milloin syytekirjelmä oli saatavissa. Epäilystä ei ollut siitä, etteikö A jo haastettaessa tiennyt, mistä teosta hänet haastettiin. Korkein oikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että A oli haastettu laillisesti vastaajaksi. OK 11 luku 22 § 2 mom (1056/91) ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Rikosasian vastaajien haastaminen Virallisen syyttäjän määräyksestä haastettiin rikosasian vastaajiksi A 2.2.1996, B 31.1.1996 ja C 25.3.
- A:lle ja B:lle annettujen haastetodistusten kohtaan "Syyte/teko, josta vaaditaan rangaistusta" oli kirjoitettu seuraavaa: "
- Törkeä petos 02.01.1991 Salossa
- Velallisen epärehellisyys 01.03.1991 Helsingissä
- Velallisen epärehellisyys 01.03.1991 Helsingissä
- Velallisen epärehellisyys 01.03.1991 Helsingissä Syytekirjelmä on saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 15.02.1996" C:n osalta oli vastaavaan kohtaan kirjoitettu "Velallisen epärehellisyys 1.7.1991 Helsingissä. Syytekirjelmä on saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 10.4.1996." Kaikissa haastetodistuksissa oli mainittu asianomistajat. Mihinkään niistä ei ollut liitetty syytekirjelmää. Salon käräjäoikeuden päätös 18.4.1996 Virallisen syyttäjän esitettyä käräjäoikeudessa edellä mainittujen rikosnimikkeiden mukaiset syytteet A, B ja C vaativat syytteiden jättämistä tutkimatta, koska heille ei haasteissa ollut esitetty niitä seikkoja, joihin syyttäjän vaatimukset perustuivat. He vetosivat oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:ään, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 a kohtaan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 a kohtaan. Syyttäjä ilmoitti, että hän oli toimituttanut haastamisen vakiintuneen käytännön mukaisesti. Käräjäoikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 2 momentin mukaan haasteessa oli ilmoitettava vaatimus ja ne seikat, joihin vaatimus perustui. A, B ja C oli haastettu vastaajiksi haastetodistuksilla, joista ilmenivät ainoastaan rikosnimikkeet, tekoajat, tekopaikat ja asianomistajat. Käräjäoikeus katsoi, ettei tällainen teksti sisältänyt sanotussa lainkohdassa edellytettyä yksityiskohtaista kuvausta seikoista, joihin vaatimus perustui. Varsinkin sen vuoksi, että rikoksiksi väitetyt teot olivat tekotavaltaan monimutkaisia, haasteissa esitettyjen seikkojen perusteella ei voitu yksilöidä syyttäjän tarkoittamia rikoksia. Haasteen mukana olisi pitänyt toimittaa syytekirjelmä tai haasteessa olisi pitänyt lyhyesti kertoa rikolliseksi väitetyn menettelyn tosiseikasto tai esittää lyhyt kuvaus siitä. Se seikka, että syytekirjelmän oli haasteessa ilmoitettu olevan saatavissa noin kahden viikon kuluttua Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta, ei poistanut mainittua puutetta. Näillä perusteilla käräjäoikeus päätyi siihen, ettei A:n, B:n ja C:n haastaminen ollut tapahtunut oikeudenkäymiskaaren mukaisesti, ja kun ehdottomissa prosessinedellytyksissä oli puute, jätti syytteet tutkimatta. Turun hovioikeuden päätös 24.9.1996 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että syytteet tutkitaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan hän on toistanut syytteiden tutkimista koskevan vaatimuksensa. A, B ja C ovat antaneet vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.10.1997 Perustelut Asiassa sovellettavan, 1.10.1997 voimaan tulleella lailla kumotun oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 20 §:n (1056/91) mukaan, jos rikoksen perusteella tahdotaan tehdä vaatimus jotakuta vastaan, hänet on haastettava vastaamaan. Haaste ei kuitenkaan ole tarpeen, milloin tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaan tehdään rikokseen perustuva vaatimus. Haastaminen saadaan toimittaa myös suullisesti. Saman luvun 22 §:n (1056/91) mukaan haasteessa on ilmoitettava vaatimus ja ne seikat, joihin vaatimus perustuu, sekä kehotettava vastaajaa saapumaan tuomioistuimen istuntoon. Suullisen haasteen tiedoksiannosta on pykälän 3 momentin mukaan laadittava todistus, josta vastaajalle on annettava jäljennös. Rikosasiassa haasteella on erilaisia tarkoitusperiä ja vaikutuksia. Ensinnäkin nyt kysymyksessä olevien haastamisten aikana voimassa olleiden säännösten (1056/91) mukaan rikosasia tuli haasteen tiedoksiantamisen hetkellä vireille siinä tuomioistuimessa, johon vastaaja oli haastettu. Toiseksi vastaaja on velvollinen saapumaan haasteen mukaisesti tuomioistuimeen. Kolmanneksi haasteen sisältö määrää oikeudenkäynnin kohteen. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettei vastaajaa vastaan saa esittää eikä tuomioistuin saa ratkaista muita vaatimuksia kuin mitä haasteessa on esitetty. Oikeudenkäynnin rajojen määräämistä varten jo haasteesta tulee siten ilmetä, mihin siinä esitetty vaatimus perustuu. Haasteen sisällön merkitystä tässä suhteessa on nyt kysymyksessä olevien haastamisten osalta vähentänyt se, että 30.9.1997 saakka voimassa olleen lain mukaan on ollut sallittua vastaajan suullinen haastaminen ja vaatimusten esittäminen tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaajaa vastaan. Rikosasiassa vastaajalla on oikeus saada viivytyksettä tieto ja kuvaus siitä teosta, josta hänelle vaaditaan rangaistusta. Tämä ei kuitenkaan edellytä sitä, että vastaajan olisi välttämättä saatava syyttäjän syyte tiedokseen jo haastamisen yhteydessä. Vastaajan oikeus saada riittävä aika valmistautua vastaamaan yksityiskohtaiseen syytteeseen voidaan turvata muillakin keinoilla. Sellaisia ovat esimerkiksi syytekirjelmän toimittaminen vastaajalle ennen syytteen käsittelyä oikeudessa ja tarvittaessa käsittelyn lykkääminen. Laillinen haaste on ehdoton oikeudenkäynnin edellytys. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 2 momentin (1056/91) mukaan haasteessa on ilmoitettava myös ne seikat, joihin vaatimus perustuu. Laissa ei kuitenkaan ole säädetty, milloin rikosasiassa annettu suullinen haaste on sisällöltään niin puutteellinen, ettei edellytyksiä syytteen tutkimiselle ole. Tämän osalta ei myöskään oikeuskäytännöstä ilmene vakiintuneita periaatteita. Vaatimuksen perusteita koskevan ilmoituksen tehtävänä on oikeudenkäynnin rajaamista varten yksilöidä menettely, jota rangaistusvaatimus koskee. Tämä lainkohdan tarkoitus huomioon ottaen yksilöintiä voidaan pitää riittävänä, kun vastaaja on saanut sellaiset tiedot, joiden perusteella hän voi päätellä, mitä menettelyä vaatimus tarkoittaa. Asiassa on suullisilla haasteilla haastettu vastaajiksi B 31.1.1996, A 2.2.1996 ja C 25.3.
