KKO/1997/186

1997 false KKO:1997:186 Lääkevalmisteiden maasta vieminen ei ollut salakuljetusrikos. Salakuljettamalla maahan tuotujen lääkevalmisteiden arvon tuomitsemiselle menetetyksi ei ollut rikoslain 46 luvun 10 §:n mukaisia edellytyksiä. Arvo tuomittiin menetetyksi lääkelain 99 §:n nojalla. RL 46 luku 4 § 1 mom RL 46 luku 10 § LääkeL 99 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kotkan käräjäoikeuden tuomio 14.8.1995 Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A, B ja C olivat 1) lokakuun 1992 ja kesäkuun 1995 välisenä aikana tuontia koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuoneet Venäjältä ja Virosta suuren määrän lääkevalmisteita, sekä 2) joulukuun 1992 ja syksyn 1994 välisenä aikana vientiä koskevien säännösten ja määräysten vastaisesti vieneet lääkevalmisteita Ruotsiin ja Norjaan. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla A:n, B:n ja C:n 1 ja 2 kohdan osalta salakuljetuksesta vankeusrangaistuksiin. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi rikoslain 46 luvun 10 §:n ja lääkelain 99 §:n nojalla A:n ja B:n yhteisvastuullisesti sekä B:n ja C:n niin ikään yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle salakuljetettujen ja välitettyjen lääkevalmisteiden arvioidusta arvosta kohtuulliseksi harkitun määrän eli neljäsosan. Kouvolan hovioikeuden tuomio 5.12.1995 Hovioikeus, jossa A, B ja C hakivat muutosta, totesi, ettei lääkelaissa nimenomaan kielletty lääkkeiden vientiä maasta. Sen vuoksi hormonivalmisteiden kuljettaminen Suomesta Ruotsiin ja Norjaan ei täyttänyt rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä eivätkä vastaajat siten 2 kohdan osalta olleet syyllistyneet salakuljetusrikokseen. Salakuljetettujen lääkevalmisteiden arvoa koskevien menettämisseuraamusten osalta hovioikeus totesi, että salakuljetuksen kohteena olleen omaisuuden arvo voitiin nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa salakuljetettua omaisuutta koskevan rikoslain 46 luvun 10 §:n nojalla tuomita menetetyksi silloin, kun omaisuus oli menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty. Tässä tapauksessa ei ollut selvitetty edellytyksen täyttyvän. Lääkelain 99 §:ssä ei menettämisseuraamusta ollut edellä mainituin tavoin rajoitettu. Vuoden 1994 alussa voimaan tulleessa huumausainerikoksia koskevan rikoslain 50 luvun 6 §:ssä oli noudatettu rikoslain 46 luvun säännöksissä omaksuttua linjaa. Rikoksen kohteena olleen huumausaineen arvo voitiin tuomita menetetyksi vain silloin, kun aine oli menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty. Hovioikeus katsoi, huomioon ottaen lainsäädännön muutokset, joiden voitiin katsoa ilmentävän arvon menettämisestä nykyisin vallalla olevia yleisiä periaatteita, ja lainsäädännön ristiriitaisuus, että olosuhteet huomioon ottaen oli lääkelain 99 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuutonta tuomita vastaajia menettämään valtiolle salakuljetettujen ja Suomessa välitettyjen lääkeaineiden arvoa. Näillä perusteilla, samalla kun hovioikeus hylkäsi A:ta, B:tä ja C:tä vastaan ajetut syytteet salakuljetuksesta lääkevalmisteiden maastavientiä koskevilta osin, hovioikeus vapautti vastaajat tältä osin arvon menettämisseuraamuksesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 2.7.1996. Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan rangaistukseen edellä 2 kohdassa tarkoitetusta teosta sekä menettämään salakuljetettujen ja välitettyjen lääkevalmisteiden arvo. A, B ja C ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.12.1997 Perustelut Syyksilukeminen Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole. Menettämisseuraamus Vuonna 1987 annetun lääkelain (395/87) 99 §:n 1 momentin mukaan vastoin lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä maahantuotu lääke tai sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi. Niin kuin hovioikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, arvon tuomitseminen menetetyksi lääkelain säännöksen mukaan ei edellytä, että omaisuus on menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty. Hovioikeuden tuomiossa mainittujen vuoden 1991 alussa voimaan tulleen rikoslain 46 luvun 10 §:n (769/90) ja vuoden 1994 alussa voimaan tulleen rikoslain 50 luvun 6 §:n (1304/93) mukaan omaisuuden arvon tuomitseminen menetetyksi on mahdollista vain silloin, kun omaisuus tai aine on edellä mainituin tarkoituksin kätketty tai hävitetty. Näistä lainkohdista ei kuitenkaan, kun lääkelain 99 §:n menettämisseuraamuksia koskevat säännökset ovat erikoissäännöksiä, ole hovioikeuden tuomion perusteluissa mainituin tavoin pääteltävissä, että olosuhteet huomioon ottaen olisi lääkelain 99 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuutonta tuomita A:ta, B:tä ja C:tä menettämään Suomen valtiolle salakuljetettujen lääkeaineiden arvo. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että menettämisseuraamus olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuuton, jos A, B ja C tuomittaisiin menettämään valtiolle laittomasti maahantuotujen lääkeaineiden arvosta, A ja B enemmän kuin 500 000 markkaa sekä B ja C enemmän kuin 2 500 000 markkaa. Edellä esitetyllä perusteella A, B ja C menettävät valtiolle vastoin lääkelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä maahantuotujen lääkevalmisteiden arvona, A ja B yhteisvastuullisesti 500 000 markkaa sekä B ja C yhteisvastuullisesti 2 500 000 markkaa. Lainkohta Lääkelaki 99 § Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A ja B tuomitaan yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle salakuljetettujen lääkevalmisteiden arvona 500 000 markkaa ja B ja C yhteisvastuullisesti 2 500 000 markkaa. Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marjamaa sekä lautamiehet Leinonen, Rautamaa ja Seppä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppänen, Setälä ja Lolita Tuomainen, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Wirilander, Möller, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Markku Vuorela.