KKO/1997/165

1997 false KKO:1997:165 Kun yhdistyksen säännöissä ei ollut kurinpitoa koskevia määräyksiä, yhdistyksen johtokunnan päätös, jolla yhdistyksen jäsen määrättiin määräaikaiseen metsästyskieltoon, julistettiin mitättömäksi. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Oulun käräjäoikeudessa G kertoi Hailuodon Metsästysseura r.y:tä, A:ta, B:tä, C:tä, D:tä, E:tä ja F:ä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhdistyksen johtokunta oli 28.8.1992 päättänyt määrätä hänet rauhoitusalueella metsästämisen vuoksi metsästyskieltoon 1.9.1992 - 28.2.

1. Kun yhdistyslaissa ja yhdistyksen säännöissä ei ollut määräyksiä metsästyskiellosta eikä siitä, että johtokunnalle kuuluisi päätöksen tekeminen asiassa, johtokunta oli ylittänyt toimivaltansa ja päätös oli mitätön. Johtokunnan jäsenet A, B, C, D, E ja F olivat tahallaan tai ainakin tuottamuksesta ylittäneet toimivaltansa. Päätöksen johdosta hän ei ollut voinut metsästää Hailuodossa. Hän ei ollut voinut osallistua hirvijahtiin 1.9.1992 - 28.3.1993 eikä metsästää vesi- tai metsälintuja tai muutakaan riistaa. Vahinkoa oli aiheutunut myös siitä, että hän ei ollut voinut käyttää koiraansa metsästykseen eikä kouluttaa sitä. Yhdistys ja sen johtokunnan jäsenet olivat velvolliset korvaamaan hänelle yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen vastaisesta päätöksestä aiheutuneen vahingon. Sen vuoksi G vaati vahvistettavaksi, että yhdistyksen johtokunnan 28.8.1992 tekemä päätös metsästyskiellosta oli mitätön. Lisäksi G vaati, että yhdistys ja sen johtokunnan jäsenet velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 24 450 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.8.1994 lukien. Vastaukset Hailuodon Metsästysseura r.y. vaati kanteen hylkäämistä perusteettomana. Johtokunta oli ollut toimivaltainen määräämään metsästyskiellon. Määräaikainen metsästyskielto, josta ei ollut metsästysseurojen säännöissä mainintaa, oli yleisin seuroissa käytetty kurinpitotoimi. Kun jäsen voitiin yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen perusteella jopa erottaa yhdistyksestä, jäseneen voitiin ilman sääntöjen määräystä kohdistaa vaikutuksiltaan olennaisesti pienempiä kurinpitotoimia. G tai kukaan muukaan seuran jäsen ei ollut aikaisemmin kyseenalaistanut johtokunnan oikeutta määrätä määräaikainen metsästyskielto. A ja hänen myötäpuolensa kiistivät kanteen perusteeltaan ja määrältään ja vaativat sitä hylättäväksi. Johtokunnan jäsenet olivat metsästyskiellosta päättäessään toimineet pitkään noudatetun ja hyväksytyn käytännön mukaisesti. Käräjäoikeuden tuomio 28.4.1995 Käräjäoikeus totesi, että Hailuodon Metsästysseura r.y:n sääntöjen 5 §:n mukaan seuran kokous saattoi, jos vähintään kaksi kolmasosaa läsnäolevista seuran jäsenistä kannatti sitä, erottaa jäsenen, joka rikkoi seuran kokouksen tekemiä päätöksiä tai hyviä metsästystapoja. Seuran johtokunnan tehtävänä oli sääntöjen mukaan muun muassa panna kokousten päätökset täytäntöön. Seuran kokous oli 22.3.1992 päättänyt vesilintujen ja metsänriistan rauhoitusajoista ja alueista. Seuran johtokunta oli 28.8.1992 pitämässään kokouksessa päättänyt rangaista yli 40 vuotta seuran jäsenenä ollutta G:tä rauhoitusalueella tapahtuneesta metsästyksestä metsästyskiellolla 1.9.1992 - 28.2.