- A:ta ja B:tä koskeviin haastetodistuksiin on oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 17 §:n 1 momentissa edellytettyjen tietojen lisäksi kohtaan "syyte/teko, josta vaaditaan rangaistusta" merkitty
- törkeä petos 2.1.1991 Salossa,
- velallisen epärehellisyys 1.3.1991 Helsingissä,
- velallisen epärehellisyys 1.3.1991 Helsingissä ja
- velallisen epärehellisyys 1.3.1991 Helsingissä. Kummankin kohdalla on lisäksi merkitty, että syytekirjelmä oli saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 15.2.
- Kumpaankin haastetodistukseen on asianomistajiksi merkitty Lounais-Suomen Säästöpankki (nykyisin Suomen Säästöpankki - SSP Oy) ja Porcap Oy:n konkurssipesä. C:tä koskevaan haastetodistukseen on merkitty vastaavaan kohtaan "syyte/teko" velallisen epärehellisyys 1.7.1991 Helsingissä ja se että syytekirjelmä oli saatavissa Halikon nimismiespiirin syyttäjän kansliasta 10.4.1996 sekä asianomistajaksi Venator Invest Oy:n velkojat. Asiassa esitetyistä esitutkintapöytäkirjoista ja syytekirjelmistä ilmenee, että syytekirjelmissä mainituista teoista on kuulusteltu A:ta 1.
- ja 2.2.1996, B:tä ainakin
- - 28.1.1996 ja C:tä erityisesti 4.
- ja 7.3.
- Esitutkintapöytäkirjojen mukaan kuulusteltaville on ilmoitettu kuulustelujen yhteydessä ne rikokset, joista heitä on kuulusteltu rikoksista epäiltynä. Kuulusteluissa ovat olleet esillä tekoajat ja -paikat, asianomistajat sekä rikosepäilyjen kohteena olevat menettelyt. Suullisista haasteista laadittuihin todistuksiin on merkitty rikosnimikkeet, tekoajat ja -paikat sekä asianomistajat. Ottaen huomioon kuulustelujen sisällöt kokonaisuudessaan Korkein oikeus katsoo, ettei ole aihetta epäillä, etteivätkö A, B ja C ole jo heitä haastettaessa pelkästään haastetodistuksissa mainittujen tietojen perusteella tienneet, mistä menettelyistä heille vaaditaan rangaistusta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A, B ja C on asiassa haastettu laillisesti vastaajiksi, joten alemmat oikeudet eivät olisi saaneet mainitsemallaan perusteella jättää heitä vastaan esitettyjä syytteitä tutkimatta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Esittelijäneuvos Walamies: Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 2 momentin mukaan suullisessa haasteessa on ilmoitettava muun muassa vaatimus ja ne seikat, joihin vaatimus perustuu. Haasteessa yksilöity asia määrää oikeudenkäynnin kohteen. Sen vuoksi asia tulee haasteessa yksilöidä siten, että se erottuu mahdollisista muista samojen asianosaisten välisistä oikeusjutuista. Rikosoikeudenkäynnin osalta tämä tarkoittaa sitä, että haasteessa tulee ilmoittaa syyttäjän rangaistavaksi katsoman ja vastaajan tekemäksi väittämän teon rikosoikeudellisesti merkityksellinen tapahtumainkulku. Miten yksityiskohtaisesti teonkuvaus tulee esittää, riippuu olosuhteista, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi rikoksen tekotavan yksinkertaisuus tai monimutkaisuus. Koska kysymys on ehdottomasta oikeudenkäynnin edellytyksestä, yksilöintiin ei vaikuta se, missä määrin vastaajaksi haastettava on haasteen puutteellisesta yksilöinnistä huolimatta tiennyt, mitä rikosta haasteessa tarkoitetaan. Näillä perusteilla mietinnössä esitettiin, ettei hovioikeuden päätöksen lopputulosta muuteta. Oikeusneuvos Raulos: Hyväksyn mietinnön. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Salon käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja siinä palautuksen syy huomioon ottaen laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Salonen sekä lautamiehet Hyvärinen, Kallio ja Achren. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Olli ja Maunula, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Paasikoski, Taipale, Ralos (eri mieltä), Hidén ja Kitunen. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).