2. Yhdistyslaissa ei ollut säädetty yhdistyksen mahdollisuudesta käyttää kurinpitorangaistusta jäsentään kohtaan lukuunottamatta yhdistyksestä erottamista. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vallitseva kanta oli, että yhdistys saattoi käyttää kurinpitovaltaa, jos siitä oli yhdistyksen säännöissä määrätty tai säännöissä oli viitattu erillisiin kurinpitosääntöihin. Yhdistyksen johtokunta saattoi käyttää säännöissä tai kurinpitosäännöissä määrättyä kurinpitovaltaa, jos toimivalta oli niissä annettu johtokunnalle, mutta muutoin sitä saattoi käyttää vain yhdistyksen kokous. Hailuodon Metsästysseura r.y:n johtokunta oli yhdistyksen kokouksen vuosina 1963 ja 1979 tekemien päätösten nojalla antanut kurinpitorangaistuksina jäsenille määräaikaisia alle vuoden kestäviä metsästyskieltorangaistuksia. Metsästyskiellot olivat olleet seurausta jäsenen yhdistyksen säännöissä määrätyn tarkoituksen vastaisesta menettelystä. Yhdistyksellä oli syytä valvoa tarkoituksenmukaisella tavalla sääntöjensä noudattamista, mikä oli mahdollista metsästyskieltoja määräämällä. Johtokunnan toimivalta oli tarkoituksenmukaista yhdistyksen suuri koko ja Hailuodon merkitys metsästysalueena huomioon ottaen. Johtokunnan tekemät metsästyskieltopäätökset olivat kohdistuneet jäseniin tasapuolisesti. Yhdistyksen kokouksen päätettyä metsästyskieltojen antamisesta jäsenet olivat pitäneet niitä johtokunnan toimivaltaan kuuluvina. Kukaan metsästyskieltoon määrätty ei ollut aikaisemmin vaatinut oikeudessa kiellon julistamista mitättömäksi. Myös muissa yhdistyksissä, jotka harjoittivat metsästystä, käytäntö metsästyskieltojen määräämisessä vaihteli sääntömääräyksistä riippumatta. Käräjäoikeus katsoi, että Hailuodon Metsästysseura r.y:n menettely kurinpitoasioissa oli ollut virheellistä siten, ettei yhdistys olisi voinut määrätä kurinpitorangaistuksia, joista ei ollut säännöissä määrätty. Menettely oli ollut myös siten virheellistä, ettei johtokunta ollut ilman sääntöjen määräystä ollut oikeutettu määräämään kurinpitorangaistuksia, vaan niistä määrääminen kuului yleiselle kokoukselle. Johtokunnalla oli kuitenkin ollut oikeus määrätä kurinpitorangaistus niille jäsenilleen, jotka olivat osallistuneet kokouksiin, joissa toimivalta kurinpitorangaistuksen määräämiseen oli siirretty johtokunnalle. Yhdistyksen kokouksiin osallistuneet, kuten G, olivat hyväksyneet menettelyn johtokunnan toimivaltaan kuuluvaksi eivätkä sen vuoksi olleet oikeutetut moittimaan päätöstä. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 8.5.1996 G valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että yhdistyslain 16 §:n mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. Tätä päätösvaltaansa jäsenet käyttävät yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksessä on oltava myös hallitus, jonka tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita lain, sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan. Yhdistyslaissa ei ollut säännöksiä, jotka oikeuttaisivat johtokunnan ilman yhdistyksen sääntöihin otettua määräystä ryhtymään kurinpitotoimenpiteisiin yhdistyksen jäsentä vastaan. Hailuodon Metsästysseura r.y:n sääntöjen 5 §:n mukaan seuran kokous saattoi erottaa jäsenen, joka rikkoi metsästyslainsäädäntöä, seuran sääntöjä, seuran kokouksen hyväksymää ohjesääntöä tai kokouksen tekemiä päätöksiä tai jätti jäsenmaksun suorittamatta. Myös hyviä metsästystapoja rikkonut jäsen voitiin erottaa seurasta. Muita kurinpitoon liittyviä määräyksiä säännöissä ei ollut. Yhdistyksen säännöistä ei ilmennyt kenelle päätäntävalta metsästyskiellon antamisesta kuului. Tämän vuoksi päätäntävalta kurinpitoasioissa kuului yhdistyslain 16 §:n pääsäännön mukaisesti yhdistyksen yleiselle kokoukselle. Hovioikeus totesi, että yhdistyksen 24.2.1963 ja 26.3.1972 pidetyissä vuosikokouksissa ei pöytäkirjojen mukaan ollut päätetty toimivallan siirrosta johtokunnalle metsästyskieltoasioissa. Yhdistyksen kokouksen päätös 30.9.1979 koski rangaistusseuraamusten määräämistä vain hirven metsästyksessä. Metsästyskiellon määräämisessä metsästysseuran jäsenelle oli kyse niin voimakkaasta puuttumisesta hänelle yhdistyksen jäsenenä kuuluviin oikeuksiin, että jäsenen oikeusturva edellytti kurinpitomenettelyssä noudatettavan yhdistyslain, yhdistyksen sääntöjen tai yleisen kokouksen määräyksiä eikä kurinpitovalta voinut perustua yhdistyksessä mahdollisesti noudatettuun tapaan. Tämän vuoksi Hailuodon Metsästysseura r.y:n johtokunta oli määrätessään G:lle metsästyskiellon 28.8.1992 ylittänyt toimivaltansa ja päätös oli yhdistyslain 33 §:n nojalla mitätön. Hovioikeus totesi, että yhdistys ja johtokunnan jäsenet olivat yhdistyslain 39 §:n nojalla vastuussa G:lle yhdistyslakia ja yhdistyksen sääntöjä rikkomalla määrätyn metsästyskiellon aiheuttamasta vahingosta. Näyttämättä oli jäänyt, että G:lle olisi aiheutunut vahinkoa enemmän kuin pienriistan osalta myönnetyt 500 markkaa ja hirvenlihasta myönnetyt 1 400 markkaa. Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota. Hailuodon Metsästysseura r.y:n johtokunnan 28.8.1992 kokouksessaan G:lle antama metsästyskieltopäätös julistettiin mitättömäksi. Hailuodon Metsästysseura r.y. sekä A, B, C, D, E ja F velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan G:lle vahingonkorvauksena 1 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.8.1994 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Hailuodon Metsästysseura r.y:lle ja A:lle myötäpuolineen on myönnetty valituslupa. Valituksessaan Hailuodon Metsästysseura r.y. on vaatinut, että G:n kanne hylätään. A myötäpuolineen on vaatinut, että G:n vahingonkorvausvaatimukset hylätään. G on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.10.1997 Perustelut Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Stenfors, Riekki ja Jurvansuu. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simola, Peltoniemi ja Juhani Lilja, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taiple, Raulos, Hidén ja Vuori. Esittelijä Eero Takkunen.